Kutisee, kutisee .....

Okon ikeniä kutisee. Se tietää, että jotain hampaistossa tapahtuu. Näyttää sille, että kulmahampaiden ja isojen hampaiden väliseen tyhjään tilaan on nousemassa hampaita, leuathan sillä ovat kasvaneet, joten "tyhjiin" kohtiin voi hampaita noustakin. Olisi kyllä kiva, kun hampaat vaihtuisivat nopeasti! En muista, olenko kertonut, että Okon korvat ovat nyt "tasassa". Sille tuli kuin tulikin isänsä korvat eli puolipystyt. Jos sille tulisi pystyt korvat, olisi toinen korva jo varmasti terhakkaasti pystyssä. Nätit korvat se sai, joten kiitos isä-Fredylle. Yritän jonain päivänä ottaa siitä ulkona kuvia, joissa korvat näkyisivät hyvin. Nyt laitan tähän muutaman leikkimiskuvan. Leluna on tyhjä, litteäksi pureskeltu limpsapullo. Se on niin kiva, kun pitää natisevaa ääntä ja kolisee hieman lattiallakin. 

Toissa iltana poika järjesti meille liki sydänkohtaukset. Olimme katselemassa televisiota ja Oko touhuili omiaan. Yhtäkkiä Jorma sanoi minulle, että "Oko on saatava kiinni". Poika juoksi edellämme karkuun ja me perässä. Sain siepattua sen pannasta kiinni ja Jorma äkkiä avaamaan väkisin Okon leukoja. Hän sai kaivettua pojan suusta sellaisen sähköjohdon pidikkeen, jossa on noin 2 cm:n pituinen terävä naula. Olimme laittaneet silloin, kun tänne vaihdettiin sähköpatterit, patterin johdot tuollaisilla pidikkeillä kiinni seinään. Nyt Oko oli napannut sellaisen suuhunsa, mutta onneksi ei ehtinyt sitä nielaista. Oli onni onnettomuudessa! Siitä viisastuneena irroitimme kaikki pidikkeet pois ja "palautamme" ne siinä vaiheessa, kun poika on hieman järkevöitynyt. Okolla, kuten ehkä kaikilla koiranpennuilla on "sisäinen omatunto". Se tietää milloin on ottanut suuhunsa sellaista mitä ei saisi ja se pyrkii nielemään sen mahdollisimman pian, ettei ehdittäisi ottamaan sitä suusta pois. Näin kävi mm. kuusen naavatupsun kanssa. Hiekanmurusiakin se on syönyt. Eilen otti suuhunsa männynkävyn ennen kuin ehdin väliin, se ei onneksi maistunutkaan mukavalle ja Oko tiputti sen suustaan ihan itse pois. 


Laitan tähän alle vielä yhden kuvan. Siitä näkyy, miten Okon uusi turkki kihartuu ja häntä on jo paksu kuin majavalla .... Hännässä on myös vaaleaa kasvavaa karvaa mustien karvojen alla, joten ainakin osa hännästä tulee kirjavaksi. 

Nyt olemme aivan varmoja, että Oko tuntee sanan "pallo" ja tietää mitä se merkitsee. Olemme testanneet sitä niin monta kertaa, että asia on varma. Palloleikki on yksi sen mielileikeistä. Se nappa jo todella näppärästi pallon pompusta suuhunsa. 

Oko on nyt 15 viikkoa ja pari päivää vanha. Enää sen herkkua eivät olekaan pentunappulat liotettuna. Tai sitten se ihan omasta halustaan jättää nappuloita syömättä. Oko haluaa ihan selvästi syödä samanlaista ruokaa kuin mekin. Porkkanaa, kiinankaalia ym. salaattitarpeitahan se saakin pienen määrän päivittäin, samoin mandariinia ja omenaa. Tänään minulta putosi kolme tomaattia lattialle ja salamannopeasti Oko nappasi suuhunsa yhden ja juoksi omalle matolleen sitä syömään. Eli tomaattikin on ihan jees-ruokaa. Possunkorvat ja poronluut ovat hyvä juttu. Ja broilerinleikkeet. Ja karjalanpaisti eli kaikki se, mitä mekin syödään. Tällä viikolla alamme sekoittaa pentunappuloiden joukkoon Hau-Haun lammas-riisinappuloita. Jos ne maistuisivat pentunappuloiden seassa.

Okon panta on jäämässä pieneksi. Olen tilannut sille uuden pannan ja vähän muutakin tavaraa, mm. lelun, taskunaksuttimen, hammasharjan, ienharjan, hammastahnaa ja kumisen sukahanskan, jolla yritän opettaa sitä hyväksymään harjaamisen. 

Onneksi parina päivänä on pakkanen ollut mukavissa lukemissa ja olemme voineet käydä pitemmillä lenkillä. Tänään kävin Tuijun kanssa Laanilassa ja suunnittelimme, että vaari ja Okokin olisivat lähteneet mukaan. Kuitenkin, kun aamulla kierrettiin Suopunkitien lenkki ja poika riehui ulkolelujensa kanssa Rambon lailla, se nukahti per oitis, kun sisään tultiin. Tulimme ratkaisuun, että Laanilan lenkki on Okolle vielä liian pitkä. Sen sijaan vaari ja Oko tekivät sillä aikaa kaksi lyhyempää lenkkiä ja Oko (ja vaari) huilasivat lenkkien välillä. 

On uuden vuoden aatto, vaari ja Oko tulivat juuri sisälle. Ulkona paukuteltiin. Vaari sanoi, ettei Oko edes huomioinut paukuttelua, kun se touhusi omien ulkolelujensa kanssa. Hyvä poika!

Onkohan hampaiden vaihtuminen alkanut

Tänään laitoin sormeni Okon suuhun kulmahampaiden väliin ja tila tuntui hieman erilaiselta. Kurkistin sen suuhun ja minusta tuntuu, kuin siltä olisi kaksi pientä etuhammasta alaleuasta lähtenyt pois. Vai kuvittelenko? Onhan sen pää ja leuat kasvaneet ja sitä myötä hampaat harventuneet (tiedä tuota), joten saattaa olla "luonnollinen lovi" kyseessä. Toivon kyllä sydämestäni tämän hampaidenvaihtuvuusepisodin alkavan pian ja käyvän hetkessä läpi. Terävät ovat pojan kulmahampaat ja saan niistä "rakkauden rokotuksia". Tällä hetkellä on ranteissani viisi rupea parantumassa. Ei Oko aina pure ja kyllä se osaa säännöstellä ihan selvästi puremisvoimaa, mutta kun se oikein innostuu leikkimään, niin silloin "sääli on sairautta" sen mielestä. 

Oko on myös sitä mieltä, että se ruoka mitä me syödään, onkin paljon parempaa kuin nappulat, mistä sen pitäsi kaikki ravinteensa ja hivenaineensa saada. No, tänään se sai broilerin leikettä, raejuustoa, paistettuja porkkanasiivuja ja nappuloita iltaruuaksi. Nappulat jäivät viimeksi syötäväksi ..... Porkkanaa olen antanut joka päivä, välillä hienona raasteena, välillä paistettuina ohuina siivuina ja välillä annan porkkananpalan järsittäväksi. Okosta voisi tulla vaikka barfaaja mieltymystensä tähden, sehän tykkää kiinankaalista, porkkanasta, lantusta, omenasta, banaanista, mandariinista, paprikasta, tomaatista ja kurkusta eli kaikki tuoreruoka maistuu. Muistan, miten meidän aikaisempi koira (Nökö) tykkäsi greipistä. Kun se haistoi greipin, siltä alkoi kuola valua suupielistä ja se halusi ehdottomasti syödä greippiä. Onneksi Oko ei ainakaan vielä ole näyttänyt kuolaamisen merkkejä. 

Okolla ei ole aamuisin enää kovin kiire pissalle eikä sillä ole enää niin nälkä aamuisin kuin pienempänä. Olemme miettineet, pitäisikö sen ruokintakertoja vähentää ja antaa vain 3 kertaa päivässä ruokaa. Joka tapauksessa on tarkkaan seurattava, että "vyötärö" on olemassa ja kylkiluut tuntuvat. Aikamoiset kasvupatit sillä on vielä etukäpälissä, mutta eiköhän ne häviä, kun poika kasvaa "omaan" korkeuteensa. 

On mielenkiintoista nähdä, millainen väritys pojalle loppujen lopuksi tulee. Nyt sen päälaella aluskarva on muuttunut vaaleanruskeaksi. Korviinhan sille tuli myös ulkopuolelle vaaleanruskeat pläntit, joita sillä ei vielä vauvana ollut. Toinen korva on myös ajoittain "ryhdissä", sitten se taas vähän löpsähtää. Luulen, että Oko saa isä-Fredyn korvat eli korvat jäävät puolipystyiksi. 

Oko 42 - 43 cm korkea

Huh, huh, touhua ja tohinaa on riittänyt. Päivät rientävät kiitäen ja yöt yhtä nopeasti. 

Mittasimme Okon korkeuden eilen ja saimme korkeudeksi noin 42 - 43 cm. Jos bordercollien rotumääritelmän mukainen korkeus toteutuu, niin poika kasvaa korkeutta vielä noin 10 cm. Tai pitäisikö sanoa enää 10 cm, sillä kasvuvauhti tähän asti on ollut aikamoinen. 

Eilen olimme Tuijun kanssa laulamassa kappelissa Lapin lauluja. Mikähän siinä on, että nuo Lapin laulut herkistävät mielen ja sielun? Saimme Anikselta vielä lahjaksi lauluvihkot mukaamme. No, Oko ei ollut mukana, sehän olisi saattanut yhtyä lauluun näin: uuu-wov-wou-uuuuu. Oko lauleli vaarin kanssa täällä kotosalla "tiluliluleijaata". 

Eilen Oko sai poronluusäkistä ensimmäisen luunsa. Se söi sen kokonaan. Tänään olemme jännänneet, tuleeko oksennus vai ei. Ei tullut. Nähtävästi tuo poronluu sitten sulaa sen vatsassa.

Tänään pakkasta oli - 14 astetta ja tein aamulla Okon kanssa Suopunkitien lenkin. Poika käveli nätisti. Vielä se ei osaa tehdä pissoja kuin lumihankeen, emmekä ole antaneet sen haistella toisten tekosia, vaan olemme sanoneet sille yök-yök-yök. Nyt taitaa mennä jo selkärankaan tuo sanonta, koska useimmiten poika ohittaa nuo "yökit" haistelematta. Tai sitten hajut eivät ole sen mielestä (ei minunkaan) niin ihania. 

Oko on ollut oma reipas ja rakas itsensä. Nukkuu nätisti ja herättää äitimummon aamulla ja haluaa sen jälkeen pitkät paijaamiset ja kehut, ennen kuin lähtee pissalle. 

Tänään kävimme Ivalossa kaupassa ja sieltä suuntasimme Inariin. Tuiju oli mukana. Kävimme katsomassa Inarissa Siidaa ja Saajosta tai oikeammin molempien paikkojen ravintoloita, sillä haaveilimme ruokailua seisomapöydästä. Ei onnistunut, lounasaika oli jo ohitse. Oli tyytyminen Nesteen ravintolan lohivoilepään kera kaffeen. Kävimme sitten koko porukalla katsomassa muuttovalmista talopakettia Fanni-tädin tiellä. Ihan kivan näköinen valmistalo oli, vähän vielä keskeneräinen, mutta kyllä siitä selvän sai. Oko oli hämillään, sillä se ei päässyt eteisen mattoa kauemmaksi ja oli niin paljon outoa ja uutta kokemista ja katsottavaa. Takaisin tullessa se nukkui pikkupossun lailla tyynyjen päällä meidän välissämme. Kotiin tultua se oli ylen onnellinen. Ihan selvästi huomaa, miten mielissään se on, kun tulemme autoreissulta kotiin. Nyt illalla se kuljetti tennispalloa minulle sohvalle ja odotti, että heitän sen. Sitten se haki pallon ja toi taas minulle. Kyllä se osaa ihan selvästi leikkiä! Nyt olemme opettaneet sitä makupalan kanssa kulkemaan jalkojen välistä ja lopuksi tulemaan eteen istumaan. Kaikkea hölmöä sitä pitääkin opettaa, mutta kun Okolle on järjestettävä "työtä" ja ohjelmaa, niin meneehän tuokin yhdestä hommasta. Älypelin luukut se osaa avata per oitis. On se viisas, hih!

Kellokukka hännän alla ja intiaanipäähine housuina

Oko toivottelee hyvää joulua kaikille blogissaan vieraileville!

Okolla on ihana kellokukkakuvio hännän alla. Otin äsken siitä kuvan, mutta kuva ei anna oikeutta "kukan kauneudelle". Minua myös suuresti huvittaa Okon kasvavien housukarvojen väritys, siinä on mustaa, valkoista ja vaalean ruskeaa sulassa sovussa. Se näyttää tällä hetkellä ikään kuin intiaanipäällikön päähineeltä. Olisiko Okon intiaaninimi intiaanipäällikkö "Istuva kukka"? Jos oikein mielikuvitusta käyttää, voi haarojen välissä nähdä mustan sydänkuvion, hi-hi. 

Mielenkiinnolla odotamme, millainen pojan turkista tulee, kunhan Oko on aikuinen. Lisäksi tuo valkoinen hännänpää katoaa pimeällä lumeen ja häntä näyttää ikään kuin katkenneen. Kun ensimmäisen kerran huomasin tuon, säikähdin onko häntä todella poikki. Olen antanut Okolle rypsiöljyä päivittäin ruokalusikallisen verran ja nyt se näkyy turkissakin. Turkki kiiltää niin, että siitä melkein näkee oman kuvansa!

Tänään olemme nukkuneet koko porukalla univelkoja pois. Illalla katselimme elokuvan, joka päättyi n. 00.40. Vaari käytti Okoa pissalla ja sitten köllähdimme kaikki nukkumaan ja heräsimme vasta seitsemän aikoihin tänä aamuna. Okokin nukkui koko yön hienosti, eikä sillä vielä aamullakaan ollut kiirettä pissalle, vaan se nauttii oikein sydämensä kyllyydestä siitä, kun me molemmat rapsuttelemme ja kehumme sitä. 
Kun olimme juoneet kahvit ja Oko syönyt aamupalansa, lähdimme vielä uudelle unnuttelukierrokselle ja heräsimme vasta kello 9.00! Kinkkua on syöty oikein urakalla, Oko on pitänyt huolen, ettei ole ilman kinnua jäänyt. Pojat viettivät taas noin 1,5 tuntia laatuaikaa kahdestaan, kun kävin Tuijun kanssa kävelyllä. Iltapäivällä pidimme taas kinkkukestit ja nukuimme sen päälle reilun tunnin unet. Ensi yönä tuskin muita nukuttaa kuin Okoa, jos sitäkään! Pakkanen on paukkunut tänäänkin - 20 asteen voimalla. Onneksi toiveissa on loppuviikosta noin - 10 asteen pakkasia ja voimme silloin olla Okon kanssa pidempiä aikoja "mellastamassa" ulkona. 

Hyvää Joulua

Jouluaatto on illassa ja Oko-poika nukkuu masuli täynnä kinkkua, porkkanalaatikkoa ym. jouluruokia omien nappuloiden lisäksi. 

Tänä aamuna siivosimme "porukalla" ja laitoimme normaalit matot lattialle. Toinen kuvassa näkyvistä matoista sai jo aiemmin kyytiä roskikseen ja tänä aamuna sai myös valkoinen räsymatto saman kohtelun, sillä Oko pullautti sinne suht koht suuren palan eilen illalla syömäänsä rustoluuta. Vaikka matto ei juuri sotkeutunutkaan, en kuitenkaan viitsinyt sitä käydä pesemään, sehän oli poisheitettäväksi suunniteltukin. Nyt emme enää anna pojalle rustoluita (rönttömatotkin loppuvat kohta), vaan jos luita annamme, niiden on oltava kovia. Ei ole mitään järkeä syöttää sille rustoluita, jos se ahneuksissaan nielaisee niin ison palan, että se ei sula pienen pojan pötsissä. 

Pakkanen paukkuu noin - 20 asteessa ja tuulee kovasti. Kävin Tuijun kanssa Kaunispään päällä joulurauhan avaamistilaisuudessa klo 12.00. Siellä oli hurjan paljon ihmisiä, vaikka oli kylmä. Joulurauhateksti luettiin myös englanniksi. Lauloimme yhdessä "Maa on niin kaunis". Hyvin pääsimme joulutunnelmaan. Kotiin tultua kävin laittamaan jouluateriaa ja Tuiju tuli meille syömään. Tuiju on koirille allerginen ja jonkun ajan päästä hänen silmiään alkoi kutittamaan ja hänen oli lähdettävä pois. Oko-pojalla on kovat epiteelit! Vaikka siivosimme aamulla kaikki paikat tarkkaan, jotain allergisuutta aiheuttavaa leijaili silti huoneessa vai olisiko Okon tassuhiki tehnyt tehtävänsä. 

Oko poika on edelleen suloinen ja ihana itsensä! Se on meidän ikioma kullannuppu, välillä rakas riiviö. Laitan tähän alle vielä pari "kyttäyskuvaa". Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyvät sen tällä hetkellä rakkaimmat lelut: "traktorin" kuminen rengas, tennispallo ja frisbi. Näiden kanssa leikimme "kyttäämistä", pyörittämistä, heittämistä, kuljettamista ja kiinni ottoa.

Oko odottaa toista tennispalloa valmiina ottamaan

 sen pompusta kiinni.

Tässä kytätäään nurkan takana traktorin renkaan

 tai tennispallon heittoa

Leluista puheen ollen Röhkö-possusta tuli vainaa jo viikko sitten. Oko sai purtua korvan irti. Se nähtävästi kulki läpi suoliston, sillä poika ei sitä pullauttanut ulos. Heitimme Röhkön roskiin. Siinä mielessä Röhkö oli hyvä lelu, kun sen ääni pysyi ihan loppuun asti ja Okon oli helppo leikkiä sen kanssa. Täytyy hankkia uusi possu pojalle. Toinen mukava elukka Okon mielestä on kärppä. Olen joutunut ompelemaan kärpän vatsan kertaalleen kiinni, Oko on tehnyt selvää sen vikinästä eli ääntä ei enää tule. Silti kärpällä on kiva leikkiä, kun se on sellainen "lutru". 

Ei mitään uutta kaamoksesta

Ensin laitoin otsikoksi "Ei mitään uutta auringon alla", sitten muistin, että meillähään ei ole aurinkoa vielä pariin viikkoon, kaamosaika jatkuu vielä.

Tänään ei siis uutta ja erikoista ole tapahtunut. En ole paljon ehtinyt pojan kanssa touhuilemaankaan, vaan vaari on ollut Okon kaverina ja taitaa ollakin Okon mielestä paras kaveri. Ainakin päiväunet se meni vaarin kainaloon ja hylkäsi minut vallan tyystin. 

Olen tänään tehnyt kotihommia: paistanut karjalanpiirakoita, torttuja, karjalanpaistia ja nyt köllöttelee kinkku uunissa. Oko on ollut ahkerana auttajana! Vielä illallakin karkaan, sillä lähdemme Tuijun kanssa laulamaan kappeliin kauneimpia joululauluja. 

Oko on ollut oma ihana itsensä. Tänään se on torkkunut moneen kertaan, vaari sanoo sen keräävän voimia iltarytinöihin. Yöt Oko on nukkunut edelleen todella hienosti, aamuisin se herättää minut ja sitten sitä on paijattava ja kehuttava, sillä ei ole mitään kiirettä ulos, vaan oikoo itseään ja ilmiselvästi nauttii hellimisestä. Monta päivää on kulunut siitä, kun sisälle on tehty "vahinko". Mielestäni se osaa jo pyytää ulos vinkumalla. 

Nyt Oko on hoksannut, miten voi seurata lintuja lintulaudalla. Se joko laittaa tassunsa patterin päälle tai sitten nousee sohvan selkänojalle ja katselee sieltä. Lintuja olisi kiva haukkuakin, varsinkin, jos ne lentävät ikkunan lähellä olevan joulukuusen oksalle. Toisia koiria Oko tuntuu hieman "pelkäävän" (pelkäävän lainausmerkkeissä, sillä poikahan ei ihan oikeasti pelkää leijonaakaan), sillä se ainakin tänään on lähtenyt poispäin muista koirista. Se on ihan hyvä. Tänään yksi pieni karvapallero olisi halunnut tutustua siihen, kun olimme pihalla. Oko siirtyi muutaman metrin poispäin ja haukahti - vissiin sanoi, että "piru vie, tänne et tule". Ihmiset ovat ihania, varsinkin jos ne antavat hyppiä vasten ja paijaavatkin vielä, kuten tänään eräs hiihtämästä tullut nuoripari teki. 

Nyt näyttäisi siltä, että Okolle kasvaa housu-, häntä- ja mahakarvoja, siis pidempää karvaa. Selässähän sillä on jo karheaa karvaa, mikä on hieman kiharaa ja tosi kiiltävää. Olemme antaneet Okolle joka päivä ruokalusikallisen rypsiöljyä. Ja toinenkin korva ilmoittelee kohoamisesta, ainakaan se ei lörpötä niin "löysänä" kuin aikaisemmin. Näyttäisi, että korvista tulee puolipystyt, mutta ei nuolaista kunnes tipahtaa. Voi että siitä tulee komia kaveri!

Pakkanen on paukkunut - 21 - -23 asteen voimalla ja viima on ollut kova. Olemme pyrähtäneet vain 100 - 150 metrin lenkkejä. Kunpa pakkanen laskisi, jotta voisimme käydä pitemmillä kävelyillä, Oko ihan selvästi tykkäisi olla ulkona enemmän, mutta pakkasen takia se nostelee muutaman minuutin päästä tassujaan, mutta tossuja se ei jalkaansa huoli. Miehet ovat miehiä eikä niitä pueta misseiksi, hmmm .....

Puuro ei käy, velli ei käy .....

Tästä päivästä tulikin kummajainen ja muistui mieleen entinen emäntä, joka sanoi miehelleen: "Puuro ei käy, velli ei käy, vaan viina kyllä käy!"
Isäntä kun oli valitellut vatsanpolttojaan, eikä mikään ruoka kelvannut, mutta annas kun käsi osui viinapulloon, niin viina kyllä kelpasi. 

Jaahas, tämä oli aasinsilta tähän päivään. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun Oko nirsoili ruuan kanssa. Tähän asti se on aina hyppinyt innoissaan ja odottanut ruokaansa kuin kuuta nousemaan. Ja syönyt sen niin ahmimalla, että aina on tullut hikka. Aamulla köllöteltiin aina puoli kahdeksaan ja sitten poika kävi vaarin kanssa aamupissalla. Sillä aikaa minä laitoin ruuan Okon kuppiin. Yleensä se käy kiinni kuin sika limppuun, mutta tänä aamuna se aprikoi syökö vai ei. Lopulta kuitenkin kelpasi. Tarjolla oli porkkanaraastetta ja nappuloita, tosin porkkanaraaste oli nappuloiden alla, kun se yleensä on siinä päällä. Päivällä ruoka kelpasi ihan normaalisti. Nyt iltapäivällä taas vain nuuhkaistiin ja lähdettiin pois. Nostimme ruokakupin pois ja noin tunnin päästä taas ruoka maittoi. Illalla sama juttu. Poika norkoili pöydästä joulutorttuja, eikä oma ruoka ollut ollenkaan maittavaa sen mielestä. Luulimme jo, että se on kipeä, mutta muuten se on ollut ihan oma iloinen itsensä, tosin nukkunut parit pitemmänpuoleiset päiväunet. Mietimme mitä nameja olemme sille syöttäneet. Todettiin, että on se "välipaloja" saanut, kaksi kertaa se pelasi älypeliä ja sai sieltä nakinpaloja, kerran kiersi pyyheliinarullan auki napsien sieltä herkut, sai vaarilta possunkorvan sillä aikaa kun olin Tuijun kanssa postireissulla, ym. ym. Joten nähtävästi sen vain ei ollut nälkä. Tai sitten meidän syömisemme ovat sen mielestä paljon parempia kuin liotetut nappulat ja porkkanaraaste!

Nyt illalla pelasin sen kanssa palloa. Minusta oli hauskaa, kun se toisinaan malttaa pelata palloa niin, että kuljettaa sitä etukäpälillään tökkien lattiaa myöten. Pallopelissä on myös kiva kytätä nurkan takana, kun heitän palloa ja sitten hyökätä sen kimppuun. Aika usein se saa pallon pompusta kiinni. 

Tänään herra on ilmoittanut vinkumisen ja ulvomisen tapaisella äänellä haluavansa ulos. Olemme olleet hieman ymmällämme, mistä moinen käyttäytyminen johtuu, kun aina ei kuitenkaan tule pissaa tai kakkaa. Ajattelimme jo sellaistakin vaihtoehtoa, että jossain lähistöllä olisi juoksuinen narttu. Kuitenkaan, kun ulos menemme, se ei lähde nuuskimaan mitään. Taitaa poika vaan kujeilla kanssamme. Tai sitten se on pitemmän lenkin kipeä. Pakkanen on kuitenkin pyörinyt parissakymmenessä asteessa ja tuuli on melkoinen, joten emme ole lähteneet pidemmälle lenkille, tässä lähialueella vain käyneet. Okohan on vielä aivan karvaton sieltä strategisesta paikasta, joten saattaa "ruisku" paleltua tällaisessa viimassa. 

Iso poika

Mittasin Okon painon eilen ja kotivaakan mukaan sain painoksi 12 kg. Oko täytti tänään 14 viikkoa. Onkohan poika liian iso vai liian lihava? Meistä ei tällä hetkellä enää liian lihavalta vaikuta, sillä vyötärö on ihan selvästi olemassa ja kylkiluutkin löytyvät etsittäessä. Vaari on tosin hieman annostellut Okon nappuloiden määrää pienemmäksi, sillä se saa päivittäin muutakin ruokaa kuin nappuloita. Eikä Oko ole saanut enää joka päivä savukylkipaloja, vaan opetusherkkuina on käytetty broilerin kevytnakeista leikattuja murusia. Oko on kasvanut korkeutta, se ei ole enää mikään "kainaloinen kana", vaan nuori jannu. 

Mitään suurta uutta auringon alla ei ole tapahtunut. Oko nukkuu edelleen yönsä omassa pesässään, josta vaari herätessään nostaa sen syliinsä ja käyttää ulkona pissalla. Sitä emme tiedä, missä vaiheessa Oko herättelisi meidät vai herättelisikö ollenkaan, jos sitä ei kukaan veisi kerran yössä ulos. Aamulla Oko herätteli minua jossain vaiheessa, mutta sanoin sille, että mummoa vielä nukuttaa. Niin poika kävi kiltisi uudellen nukkumaan ja seuraavan kerran herätti vasta kahdeksan aikaan. On se hyvä poika!

Ai niin, eihän tämä päivä sentään mennyt kuin "stromssöössä". Kun aamupäivällä tulimme Suopunkitien lenkkiä kiertämästä, Oko oksensi matolle. Okohan ei yleensä oksentele, ellei se ole popsinut jotain ei-ruokamaista. Se on aikaisemmin oksentanut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oksennuksen syyksi paljastui kumipala, toisella kertaa parin sentin pituinen rustoluun pala ja nyt muutaman sentin pituinen silkkinauha, jonka se oli tänä aamuna mutustanut irti Hello Kittyn puvusta. Raksimme nyt kaikki mahdolliset "ulokkeet" saparoista rusetteihin pois Kittyn vaatetuksesta. Tarkkana olemme yrittäneet olla Okon syömisten suhteen, mutta aina kun silmä välttää, jotain sopimatonta suuhun menee. Sama on lenkeillä. Jokainen paperinpala tai tupakantumppi tiellä on sen mielestä jännää maisteltavaa. Eilen se otti tupakantumpin suuhunsa, mutta siinä taisi olla niin paljon tupakanmakua jäljellä, että poju sylkäisi ihan itse sen pois suustaan, ei tarvinnut kaivella. 

Okoa "puretuttaa" aika tavalla. Se antaa nyt sormella hangata ikeniään, mitä se ei pienempänä halunnut. Kutittaisikohan sen ikeniä? Minulla on lanttutankoja pakastimessa, taidan antaa sille tänään yhden, jos se auttaisi kutitukseen. Olemme tänään kokeilleet sen hampaita, mutta nyt ei ollut tunnetta, että mikään olisi liikahtanut. 

Tänään kävi ekan kerran sellainenkin ihme, että Oko ei syönyt kaikkia nappuloitaan. Laitoin Okolle illalla kiinankaalisiivuja, kurkunpaloja ja porosta tehtyjä ryynimakkaranpaloja sekä sen omia nappuloita ruuaksi. Ensin se pyöritti pari poromakkaran palaa pois kupistaan ja vaari totesikin, että ei taida Oko poika Petteriä syödä. Toisin kävi, kun se pääsi "makuun", se söi ilolla kuppinsa tyhjäksi. Liotettuja nappuloita oli vielä pari ruokalusikallista purkissa jäljellä ja ajattelin antaa ne vielä sille. Ei kelvannut, vain nesteen litki kupista. Sitten laitoin nappuloiden joukkoon hieman piimää, piimän se litki, mutta ei syönyt enää nappuloita. Miten tämä olisi sitten tulkittava? Pojalle ei jäänyt nälkää, mutta tuli jano. Onkohan sille aina muilla kerroilla jäänyt nälkä?

Mitä me tästä opimme? Jokainen päivä on erilainen ja jokainen päivä sisältää pieniä vastoinkäymisiä ja suuria ilon hetkiä. Emme päivääkään antaisi pois! 

Ivalossa

Tänään meiltä menikin puolet päivästä Ivalossa. 

Aamulla Oko herätti minut ensimmäisen kerran jo kuuden aikoihin. Sanoin pojalle, että nukuhan vielä, ja niin poika veteli tunnin unet lisää. Seitsemän aikoihin nousimme ylös, ulos ja pissalle!

Aamupäivä oli samanlaista tohinaa kuin ennenkin. Pakkasta oli ihan liian paljon, - 21 astetta. Ei siellä Okoa kauaa raatsinut pissalenkillä pitää. Täällä sisällä kertailtiin asioita ja vaari opetti Okoa ryömimään. Taisi poika kertaheitolla osata homman, saas nähdä muistaako vielä huomenna. Tein tennispallosta pojalle uuden lelun. Tein palloon viillon ja vaari teki vastapuolelle reijän. Reijästä pujotimme nauhan, johon teimme sisäpuolle solmun ja nauhan päähän lenkin. Tennispalloon laitoin raksuja ja helistelin sitä Okolle ja näytin, miten sieltä saa raksuja ulos. Ei Oko niitä vielä ilman apua saanut, eikä tuo tainnut paljoa merkitäkään, sillä paljon mukavampaa oli ottaa naru hampaisiinsa ja heilutella päätä sinne tänne niin, että pallo pyöri ilmassa pään yläpuolella. Tavoitteenani oli myös opettaa Okoa vetämään pallon pois narun avulla esim. nojatuolin tai sohvan alta. Poika oli niin tohkeissaan uudesta leulustaan, että ei oppi mennyt perille. 

Okon talvitakki on jäänyt auttamattoman lyhyeksi. Täytyy lahjoittaa se jollekin pienemmälle veijarille. Seuraavaksi ostan pojalle aikuisen bortsun loimen, sellaisen kuin Eijan holskuillakin on. 

Iltapäivällä lähdimme Ivaloon kaupoille ja veimme joulutervehdykset Okon ystävälle, Kaijalle. Kaija tykkää Okosta valtavasti ja sanoo, että hän saa jotain uskomatonta voimaa ja mielihyvää sieluunsa, kun saa Okoa silitellä. Sitten menimme Ivalon lentokentälle odottamaan Frankfurtista tänne saapuvaa ystävätärtäni, toimme hänet Saariselälle tänne aika lähelle meitä ja sitten tulimme kotiin. Oko sai Tuijultakin silitykset. Jännää huomata, että Oko on nyt "sisäistänyt" paikkansa autossa. Ja kotiin palaaminen on siitä tosi mieluisaa. Näki aivan selvästi, että reissu kesti liian kauan, vaikka saikin possunkorvaa ym. herkkuja. Ivalossa kävin Culinarista ostamassa ison säkillisen poronluita Okolle purtavaksi. Säkki on ainakin neljä kertaa Okon kokoinen, mutta pienempiä ei ollut. Näin siinä sitten kävi, varastossa on Okolle luita oikein syödä asti. Samalla ostin meille pororyynimakkaroita sekä poro-aurajuustogrillimakkaroita. 

Madotusta, kyttäilyä ja sängyllä makailua

Tänään Oko livisti nukkumaan sängyn päälle. Olin parvella ja Jorma Okon kanssa alhaalla. Sitten tuli hiljaista. Jorma hiipi katsomaan, mitä Oko puuhailee. Se oli katsoa tillistellyt Jormaa omasta pesästään. Kun hiljaisuus jatkui, Jorma meni uudelleen katsomaan ja silloin poika olikin pitkin pituuttaan minun sänkyni päällä. Vaari ajatteli, että jos hän on lähtevinään ulos, Oko varmasti tulee pois sängystä ja haluaa tulla mukaan. Toisin kävi. Kun Jorma tuli ulkoa takaisin, Oko ei ollut huomaavinaankaan, vaan köllötteli tyytyväisenä sängylläni. En tiedä, johtuuko tuo sängyn päälle menohalu siitä, kun sänkypeitto on öisin taivuteltu lattialle Okon sängyn eteen ja Oko voi halutessaan tulla "vilvoittelemaan" sänkypeiton päälle öiseen aikaan. Tiedä häntä. Okohan on yleensä ottanut päiväunet joko olohuoneen matolla "vahtien meidän liikkeitämme" tai sohvalla. Täytyy seurata tilannetta. Jorman mielestä on haikeaa käskeä poikaa pois sängyn päältä ja hän antaisi Okon ottaa päiväunet siellä, mutta ei huolisi yöksi poikaa meidän sänkyymme. Toisaalta arveluttaa, koska Oko saattaa hyvinkin haluta nukkua myös öisin sängyssä eikä pesässään lattialla. No, asiaa pitää seurata. Jos poika alkaa tämän tämän maata sängyn päällä ja pyrkiä yöksi sänkyymme, on otettava tiukempi linja.

Laitan tänne kolme tänään otettua kuvaa. Tästä kuvasta näkyy, miten Okolle on kasvamassa ruskea raita takajalkojen polvien yläpuolelle. Pentukarva tässä kohtaa oli ihan mustaa, nyt on alkanut tulla tummempia ruskeita karvoja "raidaksi" molempiin jalkoihin samaan kohtaan. Lisäksi takareisissä ulkopuolella on mustan karvan joukossa valkoisia ja ruskeita karvoja, vaikka niitä ei tästä kuvasta erota. 

Tänään meitä hymyilytti pojan hiipiminen ja kyttäily. Oko tykkää leikkiä pallon ja kumirenkaan kanssa siten, että se menee odottamaan, kun meistä jompi kumpi laittaa renkaan tai pallon pyörimään pitkin eteisen lattiaa. Poika nappaa sen sieltä kiinni ja saattaa jopa tuoda sen meille uudelleen heitettäväksi. Oko menee yleensä eteisen nurkkaan "kyttäämään" ja syöksyy sieltä ottamaan lelun kiinni. Kun se tänään toi lelun Jormalle, se hiipimällä hiipi nurkan taakse kyttäämään, kun vaari laittoi pallon ja renkaan pyörimään. Sieltä se sitten hyökkäsi kimppuun. 

Oko sai tänään madotuslääkkeen, sillä parin viikon päästä se saa tehosterokotuksen, johon on rabies-rokotus yhdistettynä. Yritämme saada sen sirutettua täällä Ivalossa, sillä tarkoitus on hankkia pojalle EU-passi, jotta voimme piipahtaa halutessamme vaikka Ruosin tai Norjan puolella. Venäjällekin EU-passi kai kelpaa, mutta tuskin me sinne koskaan autoillaan kaikki kolme yhdessä. 

Näistä kahdesta kuvasta käy ilmi, miten Oko on jo kasvanut. Vahinko vaan, että keinovalossa otetut kuvat eivät oikein näytä totuutta värityksen suhteen, takajalkojen ruskea raita polven yläpuolella ei juuri erotu kuin "haamuna". Näistä kuitenkin näkyy, miten Okolle on tullut valkeita karvoja mustien karvojen joukkoon pannasta vartaloon päin (valkean kauluksen jatkoksi) sekä etujalkojen taakse haamuraidaksi mustalle alueelle. Oletettavasti valkoiset karvat tulevat vielä paremmin näkyviin, kunhan pentukarva muuttuu. Nyt pentukarva on poissa ehkä vain selkärangan kohdalta. Siinä karva on karheaa, kiiltävää ja paikoitellen kihartuvaa. Nättiä! Näistä kuvista voi myös nähdä nuo ruskeahkot läikät korvien ulkopuolella. Nekin ovat tulleet vasta lähiaikoina, alkuun korvat olivat ulkopuolelta aivan mustat. Jännää nähdä, millainen väritys Okolla on sitten, kun se on aikamies. 

Nyt illan suussa kävi jännä juttu. Okohan on yleensä kerjäämässä kaikilta ihmisiltä rapsuttelua. Jorma lähti Okon kanssa ulos. Siellä oli kaksi japanilaista neitoa etsinyt majapaikkaansa ja tulleet Jormaa kohti. Oko oli alkanut murista ja haukkua näitä neitosia. Tähän mennessä Oko ei ole koskaan haukkunut tai murissut ihmisille. Onkohan se rasisti?

Olo on kuin lottovoittajalla

On se vain niin suloista ottaa päiväunet karvapallero kainalossa. Aivan uskomatonta, miten siitä tulee hyvä mieli! Otin tänään Okon kanssa päiväunet lattialla ja Oko oikein tunki naamaansa naamaani vasten. Sille ei tullut mieleenkään purra leukaani tai nenänpäätä. Poika oli niin suloinen, että sydän oli pakahtua!

Aamu meni siivotessa. Tehtiin taas perustellinen siivous. Tässä tohinassa Okolta meni päivärytmi sekaisin ja nukkuminen jäi iltapäivän puolelle. Aika hyvin siivoaminen kävi, sillä vaari ja Oko olivat lattian pyyhkimisen ajan ulkona. Imurointi ei Okoa suuremmin enää innosta, mutta auta ja varjele, jos se huomaa lattiaa pyyhittävän, se haluaa oitis tehdä sen itse! Johtuneeko siitä, että se on "vauvana" nähnyt miten sen pissojen jäljiltä pyyhittiin aina lattiaa ja luulee, että nyt minä ja vaari olemme pissailleet lattialle ja sen on ihan varmasti pyyhittävä lattia. 

Eilen keitteltiin Okolle rustoluita ja irroiteltiin niistä lihat. Tuossa pussissa on juuri sellaisia rustoluita, millaisen pätkän Oko oksensi muutama päivä sitten. Nyt emme uskaltaneet antaa sen kaluttavaksi näitä luita. Aika lihaisia ne olivatkin, reilu puoli litraa muutamasta luusta irtosi lihaa, luut heitimme roskiin. 

Tänään vaari on ulkoiluttanut suurimmaksi osaksi Okon. Kävivät herraporukalla kiertämässä minulta salaa Suopunkitien lenkin ja pari lyhyempää lenkkiä. Minä kävin vain kerran tekemässä pienen pissatusreissun. Huomaa aivan selvästi, miten Oko on halukas lähtemään lenkille. Tämä tietää ihan hyvää kesän kalareissuja ajatellen. Okosta ei ole tule sohvaperunaa!

Vaari on myös vastannut tänään Okon taitojen kertaamisesta. Hyvin ovat sujuneet. Kohta pitää miettiä jotain uusia jippoja sen aivoille, sillä pyyheliinarullan purkaminen käy käden käänteessä. Älypelistäkin se löytää namit, mutta hurjalla tohinalla se käy raapimaan kansia namikuppien päältä, vähempikin vauhti riittäisi. Leluilla on leikitty. Kun olimme syömässä ja poika tuli "norkoilemaan", sanoin sille että "hae pallo". Ja taas hetken päästä poika tuli pallo suussa lähelle eli kyllä se tietää, mikä pallo on!

Oko olisi mielellään barffaaja (vai mitä se raakaruuan syöminen on), sillä se tykkä kaikista vihanneksista, ne tuntuvat olevan suorastaan herkkua. Niistä äiti-mummokin tykkää! Tosin on tunnustettava, että ihan yhtä paljon se tykkää vaarin vihanneksista eli Herkkulenkistä! Siis kaikki käy, mistä olemme todella tyytyväisiä. Oko ei ole kranttu! Se on loistava, kohta juniori -iässä oleva nuori miehen alku. On tunnustettava, että vieläkin olo on kuin lottovoittajalla tuon koiranpennun suhteen!

Ivalossa

Tänään aamulla lähdimme Ivaloon. Matka sujui alkuvaikeuksien jälkeen ihan jees. Oko ei oikein tunnu tietävän missä sen paikka on matkustettaessa. Syy on tietysti meidän. Silloin, kun poika ei enää mahtunut matkustamaan pahvilaatikossa sylissäni, yritin ottaa sen tyynyn päälle syliini, mutta siitä Oko ei tykännyt yhtään. Se kun yrittää tutkia jokaisen nippelin ja nappulan mitä autossa on. Kun yritin pitää sitä kiinni, niin sehän protestoi. Kutturan tie oli tavattoman huonossa kunnossa ja silläkin oli osuutensa asiaan. Tuon jälkeen olemme tehneet pari reissua Ivaloon niin, että olen ollut Okon kanssa takana sängyssä. Siellä ei saisi matkustaa, vaan pitäisi istua turvavöissä. Viimeisellä Ivalon reissulla poika oli jo suht' koht' oikeassa paikassa. Nyt yritimme sille opettaa, missä sen paikka autoa ajettaessa on. Pienen eripuran jälkeen paikka löytyi ja poika tyytyi köllöttämään tyynyn päällä penkkiemme välissä. Siinä Arcokin aina matkusti ja se oli Arcosta paras paikka! Ehkä Okokin oppii vielä pitämään paikkaa tosi hyvänä!

Ivalossa Kaija kävi halaamassa Okoa ja saamassa itselleen hyvän mielen ruiskeen, ennen kuin menimme kahville laittamaan maailman asiat järjestykseen. Vaari ja Oko viettivät autossa laatuaikaa. Kävin vielä apteekissa kyselemässä olisiko siellä koirien hammastahnaa ja kumista hammasharjaa. Tulossa kuulemma on, mutta eivät osanneet sanoa koska??????? Ei Ivalosta löytynyt Okolle uutta kaupapantaakaan. Täytynee katsella nettikaupoista noita puutteita. 

Kun tulimme kotiin ja tein salaattia, Oko hyöri jalkojeni juuressa. Se on kova poika tekemään ruokaa! Sanoin sille, että "missä Okon pallo". Oko kierteli vähän aikaa ja tuli sitten pallo suussa luokseni. Taas minulle tuli tunne, että poika tietää mikä pallo on. 

Äsken tulimme Suopunkitien lenkiltä. Ihan selvästi pikkuherra tykkää käydä lenkillä. Eikä sen tassut tuntuneet yhtään kylmiltä, kun tulimme sisälle. Taitaa nahka olla jo paksuuntunut ja kestää - 10 asteen pakkasia. Nyt luvataan taas kiristyviä pakkasia, joten täytynee käyttää poikaa usemman kerran päivässä noin 300 metrin lenkillä.

Ei uutta kaamoksesta

Tänään täällä on tuiskunnut, tuullut ja kinostanut. Olen "ulkoillut" lumitöiden merkeissä kahteen kertaan ja kohta on piha taas kinostunut. Sillä aikaa vaari vietti laatuaikaa pojan kanssa. Täällä aurataan milloin ehditään ja huomenna olisi tarkoitus heti aamusta päästä lähtemään Ivaloon. Saas nähdä kuinka käy!

Okon kanssa on touhuiltu samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Kävimme tuossa tuiskeessa kiertämässä Suopunkitien lenkin. Tänään poju on nukkunut pitkiä päiväunia ja ollut pääpiirteissään aivan sydämeenkäyvän suloinen, mitä nyt innostui mummon puserossa roikkumaan, kun juttelin Eijan kanssa puhelimessa, olisi varmaankin halunnut kertoa itse asioistaan. Tehtiin äsken vohveleita ja syötiin niitä lakkahillon kera. Oko sai puolikkaan vohvelin ja reilun ruokalusikallisen lakkahilloa. Astia oli alta aikayksikön tyhjä. Nyt poika natustelee onnellisena vaarin antamaa luuta. 

Olen kehunut Okon jättävän matot rauhaan. Vaan ei jätä enää! En taida sittenkään saada jouluksi "oikeita" mattoja lattialle. No, eipä tuo haittaa, kun olemme oman porukan kesken joulun. Tuiju ehkä piipahtaa, jos ei pelkää Okoa. Ei kai kukaan voi noin suloista otusta pelätä? No, Okon teräviä piikkihampaita kyllä hieman pelkään minäkin. Oko on kylläkin niin vieraskorea, ettei ensimmäisenä esittele hampaitaan, vaan haluaa lepertelyä ja paijaamista.  

Naapurissa on Okon mieluisia miehiä. He rapsuttelevat poikaa aina tavatessa ja poika on niin mielissään, pylly pyörii ja häntä heiluu. 

Unta, unta ja lunta

Tänään Oko on nukkunut paljon. Aamulla se puoli kahdeksan paikkeilla pullautti luun palasen ulos. Illalla sai luun järsittäväkseen ja nähtävästi tämä pala oli "sulamaton". Ihmettelimme, ettei aamuruuasta tullut mitään ulos, vain hieman nestettä ja tuo n. 2 cm:n pituinen luun palanen. Liekö pojalla maha ollut hieman kipeä, sillä otimme tuon jälkeen kunnon unet, nukuttiin puoli yhteentoista. Lisäksi Oko otti vielä parit torkut aamunukkujen lisäksi. Kipeältä se ei ole vaikuttanut. Yleensäkin se nukkuu vuoropäivin enemmän ja vähemmän. Nyt tuntuu sille, että virtaa olisi vaikka toisille antaa. 

Otin tänään pakastimesta hillarasian sulamaan. Oko tietysti halusi maistella, miltä tämä keltainen herkku maistuu. Ja maistuihan se! Saattaa olla niin, että ensi syksynä se onkin Oko, joka soilta hillat poimii ....

Tänään opetin taas Okoa tuomaan pallon minulle. Näytti ihan siltä, että se vähitellen hiffaa homman kotiin, varsinkin, jos se saa siitä palkan. Paikka-käskyn se oppi tosi hyvin ja ainakin täällä sisällä se toimii. Poika odottaa kiltisti maassa yhdessä kohdassa, kun käännän sille selkäni, menen makuuhuoneeseen ja keittiöön ja vasta sitten koiran luokse. Ehkä se ihmettelee, mitä hassua nuo ihmiset oikein touhuavat. Muitakin asioita kerrattiin. Vähitellen pitäisi opettaa Okoa olemaan yksin kotona. Vähän haikeaa on ajatella, että pienokainen jäisi yksin vaikka vain hetkeksi ensi alkuun. Tai eihän sitä tiedä, miten mielissään se olisi. Tänään kun olin saunassa ja Jorma oli mennyt vessaan, oli Oko ensin vinkunut vessan oven takana ja sitten oli tullut ihan hiljaista. Kun vaari oli tullut vessasta, ei Oko ollut keittiössä, ei oleskelutilassa, ei eteisessä, vaan oli köllöttänyt pitkin pituuttaan sängyssä. Ovelasti käytti tilaisuutta hyväkseen. Luulen, että yksin jäädessään se ihan varmasti pötköttelee meidän sängyssämme, kun kukaan ei ole komentamassa sitä alas. 

Harjaamisesta Oko ei yhtään tykkää. Pitäisi löytää jostain sellainen kuminen suka, siitä kai koirat tykkäävät enemmän ja ehkä harjaaminen onnistuisi sellaisella paremmin. Pentukarva alkaa vaihtua ja pieniä karvatuppuja kasaantuu nurkkiin. Imurointia on lisättävä, näin on jutut. Olen antanut sille pari lusikallista rypsiöljyä kerran päivässä ja näyttää sille, että turkki alkaa kiiltää kunnolla. Uusi karva on jäykkää ja kiiltävää. Toinen korva lörpöttää edelleenkin, saas nähdä kuinka kauan menee, kunnes korvat ovat löytäneet oman korkeutensa.

Tänään jälleen on ollut nollapäivä. Hieno poika! Tuntuu hassulta kehua sitä täällä näin roimasti, mutta kun se on niin suloinen, kertakaikkinen sydänten murskaaja!

Oko-poika 3 kk

Oko-poika täytti tänään 3 kuukautta ja painoi meidän vaakamme mukaan 10,2 kg (ihan liian paljon?). Lahjaksi se sai naudannahkaisen luun, jota se on innolla järsimässä näissä kuvissa. Laitan nyt oikein paljon kuvia "juhlan kunniaksi":

Oko 3 kk

Kirjoitan tekstiä nyt normaalia aikaisemmin, koska aiomme käyttää pojan hieman normaalia pissareissua pitemmällä iltalenkillä klo 18 jälkeen. Tänään Oko on harjoitellut vaarin kanssa entisiä juttuja ja kaikki olivat onnistuneet tosi hyvin. Uutena asiana eilen illalla sovimme otettavaksi "paikalla"-käskyn. Tämä poikkeaa "odota"-käskystä siinä, että annamme pojalle jomman kumman hanskan tms., sitten käskemme Okon istumaan ja maate. Sitten sanomme paikalla ja käännämme sille selän ja kävelemme muutaman metrin poispäin, käännymme ja tulemme takaisin Okon luokse. Jos se ei ole lähtenyt perään, se palkataan ja kehutaan maasta taivaaseen. Eilen Oko lähti perääni kerran opetustilanteessa, mutta tänään Jorma näytti minulle (olin silloin lumitöissä, kun Jorma oli tätä käynyt Okon kanssa läpi) miten hienosti poika jää paikalle odottamaan, että namipalan antaja palaa sen luokse. Tämä paikalla-harjoittelu on meistä tarpeellinen, jos esim. käymme katsomassa verkot ja Okon olisi odotettava rannalla rinkkojen luona sen aikaa. 

Oikeastaan ihmettelen, miten nopeasti tuo Oko oppii. Toisaalta epäilen suuresti, että Oko on niin perso namipaloille, että se tekee jutut saadakseen namipalan. En tiedä, toimiiko se enää kesällä yhtä hienosti, jos sitä ei palkita ja olemme metsässä.

Tänään oli sen verran kylmää ja kova tuuli, että emme lähteneet kaikki kolme postilenkille. Oko ja minä otimme kunnon päivätorkut lattialla fleesehuovan alla sillä aikaa, kun vaari oli poissa. Oli tosi "makeaa",  suorastaan syntisen ihanaa nukkua suloinen hauvavauva kainalossa. Lähes 1,5 tuntia siinä köllötettiin, joten illalla on odotettavissa Kaamoksen Kauhu -leikkejä, tarmoa on kuin pienessä kylässä. 

Tänään on ollut muuten hieman normaalista poikkeava päivä. Okolta pääsi aamulla kahdet pisut lattialle. Tämä on tosi harvinaista, mutta emme voi syyttää kuin itseämme. Koska Oko ei tee yöllä mitään tarpeitaan, vaan nukkuu noin klo 22 - 07, sitä pitäisi käyttää aamuisin tuhkatiheään pissalla varsinkin silloin, jos ulkona ei raatsi sitä kävelyttää kylmyyden takia niin että se voisi pissata useampaan kertaan. 

Röhkö ja pallo

Tänään ensimmäisen kerran huomasimme, että Oko tuntee kaksi esinettä nimeltä (vai oliko onnenkantamoinen). Kun Jorman kanssa söimme ja Oko tuli pöydän viereen, sanoin sille "missä on Röhkö ja pallo". Oko lähti heti ja otti ensin pallon ja sitten Röhkön ja alkoi röhköttää sitä. Saattaa tuo olla ihan sattumaakin, mutta onhan se kiva ajatella, että poika olisi jo oppinut nuo kaksi lelua nimeltä. Pallolla leikitään joka päivä, samoin Röhköllä. 

Tänään on ollut leppoisa pakkanen, vain - 5 astetta. Kävimme Okon kanssa ensimmäistä kertaa postilenkillä. Oli mukavaa, kun pääsimme kaikki kolme yhdessä liikkeelle. Tosin oli varottava, ettei poika pääse nuuhkimaan toisten "tekosia". Ehkä Oko pettyi hieman reissulla, sillä ihmiset kulkivat tai pyydettiin kulkemaan ohi, vaikka Okosta olisi ollut niin kivaa, jos kaikki olisivat rapsutelleet. Se vain on niin, että on opittava kulkemaan ohitse nuuhkimatta vieraita ihmisiä. Eri asia on sitten, kun homma on hanskassa ja joku tuttu tulee vastaan ja haluaa silitellä tai esim. joku tässä omassa pihassa haluaa tehdä tuttavuutta. Sen on kuitenkin tapahduttava ihmisen ehdoilla, ei Okon halusta.  

Äsken kiersimme vielä Suopunkitien. Aika hyvin hihnassa kulkeminen sujuu, tosin jossain vaiheessa piti leikkiä Kaamoksen Kauhua, ottaa hihna suuhun ja murista niin maan vietävästi.

Tänään poika on saanut mukavasti liikuntaa. Oko on selvästi nauttinut uusista seikkailuistaan. Aikaa lenkeillä kuluu, postilenkillä meni 1,5 tuntia ja Suopunkitien lenkilläkin lähes tunti. Vauhti ei päätä huimaa, sillä joka viiden metrin päästä on kurkisteltava, mitä lumivallin takaa näkyy. Henkilöautoja, kuorma-autoja, linja-autoja, traktoreita, hiihtäjiä, sauvakävelijöitä ja moottorikelkkoja on nähty, mutta Oko ei ole ollut niistä moksiskaan, katsellut vain hyvin rauhallisesti. Lasten äänet ja lapset saavat sen kyllä jotenkin "herkäksi", se ikään kuin pysähtyy muistelemaan ääniä ja haluaisi mennä mukaan. Minusta tuntuu, että se kaipaa Alapihan lapsia.

Nyt en edes muista monesko täysin sisäsiisti päivä meillä on ollut. Pissattomia päiviä on jo pitkältä ajalta, mutta pari kolme kakkaa on pökästy lattialle, niitäkään ei enää muutaman päivään, kop, kop, kop. Luulen, että muutaman viikon päästä voimme todeta, että poika on täysin sisäsiisti. Lukemattomia kertoja päivän mittaan laitetaan takki niskaan ja lähdetään pojan kanssa ulos, mutta se on kyllä kannattanut. Ja miksi ei, meillähän on Luojan suomaa aikaa, jonka olemme nyt keskittäneet Okon kanssa tohuamiseen.  Jouluksi saamme ehkä ihan oikeat matot lattialle. Ehkä - sillä Oko on alkanut pureskella vessan mattoa ja keittiön mattoja. Matoille se ei ole kertaakaan tehnyt tarpeitaan, joten sen puolesta "oikeat" matot olisivat voineet olla vaikka koko ajan lattioilla. Pureskelu vain hieman ajatuttaa. Näitä rönttömattojahan se saa purra, jos haluaa, mutta en toivoisi samaa kohtaloa "oikeille" matoille.

Olemme ehkä antaneet Okolle turhan paljon muita herkkuja kuin päivittäisen nappula-annoksensa, sillä pojasta on tulossa "pukelo". Meistä tuntuu, että poika on hieman - hmm. pulskistunut, sillä kylkiluut eivät tunnu yhtä selvästi kuin pari viikkoa sitten. Sovimme, että ylimääräisiä herkkuja vähennetään ja käytetään vain opetus-/kertaustilanteissa. On pidettävä huoli, ettei eläinlääkäri pääse moittimaan poikaa liian pullukaksi, sillä liian lihava pentu saattaa ihan oikeasti saada nivelvaivoja. 

Piilosta ja lenkkeilyä

Tänään kerrattiin opittuja asioita. Nyt on Okolle mennyt "jakeluun" molemmille sivuille tuleminen ja istahtaminen jalan viereen. Tietysti palkan kanssa. Palkan kanssa näitä asioita vielä suurimmaksi osaksi tehdään. Jotkut käskyt onnistuvat palkkauksettakin, kuten "alas" tai "ei". Olemme ottaneet alas-käskyn käyttöön silloin, kun poika hyppää makuuhuoneen sängylle tai nousee katsomaan, mitä pöydillä on. Ei-käsky on taas voimassa silloin, kun Oko alkaa pureksia paikkoja (pöydänjalkoja, jalkalistoja, takkapuita tms.) tai käsiä ja sekin on jo aika hyvin sisäistetty, ei ole juurikaan tarvinnut valkopippuritahnaa käyttää. Irti-käsky taitaa olla kaikkein vaikein tai sitten Oko kuulee sen vain valikoidusti. 

Tänään leikimme piilosta. Tässä meidän huushollissamme ei kovin paljon piilopaikkoja ole, mutta voi sitä riemua, kun Oko löysi jomman kumman piilosta ja sai namipalan. Hauskaa oli Okolla ja niin oli meilläkin. Yhden asian olen huomannut itsessäni tämän koiranpennun tultua elämäämme. Minä en aikaisemmin kunnolla pystynyt istumaan jalkojeni päällä, polvilihakset ja ehkä reisilihaksetkin kiristivät. Nyt onnistuu jo vallan mainiosti. Ja ihan Okon ansiosta, sen kanssa kun tulee touhuttua lattialla iso osa päivästä. 

Nyt on pojasta alkanut lähteä hieman enemmän pentukarvaa. Tietää sitä, että imuroitava on useammin kuin ennen. Imuroitaessa Oko ei ollut moksiskaan, korkeintaan haluaa touhuta mukana. Sen sijaan lattian pyyhkimisestä ei tule mitään, jos poikaa ei laita portin taakse. Siellä se sitten topakasti ilmoittaa, että "on tää niin väärin, niin väärin" kun ei pääse rättiä kiskomaan. 

Tänään kävelimme sittenkin Suopunkitien lenkin (noin 1 km). Ihan mukavasti Oko jaksoi kävellä. Ja nätisti käveli reilun puolet matkasta, sitten alkoi leikkiä hihnalla Kaamoksen Kauhua. Hamusi hihnaa suuhunsa, murisi ja "tappoi", mutta häntä heilui kuin vispilä. Sen päälle Oko nukkui reilun tunnin yhtä mittaa syvää ja tervettä lapsen unta. Taisi lenkki kuitenkin uuvuttaa ....

Oko ja Otto

Joskus aikoinaan kirpputorilla minua katsoi silmiin aivan ihana ja likainen nallekarhu. Se ihan pyysi päästä mukaani. Pesin sen pesukoneessa, harjasin turkin ja laitoin sille miesten solmukkeen kaulaan. Annoimme sille nimeksi Otto-poika. Se on istunut täällä nojatuolissa ja luultavasti sitä on moni lapsi hyväillyt sinä aikana, kun tätä huoneistoa vuokrasimme. Nyt sen turkki on takkuinen ja ajattelimme antaa sen omalle Oko-pojallemme toveriksi. Okolle tuli varmaankin "lapsuus" ja velipojat mieleen, sillä sellainen paini tuon Otto-pojan kanssa käytiin. Otin pienen videonpätkän Okon Oton kanssa leikistä vai pitäisikö sanoa Oton retuuttamisesta. Tällä hetkellä Otto-poika on kiikutettu parvelle lepäämään ja Oko-poika leikkii muiden lelujensa kanssa ja välillä mörmöttää vaarille, jos vaari kieltää sitä pöydällä olevien tavaroiden "omimisesta".

Pyyheliinarullasta on etsitty namipaloja (se on aina yhtä tervetullutta touhua) on kerrattu opittuja taitoja ja käyty kolmeen kertaan muutaman sadan metrin lenkillä pienten pissilenkkien lisäksi. Nuo lenkit tuntuvat rauhoittavan ja ehkä väsyttävänkin poikaa, vaikka eivät kovin pitkiä olekaan. Kaikki siellä on kuitenkin niin uutta ja outoa, joten näkemäänsä on sisäistettävä nukkumalla. Tosi innokkaasti Oko haluaa lähteä pyörätielle lenkille, mutta vielä emme arvaa ihan koko Suopunkitien lenkkiä kiertää, sillä rokotusohjelma on kesken ja kirjoissakin varotellaan, ettei kovin pitkille lenkeille pitäisi pentua viedä (Okohan täyttää kohta vasta 3 kk), sillä se saa liikkumista tarpeeksi pihalla ja sisällä peuhatessaan. Tänään on pakkasta ollut - 14 astetta, Okon tassuja ei näyttänyt kuitenkaan palelevan näillä lenkeillä. Uutena asiana vaari opetti katsekontaktia ja käteen koskettamista kirsulla. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta ja makupalan kanssa asiaa opeteltiin. Ja tietysti tänään on leikitty, leikitty ja leikitty. 

Tänään poika onkin ollut tosi suloinen, oikea herranterttu! Eilinen oli villi päivä, kun vaarin kanssa piti leikkiä Rajaseudun Ramboa ja painia "rinta kuin ryövärillä" -leikkiä. Minusta ei ole pojan kanssa painijaksi. Jos huomaan, että se haluaa "ramboilla", annan sille vessasta ämpärin tai jonkun muun lattialla vieritettäessä kovasti rämisevän/kolisevan lelun. Kun Oko on saanut tarpeeksi höyryttyä, korjaan ne taas pois sen ulottuvilta. 

Oko kasvaa vauhdilla. Mielestäni sen pää on nyt alkanut kasvaa vai ovatko posket pullistuneet. Olemme kuitenkin yrittäneet pitää mielessä, että pentu ei saisi lihoa liikaa. Se vaara on, sillä Oko on tosi perso kaikelle syötävälle ja kun se on niin suloinen ja sillä on niin ilmeikkäät silmät, niin vaikea on sen pyyntöä vastustaa! Meidän (varsinkin minun) on joka päivä muistutettava itseäni, että teen karhunpalveluksen Okolle, jos syötän sen lihavaksi ......

Valjaista irti ja kurkusta pala

Ihan ensiksi Oko lähettää Eijalle onnittelut syntymäpäivästä, samalla terveisiä Arcolle, Kepalle ja Oksille. Hmmm..... menköön vielä Olgalle ja niille parille muulle kisulille.

Tänä aamuna, kun Jorma oli lähdössä Okon kanssa ulos, oli Pekka-poro ulko-oven takana odottamassa omaa "namiannostaan".  Jorma perääntyi ovelta ja veti Okon takaisin tuulikaappiin ja huusi minua ottamaan pojan hihnasta kiinni. Minä tietysti kilttinä tyttönä tottelin ja vein Pekka-poron annospussin ja pari leipäpalaa Jormalle porolle syötettäväksi. Tarkoitus oli odottaa Okon kanssa, että poro lähtisi pihalta pois. Vaan sehän ei Okolle käynyt. Se haistoi poron ja nosti hurjan mekkalan. Ilmoitti suorin sanoin, että "haluan ystäväporoni luokse"! Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä katsomaan, kun Pekka-poro söi annostaan. Jorma oli laittanut loput omenan- ym. kuoret maahan. Kun poro oli ne syönyt, se lähti tulemaan kohti. Minä kiskoin Okoa pois, mutta Oko taas halusi ystävänsä luokse. Oko kiemurteli pois valjaista ja siitäkös minulle tuli hätä. Huusin Jormaa avuksi ja onneksi sain poikaa sen verran takajaloista kiinni, ettei se päässyt juoksemaan poron jalkoihin. Oko kun luulee olevansa vähintään poron kokoinen, eikä tajua, että yksi koparan heilautus jättää siitä vain märän jäljen. Jorma juoksi hätiin ja saimme kuin saimmekin kiemurtelevan ja niin ärsyyntyneen vauvamme sisälle. 

Hetken aikaa odoteltuamme poron häipymistä pihalta lähdimme autolle ja Ivaloon. Viime kerralla Oko nukkui paluumatkalla matolla meidän välissämme, menomatkalla se halusi matkustaa sängyn päällä. Nyt otin tyynyn mukaan ja ajattelin, että Oko nukkuisi tyynyn päällä meidän välissämme. Vaan sehän ei sopinut Okolle. Kun se kerran oppi taidon päästä valjaista pakoon, niin simbsalabim, se kävi taas äkkiä. Oko halusi sängyn päälle matkustamaan ja niin siinä sitten kävi, että äiti-mummo vahti sängyn päällä, että pojan uni on rauhallista ja syvää koko menomatkan ja tulomatkan. Meillä on ollut nykyisin käytäntö, että teemme kaksi ostoslistaa, toinen Jormalle ja toinen minulle, sillä jomman kumman meistä on oltava pojan kanssa autossa, koska sitä ei ole vielä opetettu yksin oloon. Minä kävin ensin ostamassa kaksi kassillista tavaraa ja sitten oli Jorman vuoro lähteä ostamaan loput ruuat. Onneksi Jorma oli käyttänyt poikaa pissalla, sillä minua hirvittää lähteä sitä valjaissa taluttamaan, (täytyy vastedes laittaa sekä valjaat että panta kiinni hihnaan). Okolle oli nähtävästi tullut nälkä, kun se halusi nähdä mitä ostoja olin tehnyt. Yks kaks huomasin sen viipottavan pitkä tuore kurkku suussaan pitkin auton lattiaa. No, ei auttanut muu kuin katkaista kurkku siitä kohtaa, mistä poika oli sitä hampaillaan kiinni pitänyt ja antaa pala sille. Vähän ajan päästä se olisi halunnut tutkia lisää kassien sisältöä, mutta olin vahingosta viisastunut ja nostanut kassit auton sohvan päälle (sitä kun ei aina muista, että tavat on muutettava, kun nelijalkainen vauva tulee perheeseen). Kurkunpalan jälkeen Oko halusi taas lisää purtavaa ja annoin sille pienen porkkanan. Sen kanssa aika kuluikin mukavasti. Tähän asti olen aina tehnyt sille porkkanasta ohutta raastetta, mutta hyvin tuo selvisi kokonaisesta porkkanastakin, toivottavasti vatsakin tykkää. Nyt illalla keittelin lanttukuutioita ajatuksena lanttulaatikon valmistaminen. Nuo kuutiot olivat kuitenkin niin maukkaita, että Oko halusi syödä niitä kuin myös me. Eiköhän noista lopuista kuitenkin vielä ainakin yksi lanttulaatikko synny. 

Auton asunto-osan kaksi rappua sujuvat ylös ja alas Okolta aivan hyvin. Se osaa nousta sisällä parven rapuille niin, että sen takajalat ovat ensimmäisillä rapuilla ja etujalat kolmansilla ja kovasti se yrittää nostaa takajalkojaan toiselle rapulle. Se on ihan selvästi hoksannut, miten rappuja kiivetään, mutta haarat eivät vielä oikein riitä rappujen askelmille. Me emme tietenkään halua, että se kiipeää parvelle, sillä pelkäämme sen putoavan ja satuttavan itsensä rapuissa. Sitä paitsi Okolta puuttuu täysin itsesuojeluvaisto ja se saattaisi luulla että voi lentää parven kaiteiden välistä alakertaan. Nojatuoleihin ja sohvalle hyppääminen käy jo kuin tanssi. Välillä se käy kokeilemassa onneaan ja hyppää makuuhuoneen sängylle, mutta sieltä sen on valitettavasti tultava aina alas. 

On se ovela poika ja viisas! Kun minä vien sen pissareissulle, se ottaa aina puukapulan mukaan ja kantelee sitä suussaan. Kun vaari vie sen ulos, se ei vilkasekaan terassin penkillä säilytettävää puukapulaa. Se on siis tajunnut, miten pissalenkki tapahtuu vaarin kanssa ja miten mummon kanssa. Vaari on tosi hyvä kaveri, hän "painii" Okon kanssa ja tuollainen leikki on pojasta huitsin kivaa. Okon hännästä huomaa, että sekin ymmärtää, että leikistä on kyse. Häntä vispaa puolelta toiselle oli poika sitten selätettynä tai niskan päällä painiottelussa. 

Mitähän uutta huominen tuo tullessaan? Kaikki hauvavauvojen vanhemmat tietävät, että jokainen päivä on erilainen ...... mutta ah niin mukava ja antoisa! On se vaan lottovoitto tuo Oko-poika tällaisille meikäläisille - ainakin siltä tuntuu. Poika kasvaa ja komistuu päivä päivältä ja on jo ties kuinka monetta päivää ollut sisäsiisti. Tosin en usko, että lopullisesti, mutta odotettua nopeammin on tähän asti siisteysjutut opittu. Jos joskus vahinko käy, niin se on aivan inhimillistä. Oko nukkuu edelleen yöt kuin herrasmies konsanaan!

Rajaseudun Rambo

Hauska päivä on pojan kanssa ollut tämäkin päivä. Heti aamusta Oko on ollut niin tarmoa täysi, että Jorma sanoi sen leikkivän Rajaseudun Ramboa. Lisäksi Oko tänä aamuna tykkäsi Jormasta niin villisti, että vaari epäili Okon olevan homo. No, aikahan tuon näyttää ....Villisti on siis vipelletty ja hellästi halittu. 

Okolle on selkään kasvanut jo karkeaa karvaa, eiköhän pentuvilla muutaman tulevan kuukauden aikana vaihdu ihan uudeksi, kiiltäväksi turkiksi. Olen antanut sille päivittäin lorauksen rypsiöljyä. Korvien taakse on lisääntyvässä määrin ilmestynyt vaaleanruskeaa karvaa, joten nähtävästi Oko saa myös "silmät selkäpuolelle". 

Vanhoja ja uusia asioita on tänään touhuttu. Parina päivänä on harjoiteltu sivulle istumaan tuloa namipalan kanssa. Se on ollut hieman hakusessa, mutta yllätys, yllätys, tänään homma sujui kuin rasvattu, liekö sitten vahingossa vai onko aika jäsentänyt asian Okon aivoissa. Irti-käsky on välillä hallinnassa ja välillä hukassa. Taitaa olla niin, että Oko on ovelampi kuin me ja naruttaa meiltä surutta namipaloja ja sitten kun ei niitä tee mieli, ei halua käskystä irroittaa otettaan. Tätä harjoitellaan lisää. Eilen annoin ensimmäisen kerran ostamani älypeliin namineen Okolle. Yritin näyttää sormella, miten homma hoituu, mutta Oko oli niin tohkeissaan metvurstimurusista, että yritti kuonollaan ja puremalla saada luukkuja siirtymään pois namien päältä. Harjoituksemme jäikin siihen yhteen kertaan. Tänään Jorma laittoi älypelin kuppeihin nakinpalaset. Poika hiffasi suht heti, että tassuillahan tulpat on siirrettävä pois namipalan päältä. Jorma täytti alypelin kupit vielä uudelleen ja niin siinä vain kävi, että poika osasi jo siirtyä pelin toiselta puolelta toiselle puolelle raapimaan tassuillaan kansia pois päältä. Ei voi kuin ihmetellä bortsujen älyä, taitavat olla viisaampia kuin me omistajat.

Mutta on se sitten niin suloinen, kun se tunkee sohvalla viereen ja laittaa leukansa syliin ja katsoo silmiin ja ikään kuin sanoo "silitä mua". Kyllä siinä vaarin ja mummon sydän kääntyy syrjälleen ja onnellinen huokaus pääsee huulilta. Kyllä hauvavauvan kanssa elo on vaihtelevaa, mutta niin antoisaa! Poika on kuin lakritsikaramelli, jolla on lelunallen silmät, mutta ilmeikkäämmät. Arcolla on tähän asti kauneimmat silmät, mitä koskaan olen nähnyt (Arco on mielestäni vieläkin yksi kauneimpia tapaamiani koria), mutta kunhan Okosta kasvaa iso mies, niin sitten nähdään, kumpi on komeampi! On Oksikin tosi komea ja Kepa kuin pieni kiinatar, täysmusta vinoine silmineen. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä ja niinhän se on. Oko on, Arco on, Oksi on ja Kepa on - suloisia kaikki!

Nenät vastakkain

Tänään päivämme on ollut aika lailla tavanomainen. Kävimme vähän pitemmällä lenkillä, mutta silti Okon jalkoja paleli, kun ei se suostu pitämään töppösiä. Pakkasta ei tosin ollut kuin - 8 - 9 astetta. Yritettiin opettaa Okoa kulkemaan vetämättä, ei tuo kovin kauheasti kiskonutkaan. Kun hihna tiukkaantui ja pysähdyttiin, Oko laittoi pyllynsä maahan ja jäi odottamaan koska lähdemme liikkeelle. Ei tullut luoksemme eikä edes ottanut katsekontaktia, katseli vain muina miehinä ympärilleen. Kun kävin Okon kanssa myöhemmin ulkona ja käveltiin pätkä pyörätietä, poika kantoi hihnaansa ja oli "niin työssä, niin työssä". Päiväunet Oko otti vaarin kanssa lattialla nenät vastakkain, molemmat tuhisivat niin tuiki tyytyväisinä. Toiset unet se köllötteli sohvalla. 

Tein tänään meille ruuaksi sienimunakasta, perunamuusia, paistettuja porkkanasiivuja ja salaattia. Nyt annoin sille nappuloiden lisäksi iltaruoaksi raa'an kananmunan, lusikallisen perunamuusia, vähän paistettuja porkkanasiivuja sekä turvotettuja nappuloita, jälkiruokana vähän piimää. Kaikki ruoka maistui. Salaatistahan Oko tykkää, samoin porkkanaraasteesta. On se tosi upeaa, että Oko ei ole kranttu ruualle! 

Äsken meitä huvitti, kun televisiosta tuli Chisun Shabotash-kappale. Oko kuunteli sitä pää kallellaan, ehkä se opetteli säveltä tai sanoja ... Sen kunniaksi laitan tähän linkin tuohon kappaleeseen, on se minustakin ihan jännä. www.youtube.com/watch?v=jOsW6BHzrD8

Meillä on nyt kirjastosta lainassa Bordercollie-kirja sekä kirja Leikitellen koiran kanssa. Ensimmäisessä kerrotaan rodusta, sen hoidosta yms., jälkimmäisessä opetetaan erilaisia leikkejä, aivotyöskentelyä yms. Ihan mukava kirja, sieltä saa paljon vinkkejä Okon kanssa touhuamiseen. 

Oko 12 viikkoa

Oko-poika täytti tänään 12 viikkoa, tässä tämän päivän potretit:

Tämä on virallinen 12 viikon potretti!

Tämä on namipyyntö! Toinen korva on jo niin topakka,

mutta toinen vielä vauvan velttokorva

Tässä jo ollaan helpottuneina, kun ei tarvitse poseerata

Niin, pikkupoika vanheni tänään taas uudella viikolla, eli 12 viikkoa on Okolla elämää takana, viikon päästä tulee 3 kuukautta täyteen. Poika on jo "melkein" sisäsiisti. Eilinen oli 0-päivä, tänään aamupäivällä kävi vahinko. Ulkona oli niin paljon porukkaa, joita piti tuijotella ja toivoa, että mahdollisimman moni tulisi rapsuttelemaan. Siitä oli seurauksena, että pissat tulivat ulos, mutta kakka, joka olisi vaatinut keskittymistä, ei enää ulos tullutkaan, vaan sisälle. Nurkkaan lattialle, hmm.... sillä vaari korjasi jo eilen paperit pois. Oko kun tuppaa repimään sanomalehdet ja jätystää suussaan paperipalloja. Onneksi Okon kakka on sopivan kiinteää, joten se on helppo korjata pois ja pyyhkäistä lattia. Pissat on tänäänkin tehty kaikki ulos ja jopa kerran on ilmoitettu oven edessä isolla äänellä, että nyt on pissahätä!

Eilen illalla kohtasimme sen ongelman, mihin olemme osanneet varautua. Oko olisi halunnut nukkumaan käydessä sänkyyn. Kun minä olin vielä hammaspyykillä, kuulin, kuinka Jorma neuvotteli Okon kanssa sänkyyn pääsystä. Oko hävisi neuvottelut. Kun minä tulin makuuhuoneeseen ja kävin vuoteeseen, tuli samanlaiset neuvottelut. Oko antoi periksi, mutta aivan selvästi osoitti mieltään. Se meni vaatekaapin ja oman pesänsä väliin ja otti tosi surkean ilmeen. Siinä se tuijotti minua ja toivoi, että olisin kutsunut sen kainaloon. En kutsunut, mutta sain sen kuitenkin houkuteltua oman puseroni avulla pesäänsä. Luulen, että Okon pesäsänkyyn täytyy laittaa pari tyynyä pienentämään sitä, sillä Oko tykkää nukahtaa johonkin pieneen tilaan, vaikka nukahdettuaan se oikoo itsensä ihan potsojolleen ja makaa "mätipuoli" ylöspäin pitkiä aikoja. 

Tänään on leikitty monenlaisia leikkejä ja kertailtu käskyjä. Okolla ja vaarilla on kiva leikki. Jorma kääntää Okon lattialla selälleen ja sanoo "sinulla on rinta kuin ryövärillä", pojalla häntä vispaa, se kiemurtelee ja sitten jää tuijottamaan vaaria, jotta hän taas rapsuttaisi ja sanoisi "sinulla on rinta kuin ryövärillä", tätä Oko jaksaisi vaikka kuinka kauan. Pakkasta oli aamulla - 22 astetta ja nytkin vielä noin -15 astetta, joten kovin pitkiä aikoja emme ole ulkona voineet viettää. 

Uusi mukava leikki

Tänään vietämme itsenäisyysjuhlaa. Ulkona palavat lyhdyt ja kynttilät, sisälle emme uskaltaneet laittaa kuin takan reunalle led-kynttilät. 

Oko on vähän tyhmänrohkea, on pakko koko ajan vahtia, ettei se hyppää "maistelemaan tulta", kun takassa on valkea. Taitaa pojasta tulla kunnon reissukaveri kesäisille tulistelu- ja kalareissuille. Tässä tuijotetaan tulta:

Päivä on mennyt mukavasti, tähän asti ihan sisäsiististi. Eilen illalla kävi kyllä pikku-pikku vahinko. Käytin illalla Okon ulkona pissaamassa ja yritin houkutella sitä kakkaamaan, ei tullut mitään. Mutta heti, kun tulimme sisälle ja otin hihnan pois, poika juoksi nurkkaan paperien päälle tekemään pienet pökäleet, ei sentään sanonut "ähä kutti". Pissaa ei eilen tullut sisälle tipan tippaa. 

Eilisestä rokotuksesta ei tullut minkäänlaisia jälkimaininkeja, poika oli oma touhukas itsensä. Eilen leikittiin ekaa kertaa pallon piilottamista maton alle. Okosta oli jännää työntää etukäpälillä palloa pois maton alta ja kun pallo sitten pyörähti vapaasti lattialle pyörimään, se oli hauska juttu. Tänään opittiin vielä mukavampi leikki. Otin käsipyyhkeen ja kieritin sen rullalle ja laitoin sisään useaan kohtaan nappuloita. Oko näki piilottamisen. Kun laitoin pyyheliinarullan lattialle, Oko tarrasi siihen heti ja ravisteli namit pois. Laitoin pyyheliinan uudelleen rullalle ja piilotin sinne nameja. Kun laitoin pyyheliinan lattialle, näytin sormella miten rulla avataan ja Oko hiffasi homman heti. Sitä ei enää ravisteltu, vaan tassut laitettiin pyyheliinan reunalle ja kuonolla pyöritettiin pyyheliinarullaa nätisti auki. Sitä mukaa, kun nameja tuli esiin, ne napsittiin poskeen. Tämä on ollut tosi nasta leikki Okon mielestä ja sitä on tehty useamman kerran.

Sohvalle hyppäämisen askelmerkit osuvat kohdalleen entistä useammin. Eikä Okolta rohkeutta puutu. Se hyppäsi sohvalta nojatuoliin niin sukkelasti, että me Jorman kanssa emme ehtineet edes silmiä räpäyttää. Sen sijaan pelästyimme. Eilen Oko hyppäsi sohvalta sohvapöydälle ja olisi varmasti liukunut lattialle, onneksi saimme otettua sen kiinni. Oko vissiin luulee, että sillä on siivet ja se voi lähteä lentoon, jos sille päälle sattuu. 

Muuten poika on ollut suloinen, välillä tuppaa viereen tai syliin. Luiden pureskeleminen on vähentänyt puremisviettiä huomattavasti. Enää ei tarvitse juurikaan pelätä käsiensä puolesta. 

Tänään Oko sai keitettyä haukea, kypsytettyä suikalepaistia ja riisiä, porkkanaraastetta, omenaa, mandariinia ja omia nappuloitaan. Palan painikkeeksi oli piimää ja muutama lipaisu vettä. Namipaloina käytimme sen omia kuivia nappuloita sekä pieniksi kuutioiksi leikattua savukylkeä. Se on Okosta ihan hurrrjan hyvää!

Aamusuukko ja päivän piikki

Eilen aamulla minut herätettiin tassun ropsautuksella, tänä aamuna sain suukkoja eli heräsin Okon kielen lipaisuihin naamallani. Waude, harvoin sitä enää tässä iässä suukoilla herätellään! Tuleekohan tuosta ihan tapa?

Matka Ivaloon ei sujunut ihan kuin "stromssöössä". Juuri kun pääsimme eläinlääkäriaseman pihaan, Okolta tuli oksennusta putkenaan vaarin makuupussin päälle. Aikaisemmin se ei ole voinut autossa pahoin. Mietimme, olinko antanut sille liikaa ruokaa lähtiessämme, mutta eihän se ollut aikaisemminkaan syötyään voinut autossa huonosti. Jossain vaiheessa  Jorma oli tutkinut sen oksennusta ja huomannut siellä pienen kumipalan. Siinä siis syy yrjöilyyn. Aikaisemmin kerran se yökkäsi yöllä ja silloin yrjössä oli kuusenneulasia. Voi poikaa!

Eläinlääkärissä meni hienosti. Oko painoi 8,9 kiloa, oli juuri sopiva (ei lihava eikä laiha, vaan topakan kokoinen), korvat ja sydänäänet Ok ja muutenkin reipas poika. Ei edes huomannut rokotusta, kun söi niin ahneesti nameja kädestäni. Seuraava rokotus on 4 viikon päästä. 

Viivyimme reissulla monta monituista tuntia, joten ruoka ja unet maittoivat. Olen itsekin hieman väsynyt, sillä viime yönä poika käänteli ja väänteli vuoteessaan, tuli sängystään lattialle ja köllähti vaatekaapin viereen. Sytytin yövalot ja sanoin pojalle, että "menehän nukkumaan". Oko nousi ja kipusi kiltisti pesäänsä. Taisi kävellä unissaan. 

Eilen oli täysin sisäsiisti päivä, samoin on ollut tänään tähän asti. Hienoa!

Tästä päivästä ei tämän enempää ....