Tänään Oko on nukkunut paljon. Aamulla se puoli kahdeksan paikkeilla pullautti luun palasen ulos. Illalla sai luun järsittäväkseen ja nähtävästi tämä pala oli "sulamaton". Ihmettelimme, ettei aamuruuasta tullut mitään ulos, vain hieman nestettä ja tuo n. 2 cm:n pituinen luun palanen. Liekö pojalla maha ollut hieman kipeä, sillä otimme tuon jälkeen kunnon unet, nukuttiin puoli yhteentoista. Lisäksi Oko otti vielä parit torkut aamunukkujen lisäksi. Kipeältä se ei ole vaikuttanut. Yleensäkin se nukkuu vuoropäivin enemmän ja vähemmän. Nyt tuntuu sille, että virtaa olisi vaikka toisille antaa.
Otin tänään pakastimesta hillarasian sulamaan. Oko tietysti halusi maistella, miltä tämä keltainen herkku maistuu. Ja maistuihan se! Saattaa olla niin, että ensi syksynä se onkin Oko, joka soilta hillat poimii ....
Tänään opetin taas Okoa tuomaan pallon minulle. Näytti ihan siltä, että se vähitellen hiffaa homman kotiin, varsinkin, jos se saa siitä palkan. Paikka-käskyn se oppi tosi hyvin ja ainakin täällä sisällä se toimii. Poika odottaa kiltisti maassa yhdessä kohdassa, kun käännän sille selkäni, menen makuuhuoneeseen ja keittiöön ja vasta sitten koiran luokse. Ehkä se ihmettelee, mitä hassua nuo ihmiset oikein touhuavat. Muitakin asioita kerrattiin. Vähitellen pitäisi opettaa Okoa olemaan yksin kotona. Vähän haikeaa on ajatella, että pienokainen jäisi yksin vaikka vain hetkeksi ensi alkuun. Tai eihän sitä tiedä, miten mielissään se olisi. Tänään kun olin saunassa ja Jorma oli mennyt vessaan, oli Oko ensin vinkunut vessan oven takana ja sitten oli tullut ihan hiljaista. Kun vaari oli tullut vessasta, ei Oko ollut keittiössä, ei oleskelutilassa, ei eteisessä, vaan oli köllöttänyt pitkin pituuttaan sängyssä. Ovelasti käytti tilaisuutta hyväkseen. Luulen, että yksin jäädessään se ihan varmasti pötköttelee meidän sängyssämme, kun kukaan ei ole komentamassa sitä alas.
Harjaamisesta Oko ei yhtään tykkää. Pitäisi löytää jostain sellainen kuminen suka, siitä kai koirat tykkäävät enemmän ja ehkä harjaaminen onnistuisi sellaisella paremmin. Pentukarva alkaa vaihtua ja pieniä karvatuppuja kasaantuu nurkkiin. Imurointia on lisättävä, näin on jutut. Olen antanut sille pari lusikallista rypsiöljyä kerran päivässä ja näyttää sille, että turkki alkaa kiiltää kunnolla. Uusi karva on jäykkää ja kiiltävää. Toinen korva lörpöttää edelleenkin, saas nähdä kuinka kauan menee, kunnes korvat ovat löytäneet oman korkeutensa.
Tänään jälleen on ollut nollapäivä. Hieno poika! Tuntuu hassulta kehua sitä täällä näin roimasti, mutta kun se on niin suloinen, kertakaikkinen sydänten murskaaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti