Hauska päivä on pojan kanssa ollut tämäkin päivä. Heti aamusta Oko on ollut niin tarmoa täysi, että Jorma sanoi sen leikkivän Rajaseudun Ramboa. Lisäksi Oko tänä aamuna tykkäsi Jormasta niin villisti, että vaari epäili Okon olevan homo. No, aikahan tuon näyttää ....Villisti on siis vipelletty ja hellästi halittu.
Okolle on selkään kasvanut jo karkeaa karvaa, eiköhän pentuvilla muutaman tulevan kuukauden aikana vaihdu ihan uudeksi, kiiltäväksi turkiksi. Olen antanut sille päivittäin lorauksen rypsiöljyä. Korvien taakse on lisääntyvässä määrin ilmestynyt vaaleanruskeaa karvaa, joten nähtävästi Oko saa myös "silmät selkäpuolelle".
Vanhoja ja uusia asioita on tänään touhuttu. Parina päivänä on harjoiteltu sivulle istumaan tuloa namipalan kanssa. Se on ollut hieman hakusessa, mutta yllätys, yllätys, tänään homma sujui kuin rasvattu, liekö sitten vahingossa vai onko aika jäsentänyt asian Okon aivoissa. Irti-käsky on välillä hallinnassa ja välillä hukassa. Taitaa olla niin, että Oko on ovelampi kuin me ja naruttaa meiltä surutta namipaloja ja sitten kun ei niitä tee mieli, ei halua käskystä irroittaa otettaan. Tätä harjoitellaan lisää. Eilen annoin ensimmäisen kerran ostamani älypeliin namineen Okolle. Yritin näyttää sormella, miten homma hoituu, mutta Oko oli niin tohkeissaan metvurstimurusista, että yritti kuonollaan ja puremalla saada luukkuja siirtymään pois namien päältä. Harjoituksemme jäikin siihen yhteen kertaan. Tänään Jorma laittoi älypelin kuppeihin nakinpalaset. Poika hiffasi suht heti, että tassuillahan tulpat on siirrettävä pois namipalan päältä. Jorma täytti alypelin kupit vielä uudelleen ja niin siinä vain kävi, että poika osasi jo siirtyä pelin toiselta puolelta toiselle puolelle raapimaan tassuillaan kansia pois päältä. Ei voi kuin ihmetellä bortsujen älyä, taitavat olla viisaampia kuin me omistajat.
Mutta on se sitten niin suloinen, kun se tunkee sohvalla viereen ja laittaa leukansa syliin ja katsoo silmiin ja ikään kuin sanoo "silitä mua". Kyllä siinä vaarin ja mummon sydän kääntyy syrjälleen ja onnellinen huokaus pääsee huulilta. Kyllä hauvavauvan kanssa elo on vaihtelevaa, mutta niin antoisaa! Poika on kuin lakritsikaramelli, jolla on lelunallen silmät, mutta ilmeikkäämmät. Arcolla on tähän asti kauneimmat silmät, mitä koskaan olen nähnyt (Arco on mielestäni vieläkin yksi kauneimpia tapaamiani koria), mutta kunhan Okosta kasvaa iso mies, niin sitten nähdään, kumpi on komeampi! On Oksikin tosi komea ja Kepa kuin pieni kiinatar, täysmusta vinoine silmineen. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä ja niinhän se on. Oko on, Arco on, Oksi on ja Kepa on - suloisia kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti