Huh, huh, touhua ja tohinaa on riittänyt. Päivät rientävät kiitäen ja yöt yhtä nopeasti.
Mittasimme Okon korkeuden eilen ja saimme korkeudeksi noin 42 - 43 cm. Jos bordercollien rotumääritelmän mukainen korkeus toteutuu, niin poika kasvaa korkeutta vielä noin 10 cm. Tai pitäisikö sanoa enää 10 cm, sillä kasvuvauhti tähän asti on ollut aikamoinen.
Eilen olimme Tuijun kanssa laulamassa kappelissa Lapin lauluja. Mikähän siinä on, että nuo Lapin laulut herkistävät mielen ja sielun? Saimme Anikselta vielä lahjaksi lauluvihkot mukaamme. No, Oko ei ollut mukana, sehän olisi saattanut yhtyä lauluun näin: uuu-wov-wou-uuuuu. Oko lauleli vaarin kanssa täällä kotosalla "tiluliluleijaata".
Eilen Oko sai poronluusäkistä ensimmäisen luunsa. Se söi sen kokonaan. Tänään olemme jännänneet, tuleeko oksennus vai ei. Ei tullut. Nähtävästi tuo poronluu sitten sulaa sen vatsassa.
Tänään pakkasta oli - 14 astetta ja tein aamulla Okon kanssa Suopunkitien lenkin. Poika käveli nätisti. Vielä se ei osaa tehdä pissoja kuin lumihankeen, emmekä ole antaneet sen haistella toisten tekosia, vaan olemme sanoneet sille yök-yök-yök. Nyt taitaa mennä jo selkärankaan tuo sanonta, koska useimmiten poika ohittaa nuo "yökit" haistelematta. Tai sitten hajut eivät ole sen mielestä (ei minunkaan) niin ihania.
Oko on ollut oma reipas ja rakas itsensä. Nukkuu nätisti ja herättää äitimummon aamulla ja haluaa sen jälkeen pitkät paijaamiset ja kehut, ennen kuin lähtee pissalle.
Tänään kävimme Ivalossa kaupassa ja sieltä suuntasimme Inariin. Tuiju oli mukana. Kävimme katsomassa Inarissa Siidaa ja Saajosta tai oikeammin molempien paikkojen ravintoloita, sillä haaveilimme ruokailua seisomapöydästä. Ei onnistunut, lounasaika oli jo ohitse. Oli tyytyminen Nesteen ravintolan lohivoilepään kera kaffeen. Kävimme sitten koko porukalla katsomassa muuttovalmista talopakettia Fanni-tädin tiellä. Ihan kivan näköinen valmistalo oli, vähän vielä keskeneräinen, mutta kyllä siitä selvän sai. Oko oli hämillään, sillä se ei päässyt eteisen mattoa kauemmaksi ja oli niin paljon outoa ja uutta kokemista ja katsottavaa. Takaisin tullessa se nukkui pikkupossun lailla tyynyjen päällä meidän välissämme. Kotiin tultua se oli ylen onnellinen. Ihan selvästi huomaa, miten mielissään se on, kun tulemme autoreissulta kotiin. Nyt illalla se kuljetti tennispalloa minulle sohvalle ja odotti, että heitän sen. Sitten se haki pallon ja toi taas minulle. Kyllä se osaa ihan selvästi leikkiä! Nyt olemme opettaneet sitä makupalan kanssa kulkemaan jalkojen välistä ja lopuksi tulemaan eteen istumaan. Kaikkea hölmöä sitä pitääkin opettaa, mutta kun Okolle on järjestettävä "työtä" ja ohjelmaa, niin meneehän tuokin yhdestä hommasta. Älypelin luukut se osaa avata per oitis. On se viisas, hih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti