Joulun aikaan

Mihin tämä aika oikein katoaa? Nähtävästi päivämme ovat hurahtaneet Okon ja Haltin kanssa lenkkeilyyn, joululaatikoiden (lanttu, porkkana, kaali) valmistukseen, kakkujen, pipareiden ja karjalanpiirakoiden leipomiseen. Kakkuja ja karjalanpiirakoita on tehty useampaan otteeseen. Ja Oko on vallan ihastunut kaikkiin mummon leipomisiin ja kakkutaikinaa se oikein mankuu. No, nyt jouluna Oko on syönyt samaa jouluruokaa kuin mekin ja totta vie, kinkku maistuu! Säät ovat olleet todella ihanteelliset lenkkeilyn kannalta, eikä lonkkanikaan ole enää suuremmin vaivannut. Tosin olen pyrkinyt vain noin 10 km per päivä kävelemään, Okolle ja vaarille tulee lähemmä 15 km per päivä. 

Mitäs muuta me olemme tehneet? Oko sai 17.12. tehosterokotuksen eläinlääkäriltä, seuraavan kerran rokotetaan kolmen vuoden päästä. Eläinlääkärillä oli hauska nimi, Raiku Sarvioja. Muistaakseni koiramaailman "allakkakin" tuntee nimen Raiku. Rouva Raiku oli jo varttunut ja varmasti paljon kokemusta oleva eläinlääkäri. Hän totesi Okoa katsellessaan, että "onpas täydellinen bordercollie". En tiedä tarkoittiko hän Okon ulkomuotoa vai sen muita ominaisuuksia. Oko oli nimittäin taas todella terhakka ja kiltti poika vastaanotolla. Minusta on jännää, että se ei pelkää eli "haista" ollenkaan, että ollaan eläinlääkärillä. Eikä se edes huomannut kun Raiku pisti piikin sen pakaraan. Kiltti poika! Eläinlääkärin tiloissa Oko asteli vaakaan ihan muina miehinä ja sai painolukeman 22,8 kg. Hyvin olemme pystyneet pitämään sen painon kurissa, vaikka välillä tuntuu, että se syö kuin hevonen, eikä ole ollenkaan kranttu siitä, mitä syö. Kaikki käy, se on oppinut jopa kohteliaasti kerjäämään ruokaa. Tänään minua huvitti, kun se söi silliä ja pyysi lisääkin, mutta en uskaltanut antaa. Piparit ja kakut ovat namia, samoin viinirypäleet ja omenat, mandariinistakin kelpaa pari palaa, mutta sitten on siirryttävä muihin herkkuihin. Herkkukurkut ja punajuuret ovat ihan kelvollista syötävää, samoin salaatit, paprikat, tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ym. ym. .... Helppo koira ruuan suhteen.

Turkkiaan Oko kapsuttelee milloin mistäkin. Olen tarkistanut tarkistamista päästyäni sen ihoa, mutta en ole löytänyt mitään syytä kutisemiselle. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että saattaa johtua pakkasesta/kuivasta ilmasta. Kehotti antamaan päivittäin rypsiöljyä ruokalusikallisen. Sitähän me olemme Okolle antaneetkin aikaisemmin, mutta ei kovin säännöllisesti. Nyt se saa joka päivä aamuruuan kanssa. Vielä vaikutusta ei ole näkynyt. Tervehän tuo poika on ollut, mikä on hieno asia. 

Lenkeillä Oko vahtii varjoja ja napsii niitä. Jos varjoja ei ole, sen pää pyörii kuin väkkärä ja silmät etsivät "mitähän kivaa minä löytäisin". Jos muuta ei keksi, niin sitten tehdään kuperkeikkoja tämän tämän. Tänään päivällä se alkoi "keskustelemaan" aikansa kuluksi. Se kulkiessaan katsoa napitti silmiin ja keskusteli ihan oikeasti, kyllä meitä nauratti.  

Laitetaanpa sitten hieman kuvia:

 Ostin Okolle Kuukkelista sinisen hymynassun, jossa on vinku sisällä. Se oli Okosta niin kiva lelu, että kävin ostamassa sille jouluksi vielä keltaisen ja vihreän hymynassun. Tässä kuvassa Oko pyytää nostamaan tiputtamansa nassun takaisin sille. 

 Välillä on otettava "tirsat".

Okosta on tullu "isäntäänsä" siinä, ettei se suuremmin tykkää tuijotella kameran linssiin. Tässä se kuitenkin suostui poseeraamaan hymynaamojensa kanssa, tosin vähän nolona.

 Tässäpä meidän joulukoristeemme; joulukuusi ja jäälyhdyt.

 Aatonaattona kävelylenkillä Kaunispään Etelärinne II:lla.

 Lunta satoi ja maailma oli - ah niin kaunis!

On kyllä tunnustettava, että paljon mukavampaa on kävellä pienessä pakkassäässä kuin Etelä-Suomen lumettomilla ja märillä teillä. Huushollin lattiakin pysyy puhtaana, hih. 

Vaari on opettanut Okolle nassujen värejä. Oko tuntee hymynaamat nimellä "nassu", se osaa hakea ne, mutta värierottelu on vielä "opissa". Jorma opettaa sitä niin, että sanoo "vihreä nassu", osoittaa sitä ja sanoo "nosta vihreä nassu" (tai sininen nassu tai keltainen nassu) ja Oko tekee työtä käskettyä. On se ihme veijari siinä mielessä, että sillä on kyltymätön tekemisen (oppimisen?) halu. Täällä oli muutama viikko sitten lomailemassa eräs bordercollie omistajansa kanssa. Tämä kertoi, ettei hänen bortsunsa leiki ollenkaan, ei leluilla eikä ihmisten kanssa, ei kyttää autoja eikä sillä ole mitään bordercolliemaisia taipumuksia, vaikka oli ns. puhdas rotukoira. No, Okolta olisi saanut vähän mallia .....

Tänään on joulupäivä. Joten toivotamme koko porukalla Hyvää Joulua!

Duracell-pupu nimeltä Oko

Kylläpä aika rientää. Nyt elämme jo joulukuun 7. päivää ja edellisestä kirjoituksestani on kauan. No, eihän täällä mitään suuria mullistuksia ole ollut. Pari viikkoa sairastin lonkkaani ja olin viikon verran lenkkeilemättä (pojat saivat laatuaikaa). Nyt kivut ovat ainakin toistaiseksi olleet pois, mutta en ole osallistunut vieläkään kaikkiin päivittäisiin lenkkeihin.

Okosta on tullut varsinainen Duracell-pupu. Kun olemme ulkona, se kyttää varjoja ja niitähän katuvaloissa tulee aina uusia ja uusia. Oko yrittää napata liikkuvaa varjoa kiinni, varsinkin heiluvien käsien varjoja. Sisällä se on keksinyt kytätä eteisessä omaa oviin heijastuvaa varjoaan, se pläsäyttää kirsunsa vauhdilla oveen niin, että vesi tirisee. Olen varoittanut Okoa, että sen kirsusta tuleekin pieni musta kärsä, jos se kirsuaan alinomaa tökkii voimakkaasti vasten ovea. Meidän pikkuisesta hauvastamme tulee sitten hauvapossu. Pyyhin ovia etikkaan kostutelulla liinalla, mutta ei sekään auta. Varjot ovat nyt ihan must-juttu, välillä lattiakin on märkänä ei vain ovi. Ainoa keino estää Okoa läiskimästä kirsuaan oviin on laittaa portti ovien eteen. Tuota porttia se vieroksuu, ei uskalla ihan liki mennä.

Vanhoja asioita ollaan kertailtu ja harjoiteltu. Uusia asioita se on lähinnä "itseopiskellut". Näitä ovat "televisio" ja "mennään sängyn päälle". Kun Oko kuulee tv:stä koiran haukuntaa, se juoksi aikaisemmin eteiseen haukkumaan ja sille tuli sanottua "se tulee televisiosta". Nyt Oko on sitten hiffannut mikä se televisio on. Kun sille sanotaan "se tulee televisosta" poika juoksee televisoruutua katsomaan. Tuo "mennään sängyn päälle" on Okosta sen takia kiva juttu, koska se tietää jähäämistä ja leikkiä sängyn päällä. Okohan ei saa tulla sänkyyn silloin kun vuode on auki, mutta kun vuoteen päälle on levietty sänkypeitto, sillä on lupa hypätä sänkyyn. Kun sille sanoo "mennään sängyn päälle", se nappaa suuhunsa turvakon tai pallon ja häntä heiluen kipittää ekana sängyn päälle. Siellä olen leikkinyt sen kanssa turvakolla vetoleikkiä, piilottanut palloa koristetyynyjen alle ja heittänyt palloa niin, että Oko ottaa koppeja. Nämä ovat Okosta mukavia sängynpäällä leikittäviä juttuja ja niihin väsyttyään se tulee kainaloon ja sille pitää leperrellä hiljaisella äänellä, miten suloinen ja kultainen ja kaunis ja mukava ja sitä ja tätä se oikein on.

Joku aika sitten oli liki parikymmentä astetta pakkasta ja nyt on taas pakkasjakso. Ihme minusta, että syksyllä Oko ei tykännyt ollenkaan Back on Track -loimestaan, mutta nyt pakkasilla se antaa pukea sen ylleen mielellään. Olemme pitäneet pakkasrajana 15 astetta ja 2 km:n pituista lenkkiä, lyhyemmälle lenkille emme ole loimea laittaneet, sillä Oko pitää huolen lämpimyydestään hyppien ja loikkien.

Ensi viikolla soitan eläinlääkärille ja yritän varata tehosterokotukseen ajan tammikuun alkuun. Samalla aion kysellä Okon itsensä rapsuttamisesta ja pyytää tarkistamaan Okon korvat. Minusta itsestäni näyttää, että korvat ovat ihan erinomaisessa kunnossa, mutta ei Oko niitä ihan mielellään anna "ronkkia". Tuo rapsutteleminen on jotenkin epämääräistä, se ei kohdistu mihinkään tiettyyn paikkaan, vaan Oko rapsuttelee milloin sieltä milloin täältä. Mitään hilsettä tms. sen iholla ei ole. Iho on aivan puhdas.

Valokuvia en ole nyt juurikaan ottanut, on ollut laiskuus huipussaan. Tässä kuitenkin viimeisimpiä otoksia muutama:

 Leikkien lomassa otetaan pienet tirsat, nukkuma-asento on ihan miten sattuu,

välillä näin söpö, välillä jalat ovat sikin sokin ja välillä koko poika on solmussa.

 Tässä on tennispallot pinottu suuhun, kohta ne tuodaan mummon

luokse ja heitetään vauhdilla pois.

 Varjon kyttäys alkaa ....

Kohta pläjähtää kirsu vauhdilla oveen - häntä huiskaa siihen malliin ....

 

Ja nyt, armoton lätinä on päällä .... sylki roiskuu ja murina säestää ....

Ai, miks varten sitä ei sais tehdä?