Kevättä rinnassa Okollakin

Joo, joo, Oko alkaa esittää miehisyyden merkkejä tai sitten sillä on kevättä rinnassa. Se nimittäin tykkää pissata Haltin pissan päälle ja silloin nostetaan jalkaa oikein reippaasti. Muuten sojotetaan vielä puoliksi tyttöjen tapaan. Halti on siinä mielessä jännä vanha rouva, että se pissii kuin pojat, ihan naurattaa katsella. Minä luulinkin sitä pissaamisen perusteella pojaksi, sillä en muista nähneeni sellaista tyttökoiraa, joka nostaisi jalkaa pissatessaan. 

Tennispalloleikit ovat ulkonakin mieluista puuhaa

Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä. Haltin piti olla kotosalla Marjon tyttären hoidossa, mutta kun päivällä kävelimme pyörätietä Etelärinne II:een, niin Halti nosti tarhassaan sellaisen ulinan ja haukunnan, että oli ihan pakko käydä sitä taputtelemassa. Halti kuulee noin 70 - 100 metrin päähän meidän äänemme ja silloin "kutsuminen" alkaa. Olisimme ottaneet sen lenkille, mutta missään ei ollut talutinta näkyvissä. Sitten illan edellä (noin klo 17) toistui sama homma. Halti ulisi, vinkui ja haukkui pihassa ja kun lähdimme menemään kohti sen kotia, se juoksi vastaan häntä heiluen, oli irti pihassa. Marjon tytär tuli ulos katsomaan, mikä hätä Haltilla on ja lupasimme ottaa Haltin lenkille mukaan, veimme sen sitten paluumatkalla takaisin. Oko viihtyy aivan hyvin Haltin seurassa. Välillä se yrittää houkutella Haltia leikkiin, mutta Halti ei osaa leikkiä, vaan kävelee arvokkaasti Okon houkutuksista huolimatta. 

Iltayöstä ainakin täällä oli upeat revontulet. Vihreät. En ole koskaan puolen yön maissa nähnyt Suopunkitiellä niin paljon ihmisiä, kuin oli viime yönä ihastelemassa revontulia. Yritin ottaa valokuvia, mutta tuli pelkkää mustaa ja pieniä valopilkkuja, talojen ja katujen valot häiritsevät. 

 Tämä ulkolelu on tarpeen silloin, kun Oko 

haluaa heittäytyä Rajaseudun Ramboksi

Välillä sitten kävellään näin hienosti häntä heiluen

Tänä aamuna herätessä oli aurinkoista, sitten pilviverho kulki taivaan kannen yli ja heitti muutaman lumihiutaleen ja taas taivas selkeni aurinkoiseksi. Marjo soitteli ja sovimme, että hän tuo Haltin meille puolilta päivin töihin mennessään. Minä menin vastaan ja kun Halti näki minut, se juoksi turkki hyllyen luokseni, oli ihan mielissään kun tiesi, että pääsee Okon kanssa lenkille. Kävelimme yhdessä noin 7 km, aamulla olimme käyneet jo Okon kanssa postilenkillä. Aamulla teimme myös naksutusharjoitukset. Täällä sisällä Oko toimii juuri niin kuin pitääkin, mutta ulkona "vietit vievät". Kertasimme aamulla "paikalla", "tassu", "odota", "etsi", "tuo tyttö mummolle", "tuo pallo mummolle", "miten tyttö laulaa", "vieressä" ja "kosketa frisbitä" -juttuja. Uutena/vanhana kertasimme "ei"-kieltoa siten, että laitoin nakinpalan lattialle ja kun Oko tuli noin metrin päähän sanoin "ei, istu". Sitten hetken päästä "saa ottaa" -luvalla Oko sai syödä nakinpalan. Tämäkin sujui mainiosti, mutta ei toimi ulkona esim. jäniksenpapanien, hevosen kakkaroiden tai poron pipanoiden kohdalla, silloin on otettava avuksi taluttimesta vetäminen. 

Palloleikin jälkeen "vauva" nukahti pallo kainalossa

Tällä hetkellä molemmat (Oko ja Halti) nukkuvat lenkkiväsymystään pois. Viemme Haltin jossain vaiheessa tarhaan, sillä Marjon mies tulee tänään ja hoitelee sitten Haltia. 

Jos maanantain sää näyttää lupaavalta, lähdemme huomenna Tuulispäälle ja maanantaina käymme pilkillä Tuulijärvellä. Onhan se Okollekin hieman uutta toimintaa, kun saa tulistella ja juoksennella järven jäällä uusissa maisemissa.

Kuivaliha on njammmmm niin njammmmm

Eilen illansuussa palasimme Saariselälle. Reissulle on aina mukava lähteä, mutta auton purkaminen ja tavaroiden laittaminen paikoilleen on auts, niin työlästä, oikeastaan äklöttävää. Mutta jos haluaa reissata, on myös otettava vastaan nämä ikävämmätkin lieveilmiöt, hah. Monta kuvaa eivät matkassani olleet patterit antaneet ottaa, vain nämä Napapiiriltä otetut kuvat. Olisin niin mielelläni ottanut kuvia Kitkan lumitilanteesta, Okon touhuamisista mökin pihalla ja varsinkin Kitkan kuutamosta, joka oli aivan ihana, mutta kun kamera käski aina vaan vaihtamaan pattereita, niin ei onnistunut. Harmi.

Napapiirin yksi turistipyydyksistä,

tässä näkyy vain pieni osa rakennuksesta

Tämän kotarakennuksen tarkoitusta en tiedä,

olisiko joku turistiryhmän tulistelukota ...

Joulupukin majan edessä oli valtavan korkea

joulukuusi ja sen ympärillä useita ihan oikeasta

lumesta rakennettuja lumiukkoja. 

Tänään nukuimme kaikki pitkään. Vaari käytti Okoa ulkona viiden aikaan ja kun minä nousin ylös kahdeksalta, Oko halusi vielä jatkaa uniaan. Väsyttävähän sille reppanalle tuo reissu oli. Ei se kuitenkaan ollut unohtanut naksutinjuttuja. Kun laitoin frisbin lattialle, poika tomerasti toppasi molemmilla jaloillaan sen päälle joka kerran, tähän asti se on laittanut vain jomman kumman tassun. 

Tänään kävimme lenkkeilemässä Etelärinne II:lla, Kuukkelissa ja kerran kiersimme Suopunkitien. Halti oli Etelärinteen reissulla mukanamme ja vein sen tarhaan kuuden jälkeen illalla. Halti oli todella mielissään tapaamisesta ja Okon mielestä Halti taitaa "kuulua jo kalustoon". 

Kuukkelin lenkillä meitä vastaan juoksi hoikka nainen kahden koiransa kanssa, labradorinnoutajan ja cockerspanielin. Koirat olivat irti. Oli pieni pelko, mitä kohtaamisessa käy, mutta eipähän käynyt mitään. Oko haisteli topakasti toiset koirat eikä yhtään ärhennellyt. Jutellessa kävi ilmi, että nainen oli Noora Valkila, jolta on juuri ilmestynyt kirja Kasvata koirasta kunnon kaveri. Täytyykin tutustua kirjaan. Aika jännä juttu muuten se, mistä johtuu, että Oko räyhää joillekin koirille ja toisten kanssa se on alusta asti ylintä ystävää. Onko se niin, että "kauneus on katsojan silmissä" koirillakin?

Aamulla vaari kävi lapioimassa parvekkeelta lumet ja Oko tarkkana poikana seurasi hiihtoladun liikennettä.

 Tässä katsellaan parvekkeelta erilaisia hiihtotyylejä.

 Sitten piti hypätä penkille katsomaan keittiön

ikkunasta mitä mummo touhuilee.

Ja pallon pelaaminen on aina must-juttu,

jos ei saa mummosta ja vaarista houkuteltua

kaveria on sitten pelattava yksin. Okolta

leikki käy!

Iltapäivällä otimme kuivalihat pois häkistä. Ja olihan niitä maisteltava. Hyvää tuli! Okon mielestä kuivaliha oli niiiiiin hyvää, että "melkein" piti mummon suustakin kaivaa lihapalat pois. Vaari harmitteli, että taas tuli tehtyä liian vähän kuivalihaa ja yhteen ääneen todettiin, että kyllä kesällä taas Arcon silmät loistavat, kun se saa kuivalihaa. Loistivat Okonkin silmät! Ja jos rehellisiä ollaan, niin eivät Kepa ja Oksikaan sylkeneet kuivalihan päälle.

En ole muistanut mainitakaan, että Okon tassuhiki ei enää tuoksu (= haise). Ei ole haissut enää aikoihin. Olisiko haju sitten johtunut pentumuonasta? Luin jostain, että koirien hikirauhaset sijaitsevat tassuissa. Nyt Oko tuoksuu niin ihanalle, niin ihanalle jottoikein!

Reissun varrelta

Olemme nyt Kitkalla, mutta kuitenkin yövymme autossa. Oko poika nukkuu taas kaikkensa antaneena (lue touhunneena). Okolle reissu on ehkä ollut henkisesti koetteleva, sillä niin paljon uutta ja outoa on sen elämässä näinä lähipäivinä ollut. 

Matkalla Rovaniemelle Oko oppi laulamaan. Otimme sille mukaan sen lempileluja, mm. Hello Kittyn. Sitä vingutettiin matkalla kovasti ja loppumatkasta Okokin lauloi, kun sille sanoi "miten Oko laulaa". Silloin tuli niin suu pyöreänä ilmoille "wouuuuuu". Kyllä meitä nauratti. Tosin Rovaniemeltä tänne Kitkalle tullessa ei enää laulua osattu pyynnöstä laulaa, liekö matka ollut liian lyhyt. 

Ensimmäisenä yönä Oko nukkui meidän välissämme. Nukuimme makuupusseissa sängyn päiväpeiton päällä. Seuraavat yöt Oko on nukkunut auton sohvien välissä omalla täkillään, jonka ympäri olen käärinyt Okon fleesehuovan. Hyvin on tuossa uni maittanut, sillä Oko on nukkunut 7 tuntia ilman pissareissulla käyntiä. 

Päivät ovat olleet Okolle täynnä uusia asioita. Uusia tuttavia ja paikkoja. Autojakin niin paljon, että niihin väsyy. Kävelytimme sitä Rovaniemellä vilkasliikenteisen tien vieressä kulkevaa pyörätietä edestakaisin niin kauan, että se lopulta lakkasi kyttäämästä autoja ja alkoi leikkiä lumikönteillä ja kaivamaan lumipenkkaa. Täällä Kitkalla se on tehnyt kanssamme lumitöitä ja juoksennellut umpihangessa vapaana. Onneksi ei ole lähtenyt yksin tielle päin, vaikka autoja näkeekin. Mukava juttu oli se, kun vaari haki varastosta Okolle jalkapallon. Voi että sitä oli kiva kuljettaa! Tänään se myös peilasi itseään läppärin näytöltä. Liekö ollut omasta mielestään niin outo otus katsomassa vastaan, että sille piti oikein harjaksia nostaa pystyyn ja murista. Ja se mokoma nosti myös harjakset pystyyn! Välillä ollaan taas oltu niin mamman poikaa ja niin vaarin poikaa, että on pitänyt taputella, supatella ja hyväillä sitä ihan urakalla. 

Ostin Rovaniemeltä Mustista & Mirristä Okolle uudet Rukan valjaat, ns. vetovaljaat. Luulen, että niistä Oko ei ihan helposti pääse pullauttamaan itseään irti kuin noista aiemmin käytössä olleista valjaista. Tänäänkin se kaksi kertaa veti itsensä niistä irti. Oli pakko pitää kiinni sillä aikaa, kun vaari ajeli lumilinkoa. Tulimme lumitöiden välillä huilaamaan autoon Okon kanssa ja silloin virittelin näiden uusien valjaiden remmejä pojalle sopiviksi. Samalla juttelin sille hiljaisella äänellä. Piti oikein ihmetellä, mikä Okolla oli, kun yhtään ei laittanut "hanttiin", vaan antoi minun säädellä remmejä ihan vapaasti. Sitten huomasin, että poikarassu on liki umpiunessa. Se kömpi lopulta puoliksi syliini ja siinä se sitten otti kunnon tirsat. Ja taas oli uutta virtaa putkessa heti sen herättyä. 

Ostin Rovaniemen Mustista & Mirristä Okolle myös uuden lelun, "saukon". Saukon pää ja pyrstö vinkuvat. Nähtävästi tämä uusi otus oli Okosta niin ruma, että sitä piti ensi alkuun vähän pelonsekaisesti näykkiä ja sille piti murrata. Vieläkään se ei ihan sinut ole tuon saukon kanssa. Ei esim. itse uskalla vinguttaa sitä, vaikka aikaisemmin kettua ja tiikeriä vingutti heti ne saatuaan. Tosin tämä saukko on erilaista materiaalia, se on raidallinen ja sellaista puremisen paremmin kestävää kangasta, kettu ja tiikerihän ovat "karvaisia". Arco varmasti rakastuisi per oitis tuohon saukkoon!

Huomenna palaamme Saariselälle. Tänne Kitkalle toimme vähän poronluita kevättä varten sekä kulmapaistista leikattuja pihvejä meitä varten, sillä Saariselän pakastimeen piti tehdä tilaa marjoja varten. Täältä viemme Saariselälle puolukoita ja mansikoita. Vien myös lihamyllyn, jotta voin jauhaa Okolle ja meille itsellemmekin jauhelihaa.

Otin kameran mukaan ja vinon pinon pattereita. Kuitenkin kävi niin, että sain vain pari kuvaa otettua. Nuo patterit eivät enää kauan kestä, vaikka niitä pitää latauksessa tai sitten laturissamme on vikaa, vikaa, vikaa .....

Taivahan vallat sentään

Täällä on ollut parina päivänä todellinen myräkkä. Lunta on tuiskuttanut ja pyryttänyt, neulasia, oksia ja kaarnankappaleita ovat tienoot täynnä. Eilen ihmettelimme, kun poliisiautoja ja rajavartioston autoja pyöri ympäri kylää koko päivän. Sitten muistimme, että täällähän on Katainen&Stubb perjantaista eli tästä päivästä alkaen pitämässä "EU:n aivomyrskykokousta". Eihän silloin ole virkavallasta puutetta, kun pojat tuhlaavat verovaroja. Näitä turvallisuuden turvaajia kierteli täällä tänäänkin ja varmasti koko ajan, kun herrat ministerit ovat kokoustamassa  eli hiihtämässä. Huvittavinta tässä EU:n "tulevaisuuskeskustelun" osanottajaluettelossa on se, että osallistujissa ei ole yhtään vaikutusvaltaista EU-maata. Tänne tulee edustajat Virosta, Liettuasta, Irlannista ja muistaakseni Turkista (joka ei edes ole EU-maa). Puuttuu vain Berlusconi. Oikeastaan, jos vähän pirullinen olen, nautin tämän päivän myräkästä ja siitä, että viikonlopuksikaan ei taida kovin hääppöistä säätä olla herroille luvassa. No, oikeastaan tämä asia ei nyt tänne Okon blogiin kuulu, mutta olkoon täytteenä ....

Oko on mussukka, oikea kultamussukka. Sillä on mahtava huumorintaju, ihan totta! Se kuuntelee pää kallellaan, kun sille jutellaan, se tietää missä sen valjaat ovat ja menee tuijottamaan valjaitaan silloin, kun on asiaa ulos. Se osaa laulattaa Hello Kittyä, leikkiä itsekseen, välillä se katselee puoli tuntia lintuja lintulaudalla ja oravien juoksentelua hangella seisten sohvan selkänojaa vasten. Siinä se sitten vikisee ikään kuin haluaisi houkutella näitä leikkeihinsä. Ulkona se jahtaa lentäviä roskia ja lumihiutaleita. Autoja jahdataan entiseen malliin ja jos joku vastaantulija silittää sitä, sen jälkeen se odottaa kaikkien toistenkin vastaantulijoiden sitä taputtelevan. Välillä se tulee vuoronperään vaarin ja minun jalkojen juureen pyytämään "hyvä poika" -kehuja ja taputuksia. Ja joka päivä se heilauttaa välillä tosi terhakkaasti toisen jalkansa melkein kohti taivasta pissatessaan. Sitten välillä pissataan kuin tytöt. On se vaan niin suloinen. Mitenkähän me on tultu toimeen ennen Okoa?

Meillä on tyttäreltä opittu tapa seurata millaista kakkaa Okolta tulee. Eilen koimme "järkytyksen", Okon kakassa oli 2 cm pituinen ja noin 1 cm:n paksuinen palanen männynoksaa ja vaalea mytty, joka sitten osoittautui paperinenäliinaksi. Voihan vitsi! Onneksi nuo tulivat ulos eivätkä jääneet tukkeeksi suolistoon. Ihan mahdotonta on vahtia, mitä poika suuhunsa pistää, sillä sille tulee valtava kiire niellä, jos sen suusta aiotaan jotain ottaa pois. Tänään se pisteli poskeensa vaarin hansikkaasta keskisormen pään, joten nyt voidaan lähipäivinä odottaa "paskaa paketissa", jos rumasti sanotaan. 

Laitan tähän parin päivän takaiselta lenkiltämme:

Tässä olisi vaarille oksia nuotioon ....

Mitäs jännää tuolla on?

Huomaaks kukaan kuinka hienosti 

osaan hyppiä!

Halti, haistellaanks yhdessä?

Onkohan tuolla jotain jännää,

pakko kaivaa!

Kyll maar mää oon niin sulonen,

enks ookkin?

Halti on ollut meillä tällä viikolla joka päivä. On niin liikuttavaa katsoa, miten hyvillä mielin se on, kun pääsee pois liikkeeltä. Tänään, kun menin hakemaan sitä, se tuli nojaamaan minuun ja kun tulimme ulos se kierähti ympäri ja häntä heilui villisti. Nyt emme Haltia näe muutamaan päivään ollenkaan, sillä huomenna lähdemme reissuun. 

Marjo lahjoitti Okolle uuden sängyn. Se on samanmuotoinen ja kokoinen kuin meidän  aikaisemmin ostamamme sänky, mutta se on kovamuovia eli sen voi suihkussa pestä. Sängyn pohjassa on tuuletusaukkoja, eikä pohja osu ollenkaan maahan, vaan jää koholle. Oko omi sängyn heti, siitä on kiva käydä siellä nukkumassa. Laitoimme sängyn pohjalle Okon tyynyt pehmikkeiksi. Sängyn paikka on olohuoneessa ja yöt Oko nukkuu toisessa sängyssään makuuhuoneessa. 

Nyt blogipäivitystä ei tule muutamaan päivään, sillä aamusta lähdemme reissuun. Vähän jännittää, mitä Oko tykkää nukkua yöt autossa. Otamme sille oman huovan mukaan ja tietysti leluja. 

Minun polveni alkaa olla kunnossa, vain kyykkyyn meno ei vielä onnistu. Turvotus on laskenut lähes kokonaan. Kolme päivää pidin siinä tukisidettä ja rasvasin sitä Murmanskin ihmevoiteella. Hyvä näin. Olisi ollut tosi harmi, jos siitä olisi tullut pitkäaikainen vaiva. Mutta oli siinä kamala särky silloin kaatumispäivänä!

Okon mummo lankesi

Tässä nyt on asiaa ja asian vierestä juttua. Laitan väliin valokuvia ihan vain elävöittämään tekstiä.

Olimme eilen Okon kanssa ensin aamupäivälenkillä ja sitten iltapäivällä uudelleen. Iltapäivällä lähdimme näyttämään Okolle, kun Action Parkissa autot huristelivat talviajon harjoitusradalla sekä jääkarting-radalla. Eihän me varsinaiselle alueelle menty, vaan katselimme turvallisesti aidan takana. Testiautot (saksalaiset) sekä Action Parkin omat talviajon harjoitusautot huristelivat ohi ja Oko oli niin tohkeissaan kun poikalapsi vain autoista voi olla. Sitten kävelimme moottorikelkan jälkiä ja toista metsätietä, jonka varrella oli - yllätys, yllätys, poroaitaus ja turistilaavuja. Nähtävästi jonkun safariyrittäjän paikka. Huvitti vain, että paikka oli kyllä ihan "korpimaisessa" maisemassa, mutta kuitenkin vain noin 100 metrin päässä nelostieltä. Nähtävästi turistit kuljetetaan "pitemmän kaaren" kautta tuonne laavupaikalle nauttimaan "aidossa erämaassa vietettävää iltaa".

Tuonne Action Parkille menimme Nesteen pihan halki. Piha on hyvin jäinen ja liukas. Mummo lankesi. Ehkä Oko vetäisi hieman napakammin tai sitten minä vain muuten liukastuin ja räpsähdin polvilleni. Ai, ai, kun sattui! Kun siitä sitten tokeennuin, lähdimme jatkamaan matkaa. Polvet tuntuiva kipeiltä ja sanoinkin vaarille, että varmasti on komeat mustelmat molemmissa polvissa. Vasempaan polveen sattui ylämäkeä kävellessä ja Jorma taluttikin Okoa loppumatkan. Kun tulimme kotiin, jonkin ajan päästä alkoi vasenta polvea särkeä aivan tajuttomasti. Jorma olisi lähtenyt viemään minua ensiapuun Ivaloon, mutta en suostunut. Otin ensin yhden Ibumaxin, siitä ei ollut minkäänlaista apua. Polven seutu alkoi turpoamaan ja särky vain yltyi. Otin sitten kaksi Ibumaxia lisää ja etsin Murmanskista ostamaani "ihmevoidetta", jota matkanjohtajamme suositteli hyväksi. Nyt avasin tuubin ja voitelin polvenseutua ja laitoin siihen idealsiteen. Vähitellen kipu lakkasi, mutta polvi pysyi pökkelönä. Nyt polvi on kovasti turvoksissa, mutta suurempaa kipua siinä ei ole. Kävin hieman kävelemässä ulkonakin, tosin kävelysauvojen kanssa. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Olen voidellut edelleen tuolla ihmesalvalla polven seutua, mutta särkylääkettä ei ole tarvinnut ottaa. 

Oko oli ihan ihmeissään kaatumisestani. Se syöksyi nuolemaan naamaani. Liekö poju ollut mammasta huolissaan yölläkin, koska se herätteli minua normaalia useammin yöllä. Tänään se on ollut niin lutunen, niin lutunen että. Vaistoaakohan se, että mammalla on pipi?

Marjo soitti ennen puolta päivää ja kyseli voimmeko ottaa Haltin. Jorma kävi sitten hakemassa Haltin Hippupuodista, kun minä en uskaltanut lähteä vielä niin pitkälle kävelemään. Halti on siinä mielessä hyvä talutettava, että se ei koskaan vedä, vaan tallustelee hyvin rauhallisesti eteen päin. Haltilla oli vatsa kuralla, oli saanut Tuomolta liian ison luun syödäkseen. Kun tulivat, Jorma kertoi, että Halti oli tehnyt vesiruikut ja että sen takapuoli on tarkistettava. No, minä pesin Haltilta pyllykarvoista "roiskeet" pois. Halti on aivan selvästi hieman pipi. Se on nukkunut koko ajan täällä ollessaan. 

Sää on tänään kurja. Pakkasta ei ole paljoa (taitaa olla nyt alle - 10 astetta), mutta tuuli on aivan hurja. Vaari sanoi, että tuuli oli viedä mennessään ja tiet olivat kovin liukkaat. Nastat on laitettava kenkiin tästä lähtien, sillä en halua tämän vammani toistuvan. 

Olen harjoitellut Oksin kanssa entisiä juttuja tänäänkin, jotta pojalle ei olo tulisi kovin tylsäksi. Lisäksi olemme laittaneet nameja huuhdeltuihin maitopurkkeihin ja munakennoihin, niitä poika repii innoissan. Nyt se ei enää syö pahvia, vaan repii ja etsii namit. 

Yksi huvittava piirre Okossa on. Se pitää tarkasti kiinni omasta huovastaan ja lelumatostaan. Tai oikeammin tuo matto on entinen makuuhuoneen matto (jonka laitoimme Okon lelumatoksi sen jälkeen, kun se alkoi pureskella nukkamattoja). Sen päälle laitamme Okon pyyheliinan, kun poika alkaa pureskella poronluita. Nyt olisin siirtänyt tuon maton eteiseen, jotta Halti olisi voinut nukkua siinä. Mutta poikapa ei anna! Se kiikutti heti eteisestä maton takaisin siihen kohtaan, missä sitä on pidetty eli sohvan viereen lattialle. Haltille piti etsiä toinen matto. Samoin Oko kuljettelee omaa fleesehuopaansa. Sitäkään ei saa toiset viedä, vaan Oko haluaa päättää missä sen paikka on.

Äsken kävin kävellä "linkuttamassa" taluttaen Haltia, veimme sen Marjolle töihin. Jorma talutti Okoa. Ripuli Haltilla on vieläkin, se teki kurakakat mennessä. Ennen lähtöä se oksensi kaksi kertaa eteiseen ja matkalla Hippupuotiin vielä kaksi kertaa. Voi Halti-rassu, sillä taisi olla tosi kurja olo!

Säkäkorkeus 53 - 54 cm

Eilen mittasimme Okon säkäkorkeuden, se on 53 - 54 cm. Painoa emme saaneet mitatuksi, sillä Oko on liukas kuin ankerias, eikä suostu pysymään sylissä sitä aikaa, että saisi sen punnituksi. Täytynee odottaa seuraavaa eläinlääkärissä käyntiä, siellä on sellainen vaaka, johon koira voi mennä seisomaan ja siellä Oko käy tosi mielellään. 

Mitään ihmeempiä uusia juttuja ei ole opeteltu, vanhoja on kertailtu ja paljon ulkoiltu. Eilen Halti oli meillä päivähoidossa ilta-seitsemään. Kävimme porukalla ulkoilemassa Kaunispään rinteellä, tässä pari kuvaa eiliseltä:

Pulkkamäessä oli väkeä tungokseen asti, Oko tässä 

ihmettelee, kun aikuiset ihmiset laskevat pulkalla

mäkeä ja niillä on niiiiiin hauskaa ....

Kävimme Kettu-siirtymärinteellä kävelemässä ja ihaiselmassa

aurinkoista Iisakkipään rinnettä, kuvassa laskettelukeskuksen

rakennuksia

Tänään olemme käyneet kahteen otteeseen leikkimässä ja lenkillä. Ensin siivosimme huushollin ja sitten lähdimme koirapuistoon ja sen lähialueille kävelemään. Reilu kaksi tuntia tuolla meni, Okolla oli uusi ulkolelu ja sen kanssa on kiva peuhata. Kun Oko oli ottanut pienet "tirsat", lähdimme kävelylle Kaunispään Etelärinne II:een. Siellä teimme parit poikkeamat lumikenkäreiteilläja Oko sai taas juosta vapaana lelunsa perässä. Aikaa tuollakin meni 2,5 tuntia. Mutta kivaa meillä oli!

 Leikin hurmaa ....

 Missä ne vahukset lorvivat?

Lumi sen kuin pöllyää, kun Oko-ikiliikkuja leikkii ...

... vahukset vain ihailevat maisemia ....

... onneksi välillä viskovat heittolelua

Ulkoilun jälkeen meidän kultamussukkamme nukahti

leikkimatolleen väsyneenä ja kaikkensa antaneena

Olemme tänään vaarin kanssa miettineet kysyisimmekö eläinlääkäriltä voisiko Okon kastroida jo huhtikuussa. Aikaisemmin lääkäri sanoi, että noin vuoden vanhana, mutta jostain luin, että kastroinnin voisi suorittaa nuorempanakin. Ajattelimme, että mikäli huhtikuussa onnistuisi, ei Okon tarvitsisi kesällä kulkea "ratti" kaulassa. 

Oko puoli vuotta (6 kk)

Tänään meidän kullanmurumme täytti kokonaiset puoli vuotta! Kyllä aika on mennyt nopeasti. Laitan tähän eiliseltä päivälenkiltämme kuvan ja sitten tältä päivältä muutaman kuvan:

Eilen oli aivan ihana ulkoilusää, kävelimme neljästään

(vaari, Oko, Halti, minä) noin 13 km

Mikäs näissä maisemissa aurinkoisella säällä

on lenkkeillessä

Tarkkana kuin porkkana hallittiin tänään auton 

kaksoisvuodetta, kun ensin oli laitettu makuupussit

ja tyynyt uuteen (parempaan?) järjestykseen

Palloleikit ovat must-juttu

Leikin ja lenkkeilyn välillä on otettava

pienet unoset, voi meidän kultamurmeliamme

Eilen ja tänään Oko on pitkästä aikaa nostanut jalkaa pissatessaan. Välillä se nousee oikein reippaasti ja sitten välillä pissataan tasajalkaa. Uutena asiana on palloleikin yhteydessä opeteltu tuomaan pallo mummolle. Ensin heitän tennispallon "ota kiinni" ja kun Oko on ottanut sen suuhunsa, sanon "tuo pallo mummolle". Kun Oko tuo pallon, naks ja palkka. Tämä sujui tänään jo ihan mallikkaasti. Muitakin juttuja on harjoiteltu, mutta vähemmän, sillä olemme olleet paljon ulkona ja lisäksi Halti on ollut meillä päivähoidossa. Huomennakin Halti tulee koko päiväksi. Ajattelimme pitää päivähoitolaista vielä ensi viikon, sen jälkeen (kun säät lämpenevät) haemme Haltin sen tarhasta ja lenkitämme sen. Halti kyllä viihtyy meidän kanssamme ja ei siitä minkäänlaista vaivaa ole, siinä mielessä voisi olla vaikka aina täällä, mutta pelkään, että se kiintyy ihan liiaksi meihin, koska on suuren osan päivästä meidän kanssamme.

Tämän enempää en nyt lurittele, sillä lähden seurustelemaan syntymäpäiväsankarin kanssa ja samalla tuijottamaan tv:tä. Oko lähettää lämpimät terveiset kaikille bloginsa lukijoille!

Mitähän nämä ovat

Okolla oli vauvana "pissaputken" ympäristö karvaton ja iho vaaleanpunainen kauttaaltaan, vain pippelin päässä oli pieni musta pläntti. Sitten alueelle kasvoi valkoinen, harva karvoitus. Nyt noin kuukausi sitten ilmestyi yhtäkkiä mustia plänttejä ihoon (ainakin melkein mustia). En ymmärrä mitä ne ovat. Ne eivät ole kipeitä, eivätkä mitenkään koholla ihosta. Tassujen ihossa Okolla on ollut mustia plänttejä pienestä asti. Eija, jos luet tätä blogia, niin kysythän kavereiltasi mitä nämä voisivat olla (anna vaikka tämä Okon blogin linkki, jotta näkevät kuvat). Eli olisiko syytä huoleen ja viedä poju eläinlääkärille? 

Koska Eijalla oli blogissaan Arcon ja Kepan nukkumisen taidonnäytteitä, laitan tähän Oko-pojan taidonnäytteen tältä päivältä. Tässä näkyvät myös nuo pilkut ja alla on tarkemmat lähikuvat alueesta.

Pilkut ilmestyivät mielestäni ihan yks kaks, sillä me rapsuttelemme kuitenkin poikaa päivittäin. (Muuten, Okon katse kertoo, mitä se ajattelee sen aarteen ympäryksen kuvaamisesta ....)

Tässä hieman lähempää otettu kuva,

pilkut ovat eri kokoisia ja ....

... toiset ovat vaaleampia, toiset ihan tummia

Oko ei ole ollut kipeänä (ei edes masu löysällä) silloin, kun pilkut ilmestyivät. Olisin tosi kiitollinen, jos saisin vihjettä asiasta!

Tänään olemme olleet paljon ulkona lenkillä ja leikkimässä. Aamulla ennen yhdeksää kävimme hakemassa Kuukkelin laatikosta Lapin Kansan. Ennen puoltapäivää lähdimme koirapuistoon "turvakko" mukana. Siellä leikittiin ja juostiin pitkin ja poikin. Sitten lähdimme tutustumaan Vanhaselän uuteen asuntoalueeseen. Siellä oli kauniita taloja ja ihan mukavia tontteja. Tällä reissulla vierähtikin lähes kolme tuntia. Tulimme keskustaan oikopolkua myöten ja Okosta oli niin mukavaa välillä hypätä lumihankeen. Siellä oltiin niin terävää poikaa, niin terävää poikaa jotta! Oko on nykyisin niin vahva, että minun on käytettävä hihnakiinnitystä sekä valjaissa että kaulapannassa, muuten käy niin, että Oko taluttaa minua enkä minä sitä. Poju kun ei ole vielä oppinut kävelemään koko ajan nätisti (joskus vahingossa kylläkin) ja autojen perään on ainakin yritettävä juosta. 

Äsken kiersimme Kaunispään Etelärinteen lenkin ja Oko leikki tyhjällä muovisella limpsapullolla puolet lenkistä. Se limpsapullo oli niin kiva, kun se vieri alamäkeen ja sitä sai jahdata lumikönttien asemasta. Nyt poju on saanut ruokaa ja nukkuu tyytyväisenä.

Aika lentää ....

Kullannuppu

Voi, voi, kun tuo aika lentää. En ymmärrä, miten joskus on tuntunut, että päivät ovat pitkiä. Nyt ei voi kuin ihmetellä, miten vikkelästi päivät vaihtuvat. Muistelin, että kirjoitin eilen Okon blogia, mutta siitähän on jo peräti kaksi kokonaista päivää ja tämä kolmas. 

Toissapäivänä kävimme Ivalossa ostamassa lisää kulmapaistia kuivalihaa varten. Nyt kuivalihahäkissä on tekeytymässä sekä naudan paistia että poron kylkeä kuivalihaksi. Luulen, että nyt tulee erinomaista kuivalihaa, sillä säät ovat olleet "just jetsulleen". 

Nyt, kun muistelen mihin aika katosi, niin tulihan se mieleen. Toissayönä kun vaari käytti Okoa pissalla, Oko hetken päästä tuli herättelemään minua. Minä tyynnyttelin poikaa ja sanoin, että nuku vaan. Nukahdin ja hetken päästä heräsin kamalaan hajuun. Oko oli tehnyt ruilukakat olohuoneen makuualustalleen, sotkenut toisen takajalkansa kakkaan ja huh, huh, kävellessään se oli sotkenut maton ja oman huopansa. Ääh kukkuu. Ei auttanut muu käydä pyykkäämään mattoja ja Okon alustoja, sen huopaa ja pussilakanaa ja pojan jalkoja. Ihmeteltiin vaarin kanssa, mikä kumma Okon mahan oli sekoittanut, sillä poika ei vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Ruikkukakkaa tuli sitten koko päivän. Illalla silitin Okon alustyynyt ja tyynynpäälliset ja laitoin ne taas paikoilleen olohuoneeseen. Mutta kappas, kappas, seuraavanakin yönä Oko oli tehnyt pienet ruilut tyynynsä päälle, eikä edes yrittänyt herättää minua. Onneksi ei ollut tallannut kakkaansa eikä sotkenut itseään, mutta taas pyykättiin tyynyt ja tyynyliinat. Viime yö meni hyvin. Tänä aamuna annoin Okolle koiranmakkaraa ja raejuustoa. Hetken perästä se oksensi kaiken - nyt omalle leikkimatolleen. Hrrr, taas tuli mattopyykkiä! 

Tässä Oko pureskelee naudannahkaluuta puhtailla

tyynyillä ja tyynyliinoilla, välillä se petaa tyynynsä pöydän alle,

välillä ne saavat olla lattialla nojatuolin vieressä

Tulimme vaarin kanssa siihen tulokseen, että Okon vatsa ei siedä näitä kaupan koiranmakkaroita. Aikaisemmin annoin niitä vähän nappuloiden seassa, mutta kun makkara avattuna kestää vain kaksi päivää, siirryin antamaan enemmän koiranmakkaraa ja vähemmän nappuloita. Luulen, että ruikut johtuivat Pedigrenistä, sillä sitä se sai silloin, kun sen maha meni ruikulle. Tänä aamuna se sai Hau-Hau:n makkaraa ja se tuli oksennuksena ulos. Päätimme, ettei enää pojalle osteta näitä koiranmakkaroita. Täytyy yrittää lahjoittaa jollekin nuo pötköt, jotka toissapäivänä Ivalosta ostin. Niiden viimeinen käyttöpäivämäärä on toukokuussa, joten eiköhän jostain ottaja löydy. Eilen illalla ja tänään Oko on syönyt paistettua jauhelihaa ja kypsytettyä riisi-ohraseosta sekä nappuloita. Tänään sen kakka oli ihan normaalia. Ensi kerralla, kun menemme Ivaloon, käyn hakemassa K-raudasta Jahti-Vahti-nappuloita. 

Eilen Halti oli Okon seurana koko päivän, vein sen Marjolle Hippupuotiin vasta kuuden jälkeen illalla. Jouduimme käymään vuoron perään lenkittämässä koiria, sillä odottelimme koko päivän sähkömiestä korjaamaan olohuoneen kattovalaisimen himmentimen. Minä kävin Haltin kanssa lenkillä ja vaari Okon. 

Tänään aamulla siivosimme taas huushollin joka paikasta. Huvitti, kun Oko ei olisi antanut ottaa mattoja pois lattialta, se tarrasi niihin kiinni. Sopu saatiin kuitenkin aikaiseksi ja vietiin matot tunniksi ulos parinkymmenen asteen pakkaseen tuulettumaan. Oko ei pelkää imuria ja se seuraa tarkasti,   pyyhinkö lattian ihan varmasti joka nurkasta. Kun siivoushommat oli tehty, kävimme hakemassa Kuukkelin laatikosta Lapin Kansan ja nyt iltapäivällä olimme kolme tuntia Laanilan reissulla. Tässä sieltä muutama kuva:

 Nyt saa juosta vapaasti "turvakko" suussa

 Tämä asento on leikkiinkutsu ja joissakin tilanteissa

merkki Okon huumorintajusta. Notkea poika!

 Välillä oli kiva hypätä lumihankeen, sinne upposi

lähes kokonaan

Tuli väsy! Vieläkö on pitkä matka kotiin?

Naksuttelut ovat jääneet parin viime päivän osalta tekemättä, mutta suunnitelmissa on jatkaa harjoitteluja. 

Haltin kanssa eilen, tänään koirapuistossa

Eilen Halti oli meidän kanssamme klo 11 - 18. Teimme kolme pitempää lenkkiä ja välillä Halti ja Oko ottivat torkkuja. Tosi hyvin Oko ja Halti tulivat toimeen keskenään, vain kerran Halti murahti Okolle, kun Oko kävi raapimaan käpälällään Haltin häntää. Halti on hyvin rauhallinen, eikä Oko pystynyt sitä houkuttelemaan leikkeihinsä. Vähän asia ihmetytti, mutta sitten Oko leikki itsekseen. Tässä muutama kuva kaveruksista:

Seuraavan kerran haemme Haltin lenkille ensi perjantaina.

Tänään kävimme taas koirapuistossa Okoa "juoksuttamassa". Siellä juostiin ja riehuttiin entiseen malliin.

 Tässä kunnon poseerauskuva. Oi, miten hieno mies meille on

kasvamassa!

 Leikin riemua ...

... ja vauhtia

Takaisin tullessa Oko kävi tervehtimässä

näitä poroja, jotka olivat Topi-koiran pihamaalla

Aamulla kävin Okon kanssa kiertämässä Suopunkitien lenkin ja loppumatkasta Oko riehaantui hyppimään remmissään ja minua vasten. Toivottavasti tuo remmiriehuminen jää pois kesään mennessä tai ainakin tuo vasten hyppiminen ja näykkiminen. Ei ole kivaa, jos ohuissa vaatteissa poika näykkäsee .... Okon hellyydenkipeä puolikin tulee esille, lenkeillä se silloin tällöin tulee luokseni hyväiltäväksi, täällä sisällä se välillä on niin mammanpoikaa, niin mammanpoikaa jotta! Ei Oko kuitenkaan mikään sylivauva ole, mutta suukottelusta se tykkää! Ihmisten ohittamisessa olemme edistyneet, voin sanoa, että jo 85 - 90 %:sesti ohittamiset onnistuvat mallikkaasti. Autojakin välillä katsellaan istuen rauhallisesti, mutta välillä innostutaan kyttäilemään ja silloin Okon tekisi mieli lähteä juoksemaan auton perään. 

Okon ruokkimiseen on nyt kiinnitettävä huomiota, ettei pojasta tulisi ylipainoista. Se on mielestäni pulskistunut parin viimeisen viikon aikana, vaikka kävelemme lenkeillä päivittäin 8 - 10 km. Onneksi tässä vaiheessa on helppo vaikuttaa Okon painoon, paljon vaikeampaa olisi jos se ehtisi pullukaksi. Jossain vaiheessa pitäisi mitata sen säkäkorkeus, kunhan sen ensin saisi pysymään seisomassa yhdessä kohtaa.

On se Oko vaan NIIN IHANA!