Oko 10 viikkoa!

Onnea 10-viikkoiselle Okolle!

Tänään Oko täytti 10 viikkoa,  illalla se ystävällisesti halusi auttaa minua asianpesukoneen tyhjentämisessä, istahti iloisena sen kannelle, ja Jorma otti siitä kuvan. Kyllähän astianpesukoneen kansi vielä Okon painon kestää, mutta ei enää kovin kauan ....

Kun aamupäivällä olimme lähdössä ulos ja avasimme oven, Oko-poika hämmästyi perinpohjaisesti. Terassilla seista jötkötti olento, jota se ei ollut vielä nähnyt. Piti perääntyä pari metriä. Ja kukas se siellä olikaan? Ihan oikea Pekka-Petteri poro oli taas tullut oven taakse odottelemaan, saisiko talosta leipää. Ja saihan sitä! Oko odotti eteisessä, kun kävin antamassa terassilla Pekka-porolle leipää. Sitten odottelimme, että se lähtisi pois oven edestä ja Oko pääsisi pissalle. Katsoimme makuuhuoneen ikkunasta, mutta siellä se poropoika jökötti kymmenkunta minuuttia rappujen edessä ja katseli meitä ikkunan läpi. Ikkunan läpi kuvasin "todistusaineistoa". Sanoin Okolle, että poropoika tuli toivottamaan sille onnea! 

Pekka-Petteri, poropoika, joka tykkää leivästä!

On tunnustettava, että sydämessä ailahti lämmin tunne,

kun Pekka-Petteri vielä muisti meidät viime talvesta. 

Viime talvenahan se söi kymmeniä pussillisia Vaasan 

Ruisviipaleita. Kovasti oli Pekka kasvanut ja "miehistynyt".

 Taisi Oko saada ison ystävän!

Kävin syöttämässä Pekalle lisää leipää ja sitten hätistelin sitä kauemmaksi, jotta pääsin Oko sylissäni kävelemään pois pihasta. Tätä episodia oli pysähtynyt pyörätielle katselemaan ja kuvaamaan kolme naisihmistä. Kun laskin Okon maahan, se vilisti yhden naisen jalkojen väliin tillistelemään, mitä Pekka-poro ja sen kaveri oikein touhuavat. Naisilla oli hauskaa, ne vuoroin kuvasivat poroa ja vuoroin Okoa. Oko oli niiden mielestä niin söpö ja suloinen. Niin se muuten onkin! Myöhemmin päivällä Okolla oli monta riemuhetkeä, kun lähes kaikki pyörätiellä kävelleet ohikulkijat pysähtyivät kysymään, saako sitä silittää. Ja sekös oli Okosta mukavaa. Pylly pyöri ja häntä vispasi. 

Tänään olimmekin Oko-pohjan kanssa lähes koko pitkän päivän kahdelleen, onneksi isä-vaari pääsi illan suussa kotiin. Molemmat pojat olivat asiasta tosi mielissään. Oko oli hyväkäytöksinen nuori mies ihan koko päivän (siis ainakin tähän asti). Otimme lattialla oikein kunnolliset reilun tunnin päikkärit kahteen otteeseen. Oko-poika oli käpertynyt viereeni ja nukkui rauhallisesti. Kertasimme tänään myös perustoimintoja: istu, tassu/oikea (se sujuu jo erittäin mallikkaasti), odota, tänne, anna, irti, ei sekä uutena asiana maahan. Tämä "maahan" -toiminto onnistui muutaman kerran, vaikka se tulee ns. ketjutoimintona eli ensin on pyyntö "istu", sitten "maahan". Samoin tuo "istu-odota" sujuu sekin lähes aina, vain silloin, kun herkkupalan himo on suunnaton, tahtoo odottaminen käydä pitkäksi .... "Autonrenkaalla" leikkimisen se hoksaa nyt ihan oikeana leikkinä, sen käytös on ihan erilaista kuin häsläten leikkiessä. Nyt se keskittyy hyvin siihen, kun laitan renkaan pyörimään, ottaa sen vastaan ja tuo minulle, irroittaa otteensa "anna-kiitos" -pyynnöllä ja siirtyy taas parin metrin päähän odottamaan, että laitan renkaan pyörimään lattialla sitä kohden. 

Tällaisia olivat tämän päivän touhumme. Iso ihme oli Okolle poro, mutta ei se sitä haukkunut, eikä suuremmin edes pelännyt (Oko luulee olevansa itsekin aika iso mies, hih). Poron jälkiä se haistella nuuskutti pihamaalla. Saas nähdä, milloin Pekka-poro tulee Okoa seuraavan kerran tervehtimään. Silloin yritämme Jorman kanssa antaa niiden tutustua lähemmin, tänään kun olin Okon kanssa yksin, en arvannut antaa niiden tehdä ihan pusu-tuttavuutta.