Hauskaa vappua!

Oko herätti tänä aamuna minut kahdeksalta, harvinaisen myöhään. Normaalisti nousemme jo hieman ennen tai jälkeen seitsemän. Tosin vaari käytti poikaa ulkona viiden aikoihin, ehkä siitä johtuu tuo myöhäinen aamuherätys. 

Oko on aamuruuan jälkeen yleensä parhaimmillaan naksutukseen ja uusien asioiden opettamiseen. Tänä aamunakin opeteltiin tuntemaan sanoja/tavaroita, sitten leikittiin namipalojen piilotusta, tassujen antamista, luoksetuloa, vaarin kännykän etsintää ja muumin etsintää ym. Ulkona olemme kävelleet vain mökkitietä, asfaltille emme ole Okoa nyt vieneet. Se nimittäin kyttäilee autoja ja pistää tassuillaan hanttiin, kun yritetään vetää sitä tiepuoleen ja silloin tassujen asfaltti-ihottuma taas aukeaa. Ulkona on onneksi piha jo sulanut niin paljon, että Oko voi juosta siellä pitkä nauha perässään vapaana ja voimme pelata palloa ja piilosta. 

Tämän päivän ulkoleikit ja niiden seuraus näkyvät alla olevasta kuvasarjasta:

 Tänään leluina oli vaarin jalkapallo ja Okon oma frisbee eli 

liitokiekko (hyvä suomennus!)

Välillä pallo vieri hankeen ja Oko perään. Nyt jalkapallon

kanssa on hyvä pelata, kun se on täynnä ilmaa. Silti

Oko osaa ottaa sen hampaillaan kiinni

 Palloa odoteltiin liitokiekko suussa

 Tässä kuvassa Oko on niin ihana oma itsensä,

katse terävänä ja mieli iloisena

 Lumi sulaa kohisten ja piha on märkä, mutta

ei se tahtia haittaa ...

 Kun Oko on oikein innoissaan, sen häntä on kippurassa

ihan kuin pystykorvilla ....

 ... ja vauhti on niin kova, että korvatkin nousevat

pystyyn vauhdin hurmassa, vaikka normaalisti

ovat puolipystyt

 Mutta voi, voi, liika hauskuus kostautui. Taas meni

tassu auki ja seurauksena tassujen puhdistus,

Tummelia ja vauvasukat. Onneksi Oko pitää mielellään

näitä jalassaan, ei koskaan yritä repiä niitä pois

Ja hetken päästä piti tulla houkuttelemaan mummoa

tennispalloilla leikkimään ....

Muuten, en ole muistanut mainitakaan, että Okon kitalaki on mustan/vaaleanpunaisen kirjava. Jokin aika sitten huomasin sen kielessä mustan pienen pilkun. Luulin, että se on roska. Vaan ei ollut. Pilkku on suurentunut nyt pikkurillin pään kokoiseksi. Nähtävästi Okolle tulee kirjava käärmeenkieli. Ihme minusta!

Takapakkia

Takapakkia sekä Okon tassujen parantumisessa että kevään tulossa. Öisin lämpötila käy pakkasen puolella ja aamuisin hanki on kuin hiekkapaperia. Sitten päivällä, kun on lämpöasteita, lumesta tulee jotenkin rakeista. Kumpikaan (ei hiekkapaperimainen eikö rakeinen) ei ole hyväksi Okon tassuille. Lähinnä toisen takajalan tassu aiheuttaa ongelmia. Siinä on pahannäköinen nirhautuma. Ja se aukenee aina, kun poika menee hankeen. Ja Okollehan hanki on elämänsä ainut tutumpi elementti. Sinne se menee pissalle, sinne se haluaa kakalle, sinne se haluaa leikkimään. Olemme pitäneet sillä takajaloissa vauvantöppösiä ja ulkoillessa päälle on laitettu kaksinkertaiset muovipussit. Näitähän Oko ei rakasta ollenkaan, mutta kilttinä poikana tyytyy pitämään niitä hetken jaloissaan. Voi tuota kullanmurua, toivottavasti saamme tuon takatassun parantumaan! Itseäänkin harmittaa, kun emme uskalla lähteä tuon kipeän tassun takia pidemmille lenkeille, vaikka poika ei sitä tunnu pahemmin aristavan. Ja Oko on täynnä virtaa, mikä sitten purkautuu milloin sohvan raapimisena, milloin näykkimisenä, milloin paneelin järsimisenä ym. Nyt on uudelta nalleltakin jo korvat leikattu pois eli siitä tuli korvaton nalle. Tänään näytti taas siltä, että tassu on parempi ja lähdimme leikkimään pallojen kanssa tontille, jotta Oko saisi hetken juosta vapaana. Ja juoksihan se - hetken - sillä muutaman minuutin päästä lumeen jäi taas veritiplainen jälki ja silloin leikit loppuivat. Ja leikki olisi ollut Okosta niin turkasen mukavaa!!!!! Niin muuten meistäkin. 

Muumia Oko rakastaa. Se on oppinut hetkessä mika muumi on. Heti kun sille sanoo "missä muumi", Oko oitis hakee muumin suuhunsa. Minusta on välillä ihan liikuttavaa, miten mustankipeä se on omista leluistaan. Välillä sillä on suussaan nalle ja  pupu sekä muumi hamstrattuna etujalkojensa väliin. Pallot ja turvakot ovat sitten niitä leluja, joilla leikitään yhdessä. 

Tänään kävimme Posiolla. Sinne Oko matkusti taas ns. "sängyn ja seinän välissä". Takatullessa se istui sohvalla ja katseli ulos, lähinnä kai sen takia, että minä istuin sen vieressä. 

Torstaina menemme Rovaniemelle hakemaan uutta asuntoautoa. Sitä ennen pesen nykyisen Pulmusen sisältä puhtaaksi. Tavarat olemmekin siirtäneet jo varastoon. Uusi auto on jo etukäteen ristitty Puluksi, sehän on ulkoa ja sisältä väritykseltään lähes Pulmusen näköinen. Muutama päivä menee sen kuntoon laittamisessa ja sitten suuntaammekin kohti Okolle uutta ja tuntematonta, tutustumaan Kouvolassa tyttären kolmeen hollanninpaimenkoiraan. Mitähän Arco, minun armaani, tykkää mummon uudesta vauvasta? Me toivomme sydämestämme, että yhteiselo Arcon, Kepan ja Oksin kanssa olisi kaikille osapuolille miellyttävää, eikä Arco tuntisi itseään hyljätyksi, vaan ihan yhtä rakkaaksi karvakuonoksi kuin viimeksi tavatessamme. Luulen, että Oksin ja Kepan kanssa ei mitään ongelmia tulisikaan. 

Touhua ja lepoa

Eilen kävimme Kuusamossa ja siellä aikaa vierähtikin tovi. Aurinko paistoi nätisti ja suunnittelin palattuamme aloittavani tontilta talvella pudonneiden oksien keräämisen. Vaan toisin kävi. Paluumatkalla alkoi sataa ja koko illan sateli tämän tämän. Okoa käytettiin kalasataman ympäri -lenkillä useampaan kertaan ja välillä putsailtiin ja hoidettiin sen tassuja. Eihän Oko ole niitä kovin paljon aristanutkaan, mutta karkealle hangelle vähänkin riehumisen jälkeen tuli pieniä veripilkkuja tassuista. Herkkä on pojan hipiä vielä ... Tosin täällä ei ole samanlaista terävää hiekoitushiekkaa mitä Saariselän teillä oli. 

Vaari osti Kuusamosta venttiilejä, joilla voimme vaarin jalkapalloon pumpata jalkapumpulla ilmaa. Ei Oko juurikaan ole vaarin jalkapallolla vielä leikkinyt, mutta purra sitä on ihan kivaa, jos vain saa otteen.

Tänään kävimme Posiolla hoitamassa eilen unohtuneet pari asiaa ja vielä unohtui yksi. Täytynee hoitaa se vappuaattona. 

Aamulla herätessä oli silmien edessä rannassa sumuseinä. Ennen kuin tajusin kaivella kameraa esiin, aurinko alkoi hälventämään sumua, mutta vielä ehdin napata pari kuvaa:

Mourusaari

 Vasikkaselkä on pelkkää usvaa ....

Aamulla kokeilin pojan kanssa naksuttamista, mutta Oko ei jaksanut keskittyä hommaan kuin hetken aikaa. Annetaan sen nyt rauhassa kotiutua tänne Kitkalle, täällähän elämä on täysin erilaista kuin Saariselällä. 

Posiolta tultuamme keräsimme tontilta talvella tippuneita risuja ja polttelimme niitä nuotiopaikalla. Sää oli ihanan keväinen ja järven usva oli kuin unta vain. 

 Vaikka ilma oli kuin morsian, niin pilkkijöitä ei jäällä näkynyt

Risunkerääjien saalis paloi hyvin kosteudesta huolimatta ....

... ja välillä pojat pitivät lepotauon mutterimökin edessä.

Oko nauttii silminnähden ulkona olosta. Laitoin sille hehtaarirapulle sen rönttömaton kaksin kerroin pehmusteeksi. Kun haravoimme etupihalta risuja, Oko makaili niin "tyyriin" näköisenä matolla auringonpaisteessa. Kun kävimme polttamaan risuja, toin maton tuohon mutterimökin eteen ja siinä pojat sitten huilasivat. Jossain vaiheessa Okolle tuli kylmä ja vaarille nälkä ja mars sisälle. Syötyään Oko leikki hetken aikaa palloillaan ja nyt se nukkuu raittiin ilman rasituksia pois.

Minullapa onkin iso pallo ja monta pientä palloa!!!!!

Otimme tavoitteeksi opettaa Oko kulkemaan nätisti lyhyessä taluttimessa. Vielä ei kuitenkaan ole opetukseen päästy, sillä "olevinaan tärkeämmät" touhut on saatava ensin tehtyä. 

Ja nyt tulee kakkajuttu. Oko on hassu poika. Sehän on jo ollut kuukausia 100 %:n sisäsiisti. Kuitenkin sillä on hassu tapa. Se pysähtyy kakalle vasta sitten, kun kakka on jo puoliksi ulkona. Tänään ennen iltapäiväruokaa se meni hangelle kakalle. Jalat tietysti upposivat ja hanki ulottui pyllyyn asti. Hangelle tulikin vain pari kakkapökälettä. Mielessäni kävi ajatus, että Okolta jäi kakkiminen kesken. Kun tulimme syömään ja Oko söi oman ruokansa, se meni pöydän ohi etuhuoneeseen ja haukahti mennessään.  Samalla sekunnilla Jorma huomasi "pökäleen" matolla. Eli Okolta taisi tipahtaa haukahtaessaan ihan huomaamatta se osa kakkaa, mikä jäi kakkimatta hangelle, hih. Ei tainnut Oko huomata koko tapahtumaa tai sitten se hienotuneisesti teki tietoisen valinnan olla regoimatta moiseen hauvavauvojen vahinkoon, Okohan on olevinaan jo täysi mies. Kyllä meitä nauratti!

Oko Kitkalla

Meidän piti lähteä Kitkalle vasta tänään, mutta lähdimmekin illalla ajamaan yötä myöten tänne. Oko nukkua tuhisi koko matkan, vain yhden kerran pysähdyimme kävelyttämään sitä ja samalla juotiin kahvit. Yöllä Oko olikin niin pirteää poikaa, että vaarin oli pelattava sen kanssa palloa pitkän aikaa. Tänään olemme "käyneet taloksi". Oko muisti ihan selvästi paikan edellisestä pikakäynnistämme. Sen häntä heilui ja poika oli sen oloinen, että kivaa, kivaa.

Okon häntä heilui ja kaikki paikat piti "tarkistaa"

heti Kitkalle tultua 

Tässä tuore kuva tämän illan jäätilanteesta ikkunan

läpi otettuna

Tänään otimme Okon anturat tehohoitoon. Okollahan oli takajaloissa asfaltti-ihottumaa. Nyt puhdistimme sen takatassujen anturat hyvin ja laitoin niihin Tummelia ja sukat. Yllättävän hyvin Oko piti sukkia jalassaan. Ulkona käynnin ajaksi laitoin kaksinkertaiset muovipussit sukkien päälle. Yöksi rasvaan vielä anturat uudelleen.

Paksu kerros Tummelia takatassuihin ja tuliterät

vauvan sukat maalarinteipillä kiinni

Muovipussit suojasivat sukkia ja pussit

pysyivät ponnarilenkeillä hyvin ylhäällä,

ei tuntunut tahtia haittaavan

Hellanlettas sentään

Arvatkaas, kello on nyt 0.22 ja missä ovat Oko ja vaari? Pelaamassa palloa Kitkan mökissä. 

Kävin tänään postissa ja sain tietää, että tämän päivän postit oli jo ohjattu Kitkalle. Kotiin tallustellessani ajattelin, että miksi ei mekin voitaisi lähteä jo tänään yötä myöten Kitkalle. Saisimme vesijohdon lämmityskaapelin ja patterit päälle jo yöllä ja aamulla voisimme "muuttaa mökkiin". Vaari suostui ehdotukseen ja niin laitettiin "hyrskyn myrskyn hommat kondikseen" Saariselällä. Minä pesin hellan, jääkaapin, saunan ja pesuhuoneen, vaari imuroi parven ja alakerran, pyyhki pölyt ja pyyhki lattiat sekä pesi vessan. Sillä aikaa kun me siivosimme, astianpesukone teki puhdasta jälkeä astioista. 

Klo 17.45 pääsimme starttaamaan kohti Kitkaa ja täällä olimme klo 23.58. Tulimme yhden pysähdyksen tekniikalla eli vaari käytti Okoa kävelyllä Vuostimossa ja minä keitin sillä aikaa meille kahvit autossa. Nyt on lämmityskaapeli sulattamassa vesijohtoa ja patterit lämmittämässä mökkiä. Sen jälkeen tulin autoon (nukumme tämän yön autossa) virittämän läppärin. Ja tässä sitä istuskellaan ypöyksin (klo 0.31) ja pojat pelaavat edelleen palloa mökissä. 

Oko nukkui koko tulomatkan ja on nyt niin täynnä virtaa, ettei enempää voisi olla. Siitä oli tosi mukavaa tulla mökille, sen häntä heilui vimmatusti ja se nuuhki kaikkia paikkoja mökin sisällä. Muisti varmaankin edellisen pikakäyntimme, kun Rovaniemellä käydessämme poikkesimme tekemässä täällä lumitöitä ja otin marjoja pakastimesta. Silloin Oko sai tutustua ensi kertaa mökin sisäpuolelle. 

Koko tulomatkan satoi vettä ja niin tuntuu tekevän edelleenkin. Auton katolle ropisee vesipisaroita. Paljon on lumi sulanut sitten viime käyntimme, mutta paljon on vielä sulamistakin. Tie mökille oli ihan sula ja se alue, mistä lumityöt edellisellä kerralla teimme. 

Täytynee lähteä hakemaan minun energiset urhomme autoon, sillä vanhaa rouvaa painaa jo uni. Huomenna on paljon tekemistä. Okokin aloittaa huomenna koulutuksen: pitää pysyä tontin aitojen sisäpuolella ym. ym. Kun vain sade lakkaisi .....

Oko on mustankipeä leluistaan

Olemme valmistelemassa Kitkalle lähtöä ja Oko on ihan selvästi hämmennyksissä. Vaari ajoi auton ulko-oven eteen ja olemme kannelleet sinne tavaroita ja vesiä. Oko haluaisi välttämättä autoon, se rassu luulee, että lähdemme jo tänään. Olen sanonut, että odota vielä yksi yö, niin sitten lähdetään. Okosta taitaa tulla oikea reissukoira!

Eilen kävimme Ivalossa ja kävin Kaijan kanssa kirpparilta etsimässä Okolle laulavaa tyttöä, mutta ei löytynyt. Sen sijaan löysin tällaiset uudet lelut:

Kyllä meitä nauratti, kuinka Oko oli onnessaan uusista leluistaan ja tosi mustankipeä niistä. Tosin heti alkuun piti leikata nallelta rusetit ja muumipapalta hiukset pois, sillä niitähän se ensimmäisenä alkoi pureskella. Ivalossa tuuli kovasti ja hiekkapilvet pöllysivät, joten emme käyttäneet poikaa siellä ulkona ollenkaan. Kun vaari kotimatkalla lähti viemään Okoa ulos, Oko nappasi muumipapan suuhunsa ja halusi ottaa sen pissareissulle mukaan. Luuli kai, että minä leikin sillä aikaa muumipapan kanssa, heh. 

Tänään aamulla teimme taas esineiden nimeämistä. Otin muumipapan mukaan esineiden joukkoon. Panda, pallo, rengas, saukko menivät ihan nappiin, mutta muumipappaa pitää vielä opetella. Tassua annettiin ja namipaloja etsittiin, mutta keskittyminen oli hieman hakusassa sen takia, kun auto oli oven edessä. Välillä piti käydä makuuhuoneen ikkunasta tarkistamassa tilannetta.

Täällä Saariselällä eivät vielä lakaisukoneet ole käyneet, joten Okon lenkittämiset jäävät tänäänkin vähälle. Emme raatsi viedä sen kipeitä tassuja enemmän kipeytymään terävien hiekansirujen peittämille teille ja hanki on ihan pehmeää, joten metsäänkään ei voi mennä. Parannellaan nyt tassut kunnolla ja aloitetaan lenkit Kitkalla. 

Vien yhden Okon rönttömaton Kitkalle ja heitän sen sitten siellä roskiin, kun se on rähjääntynyt tarpeeksi. Ajattelin laittaa sen Okon makuualustaksi hehtaarirapulle. Ennen kun vaari vei maton autoon, Okon piti retuuttaa sitä ympäri huushollia ja tietysti varjella samalla mustasukkaisesti nallea ja muumipappaa. Arcon papi-lelunkin se omi nyt itselleen, kun ajattelin viedä sen Arcolle Kouvolaan.

Ihan selvästi Oko kaipaa lenkitystä. Onneksi se on kova leikkimään yksikseenkin, tälläkin hetkellä välillä saukko vinkuu ja välillä muovikiulun kanssa taistellaan tosissaan, muristaan ja äristään ja kuljetellaan kiulua niin että nurkat raikuvat (onneksi ei ole seinänaapureita tällä hetkellä). Minun on ommeltava Hello Kittyn pakarassa oleva reikä umpeen, jotta Oko saa vielä sillä leikkiä sen aikaa, kun se enää leikkimistä kestää. Kittystä ei enää juuri muuta ole jäljellä kuin runko. Letit, röyhelöt, rusetit, hameen helmat ym. on kaikki jouduttu aikaa myöten poistamaan sitä mukaa, kun Oko niitä pureskelee. Ihmeen kestävä soittolaite siinä on, sillä se laulaa edelleen ja toisessa poskessa vielä punainen valokin vilkuttaa. Toisen posken valo on jo sammunut. 

Kun olin lajittelemassa talvikäsineitä pois, Oko nappasi rukkasen ja lähti kovaa vauhtia karkuun se suussaan, halusi laittaa sen mummolta piiloon, tämä on sitä Okon huumorileikkiä. Se varmaankin tietää, että mummeli ei mahdu pöydän alle ....

Vähän härdelliähän tämä elämä tänään ja huomenna aamulla vielä on, mutta eiköhän se tästä järjesty. Yhdenlainen härdelli on sitten Kitkalla, kunnes pääsemme siellä normaaliin arkeen. 

Tassu-rassut

Okon tassut ovat hienohipiäiset. Nyt kun lumet asfalttiteiltä ovat sulaneet, mutta hiekkoja ei ole putsattu pois, joutuvat Oko-rassun tassut kovalle koetukselle. Kun toissapäivänä kävimme Laanilassa, huomasin kotiin tultua, että Okon takatassuissa oli asfaltti-ihottumaa. Mistä se tulee? Osittain siitä, että Oko tunkee kyttäämään autoja ajoväylälle ja sitä on pakko välillä nostaa/vetää tiepuoleen, ettei se jäisi autojen alle. Ja Okohan panee hanttiin sen minkä voi, mikään kutsu/käsky ei silloin mene perille. Osittain asfaltti-ihottuma tulee vetämisestä, sillä Oko vetää välillä kuin traktori, eikä sitä meikeläisen voimin enää vastusteta, varsinkin takatassut joutuvat tuossa vetämisessä koville, sillä poikahan työntää itseään eteenpäin juuri takatassujen voimalla. Eilen ja tänään Okon takatassut menivät auki pelkästään lumella/hiekoitetulla jalkakäytävällä kulkemisesta. Eilen ja tänään olemme tehneet vain lyhyitä lenkkejä. Nuo hiekoitushiekat ovat tosi teräviä, eivätkä ne ole ollenkaan tassuystävällisiä. Sitä vain ihmettelen, kun tuo tassujen verenvuoto ei millään muotoa tunnu poikaa haittaavan, se touhottaa ihan samalla tavalla tuli takatassuista verta tai ei. Ehkä tuohon tassunahkojen ohuuteen on yhtenä syynä myös se, etteivät tassut ole talven aikana kovin kovalla pinnalla tottuneet kävelemään. Ehkä kesäaikaan tassunahat paksuuntuvat tai jos näin ei käy, Okolle on hankittava varsikengät. Etutassut sen sijaan ovat ihan hyvässä kunnossa. Olen putsaillut ja rasvaillut tassuja aina silloin, kun nuori herra on jonkinlaisessa "nirvanassa". Silloin, kun se on terässään, se ei anna tassujaan hoitaa. Vaari leikkaa Okolta kynnetkin silloin, kun poika on puoliunessa. 

Tänä aamuna Oko oli oikein tohkeissaan, kun tein sen kanssa esine-erottelua. Se tunnisti renkaan, pandan, tytön, pallon ja saukon ihan hyppien keikkuen. Olen opettanut sitä laittamaan aina tassun sen esineen päälle, minkä nimen sanon. Aika jännää tämä tällainen esineiden opettelu. Nyt en ota uusia esineitä mukaan ennen kuin nämä sujuvat aina ja joka päivä. Täällä sisällä "paikka"-käsky on myös tosi hyvin sisäistetty. Tänään ja pari muutakin kertaa olen mennyt ihan ulos asti ja ollut siellä puolisen minuuttia, ehkä minuutinkin. Lisäksi olen käynyt pesuhuoneessa ja makuuhuoneessa. Oko pysyy koko ajan kiltisti paikallaan vaarin hanskan vieressä makuulla. 

Aamulla myöhästyimme pulkkamäen MM-kisojen lasten sarjan katsomiselta, sillä se oli kuulemma jo heti aamusta. Harmitti vähän. Sen sijaan aikuisten sarjaa kävimme jonkin aikaa seuraamassa ja tässä sieltä muutama kuva:

 Venäjän joukkue oli pukeutunut upeasti,

tässä herramuotia

 ... ja tässä lady-muotia

 Norjan joukkuetta en erottanut 

suomalaisista

 Osanottajat vietiin bussilla Kaunispään päälle,

mistä ne joutuivat kävellen tulemaan alas ja

samalla tutustumaan laskureittiin

 Ja Okolla riitti kytättävää ....

 ... tarkkana kuin porkkana

 Maaliviivan ylitys

Väkeä oli hurjan paljon ajatellen myöhäistä 

ajankohtaa ja sitä, että tänään oli huoneistojen

vaihtopäivä. Väki oli kokoontunut nauhana rinteen

vasemmalle puolelle alhaalta ylös tunturin päälle asti

Meillä on mennyt toista viikkoa, että Oko ei ole herättänyt minua öisin, vaan vaari on käyttänyt Okon ulkona herätessään joko yhden tai kaksi kertaa yössä. Mietittiin, mahtaako Oko enää tarpeen tullen herättääkään, vaan tyytyy odottamaan, että vaari vie sen ulos silloin kun vie. Eilen illalla kävimme nukkumaan jo heti kymmeneltä. Jorma käytti Okon ulkona noin yhden aikaan yöllä. Sitten Oko herätti minut jo kolmelta. Yritin sanoa sille, että nuku vaan, äskenhän sinä kävit pissalla. Oko oli kuitenkin sinnikäs ja herätti uudelleen ja uudelleen. Kolmannella tassun ropsautuksella uskoin, että kyllä sillä sittenkin taitaa olla hätä. Ja olihan sillä, kakka- ja pissahätä. Hyvä Oko, kun ei antanut mammalle periksi ja tehnyt tarpeitaan sisälle. Päivisinkin Oko ilmoittaa pontevasti vikisemällä ulko-oven edessä, jos sillä on kova hätä. Muuten se jaksaa odotella lenkkiaikoja. Jalka nousee nykyisin jo siihen tahtiin, että "reviirin" merkkailu on käynnissä. 

Lenkeillä Oko ensi-innostuksesta rauhoituttuaan tulee tämän tämän hakemaan kehuja/taputuksia sekä minulta että vaarilta. Silloin sitä on hellittävä hetken aikaa. Kun sille sanoo "mennäänkö taas", niin poika jatkaa häntä heiluen matkaa. Aika jännää seurata, millainen siitä aikuisena tulee, huomenna se täyttää 7 kk ja 1 viikon. 

Reissussa rähjääntyy

Tulimme reissusta pois päivää ennakoitua aikaisemmin, sillä rehellisesti sanottuna pieleen meni. Kevät tuli sellaisella rytinällä, että hanget ovat läpikotaisin märkiä ja jäällä on lumikerroksen alla paksu kerros vettä. Koko viime yön satoi silkkaa vettä! Eihän Okon kanssa voi järvellä olla, kun sen ressukan jalat olisivat koko ajan kylmässä vedessä. Kotiseutukierrokseksi meni koko reissu. Ensin ajelimme Skierram-järven lähellä olevalle parkkipaikalle, missä totesimme sen olevan auraamaton. Ajoimme vielä Karigasniemelle päin ja tiirailimme, meneekö järvelle kelkkauraa. Ei mennyt. Muotkan Ruoktussa laitoimme auton pyörät ympäri ja palasimme takaisin päin. Parkkeerasimme auton P-paikalle ja kävimme tutustumassa Vuontisjärven veneenlaskupaikkaan. Tuolla emme ole aikaisemmin käyneet. Hanki oli ihan pehmeää ja upottavaa, eikä maastosta oikein saanut selvää mistä kohti loppui suo ja mistä alkoi järvi. Ainakaan veneenlaskupaikan läheisyydessä ei pilkkijöitä ollut käynyt.

 Vuontisjärven harmaata päivää

Kesällä tulemme tänne uudelleen heittelemään virveliä

Sitten jatkoimme matkaa ja parkkeerasimme Vastusjärven läheisyydessä olevaan parkkiin. Kävimme taas kävelemässä veneenlaskupaikalle ja sieltä järvelle, mutta heti, kun Oko hyppäsi jäällä merkityltä kelkkareitiltä lumeen, se oli haarujaan myöten vesisohjossa. Ei siis auttanut muu kuin palata autolle. Samaan parkkiin tuli myös oululainen pariskunta. He lähtivät moottorikelkalla jäälle ja saivatkin muutamia ahvenia. Kyllä siellä pilkkiä olisi voinut, jos ei koiraa olisi ollut mukana. Okoa ei voi vielä (jos koskaan) jättää yksin, sillä se ei ole tottunut olemaan autossa eikä kotona pieniäkään aikoja yksin. 

 Vastusjärveltä

 Tie veneenlaskupaikalle oli aivan pehmeä,

sinne ei meidän autollamme ollut asiaa,

oululaisetkin olivat pienemmällä autolla juuttuneet

kiinni ja peruuttamalla tulleet takaisin

Oko-poika tarkkana

Yövyimme tuossa parkissa (samoin oululaiset) ja Oko kävi vaarin kanssa seuraamassa liikennettä. On se vaan jännä juttu, että kun sen kanssa seisoskelee tiepuolessa, se katselee ihan rauhallisesti autoja, mutta kun kävelet tienvartta myöten, se käy matalaan kyttäysasentoon ja lähtisi jokaikisen auton perään, jos vain pääsisi. 

Nukuimme aamulla pitkään ja ajelimme sitten Myössäjärvelle. Olin huomannut kartasta, että Karhunpesäkivi -rinteen takana on pieni rautukalastuspaikaksi merkitty lampi. Sinne oli ajettu moottorikelkalla, mutta kelkanjälki upotti kovasti. Joku oli kuitenkin talsinut sinne meitä ennen ja hyödynsimme hänen jalanjälkiään. Oko ressukka joutui kuitenkin hääräämään ja haarumaan lumessa, se kun ei malttanut pysyä kelkan jäljillä. Ensi kesänä käymme virvelöimässä tuollakin. Oli han jännän näköinen paikka!

 Hurjan isoja kiviä oli taipaleemme varrella

 Tuolla se lampi on. Edessä oli jyrkkä töyräs, joten

emme viitsineet laskeutua ihan lammelle asti. Sitten ensi

kesänä

Takaisin tullessa oli myös edessä alamäki,

taustalla siintää Myössäjärvi

Jäimme Karhu-tuvan parkkiin yöksi. Siivosimme auton, tuuletimme makuupussit, tyynyt ja matot. Ehdimme onneksi juuri ennen sadetta saamaan hommat valmiiksi, sillä kun sade alkoi, sitä jatkui koko illan ja seuraavan yön. Okon kanssa leikittiin autossa illalla, mutta ihan liian vähälle liikunnalle Oko-rassu näinä parina päivänä jäi. Sen huomasi myös sen käytöksestä. 

Tänään aamusta kävimme Ivalossa kaupassa ja tulimme kotiin. Lähdimme heti tavaroiden purkamisen jälkeen Okon kanssa Laanilan lenkille. Kyllä poika oli mielissään ja kotiin tultua kellahti tyytyväisenä nukkumaan. Sitten herättyään se leikki pitkät ajat omilla leluillaan. Oko tykkää olla ulkona. Luulen, että lumien sulettua meidän päivämme ovat pitkälle metsässä samoilua ja kalalla käyntiä. Onneksi Oko tykkää kalasta!

Täällä Saariselällä on nyt kuraista ja märkää. Teimme nyt illalla postiin muutosilmoituksen ja lähdemme ensi keskiviikkona Kitkalle. Siellä on ainakin vähemmän likaiset (roskaiset) tiepuolet, eikä Oko ehdi syödä ei-toivottuja törkyjä niin paljon kuin täällä. Jostain se oli taas saanut oksanpätkiä kakkaansa. Meitä pelottaa, että jonain päivänä sille vielä käy huonosti. Vaikka kuinka yrittää pitää silmällä sen touhuja, se ehtii hamstrata suuhunsa sellaista, mikä saattaa olla sille vaarallista. Olen liittänyt iltarukoukseeni myös "varjele Okoa"-pyynnön. 

Oko tänään 7 kk

Meidän kullanmurumme täyttää tänään peräti 7 kk. Onnea Oko-kulta! Kyllä aika rientää ja kyllä on Okokin muuttunut paljon tänä aikana. Kun noudimme sen, se oli marsun kokoinen (hmm, en ole varma miten isoja marsut ovat), mutta nyt Oko on saavuttanut jo rotumääritelmän mukaisen mieskorkeuden. Oikeastaan en osaa verrata sen kokoa mihinkään, kun en ole täällä aikuisia bordercollieita nähnyt ja Fredin ja Sirun näkemisestä on niin pitkä aika, että mielikuva aikuisen koiran koosta on hieman hämärtynyt. Mutta upean pojan Siru ja Fredi meille puuhasivat. 

Tämä on Okon tyypillinen asento silloin, kun sitä

alkaa "kehtuuttaa" tai leikityttää. Sisällä se hamstraa

tennispallot etukäpäliensä väliin ja ulkona lumiköntit tai turvakon

Tänään naksuttelimme aamulla esineiden erottelua ym. juttuja. Kävimme hakemassa Lapin Kansan Kuukkelin lehtilaatikosta ja sitten olikin Okon ensimmäisten torkkujen aika. Tunti sitten tulimme "melkein" Laanilan lenkiltä eli käännyimme ympäri noin vajaa kilometri ennen Laanilaa, sillä näytti, että Oko alkaa väsyä. Eilen kiersimme koko lenkin ja se saattoi vielä painaa pojan pohkeissa. Lenkit Okon kanssa ovat vielä jonkin verran "haasteellisia", sillä autoja on edelleen kytättävä, tosin tänään (kop, kop, kop) meni jo hieman paremmin kuin monena muuna päivänä. Halti tuli Tuomon kanssa vastaan, kun lähdimme päivälenkille. Voi sitä hännän huiskutusta ja leveää hymyä, minkä Halti meille soi. Säälitti vähän, kun näytti sille, että se olisi halunnut lähteä Okon mukana kanssamme lenkille. Juttelimme hetken Tuomon kanssa ja hän kertoi, että Halti oli illalla aivan väsyksissä eilisestä lenkistä. Varmaan lenkki tuntui Okossakin. Kun tulimme kotiin, Okon tassut olivat kuraiset ja ehkä mahan alustakin. Veimme sen pesuhuoneeseen ja suihkutimme jalat ja vatsan alustan nyt ensimmäistä kertaa. Ensin se vähän laittoi hanttiin, mutta sitten se taisi ihan tykästyä suihkutukseen. Ihan hyvin antoi kuivata ja nyt sitten köllöttelee puhtaana poikana päiväunillaan. Täällä kevät tuli rytinällä, teillä virtaa vesi puroina ja lämmintä varjossa on + 7 astetta. Ei siis ihme, että koiralla jalat kuraantuvat. 

Oko on hieman takakorkea johtuen siitä, että se ei ole

ainakaan vielä oppinut oikeanlaista seisonta-asentoa.

Eikös oikeanlaisessa seisonta-asennossa jalat ole taaempana?

Okolta ihmisten ohitukset sujuvat ihan hienosti eli Oko ei enää kerjää jokaista vastaantulijaa taputtamaan sitä, mutta jos joku osoittaa halua taputteluun, poika on oitis ikionnellinen saamastaan huomiosta. Murkkuajasta kertoo jalan tiheä nostaminen ja merkkailu. Joillekin koirille pitää ärhennellä oikein tosissaan ja joidenkin kanssa ollaan lähes ylintä ystävää. Ääni pojalla on jo kumea äijän ääni, ei mikään vauvan vikinä. Silti lenkilläkin pitää välillä tulla hakemaan haleja ja minusta se on aivan ihanaa! 

Tämä on Okolle aika tyypillinen asento, tosin

lenkillä kävellessä sen häntä heiluu ja silloin kun se on

oikein tohkeissaan, häntä saattaa kiertyä ylös kipparaan

Oko on tosi mainio siinä mielessä, että se syö mitä vain. Nyt se himoitsee hedelmämysliä. Turvotan itselleni myslihiutaleet joko maidossa, mehussa tai vedessä. Tänään laitoin appelsiinimehussa ja sekin maistui Okolle, hih. Banaani on pojan herkkua, samoin appelsiini, mandariini, omena, jätski, vaahtokarkit, hilla, kermavaahto, mustikat ja letut. Tosin näitä herkkuja saa vain pikkuriikkisen maistella. Myös korput ovat kova sana, kun ne ratisevat niin kivasti hampaissa. 

Haltin mamma toi Okolle Oscarin puuroainesta. Olen siitä tehnyt kerran jauhelihan kanssa puuroannoksen ja tänään ajattelin tehdä uuden satsin. 
Olen tehnyt puuroa myös Myllyn Paras ohra-riisistä samalla, kun teen siitä meillekin ruokaa. Okolle annan yleensä ruuaksi vähän puuroa, nappuloita ja kananmunan tai lusikallisen öljyä. Lisäksi namipaloina Oko saa broilerin kevytnakkia ja Reinbowin vähänsuolaista juustoa. Jostain syystä Oko ei enää välitä piimästä, mutta maustamaton jogurtti ja viili ovat sen mielestä hyvää.

Tämän kuvan vaari otti omalla kamerallaan zoomaten

sen kaukaisuuteen. Nuo taustalla olevat tunturit ovat

Norjan puolelta, sieltä Näätämön ja Neidenin takaa

Kalareissu takana

Eilen illalla tulimme kotiin kalareissulta. Kylläpä neljä päivää oli lyhyt hetki, mutta mukava sellainen. Jumiuduimme kuitenkin Tuulisjärven parkkiin maanantai-iltana kolmeksi yöksi ja kävimme Tuulijärvellä pilkillä keskiviikkona ja torstaina. Päivät olivat ihanan aurinkoisia, mutta tuulisia. 

Moottorikelkkauaa myöten tallustelimme parkkipaikalta 

Tuulijärvelle. Välillä Oko sai juosta irti, mutta kun lähestyimme

järveä, se piti ottaa taluttimeen.

Ja tietysti Okon piti hillua ja hyppiä nuoren sydämensä

kyllyydestä.

 Pilkiltä palatessa se "ystävällisesti" halusi kantaa

omaa remmiään (= lue ramboilla remmillänsä)

No, mikä nyt mättää?

Keskiviikon saaliit (9 kpl) paistoin pannulla Okolle ja itse söimme lihasoppaa. Torstaina onni oli suosiollisempi ja saimme peräti 22 pikkurautua, joista isoimmat paistoin meille ja pienemmät Okolle. Ei siinä muuta ruokaa jaksanut enää syödäkään, kun nämä kalat popsimme masuihimme. Eiväthän nämä Tuulijärven raudut kovin suuria ole, sillä järvi on poikastuotantojärvi ja uhkana on, että rautukanta kääpiöityy. Nyt sieltä onkin pyydetty raudunpoikasia Metsähallituksen toimesta ja siirretty muihin lähialueiden rautujärviin, joissa kanta on vähäisempi. Eräs pilkkijä kehaisi kuitenkin saaneensa edellisellä viikolla Tuulijärvestä yli 40 cm:n raudun. Ja onhan siellä isompaakin, koska poikastuotanto on niin hurjaa, mutta nähtävästi nämä isommat ovat ovelia, eivätkä niin helposti nappaa pilkkiin kuin nämä ahvenen kokoiset. Ei me kumpanakaan päivänä kovin kauan jäällä voineet olla, ettei Okolle olisi tullut kylmä. Siitäkin ajasta osa meni Okon perässä juoksemiseen, poika kun on niin maan perusteellisen innostunut ajamaan moottorikelkkoja takaa (voihan ähly sentään). Lisäksi pilkkijöitä oli paljon ja Okon teki mieli käydä moikkaamassa milloin ketäkin. 

Tuulispään "lähes" päältä Inarijärvelle

Aarteen kaivamista aurauskinoksesta - mitään ei kuitenkaan

löytynyt

Pilkkireissuilta tulon jälkeen Oko otti ensin unoset autossa ja sitten tallustelimme tunturin päälle ja alas, kävimme kävelemässä moottorikelkan jälkiä ja Oko sai ulkoiltua ja olla irti. Torstai-iltana lähdimme vielä ilta 9 jälkeen tallustelemaan uudelleen Tuulijärvelle asti, tulistelimme laavulla ja paistoimme makkaraa. Palasimme autolle ilta-yhdentoista jälkeen ja vieläkin oli lähes valoisaa. Ihanaa aikaa tämä kevät!

Perjantaina aamusta ajoimme Mieraslompaloon toiveena päästä pilkille Mierasjärvelle. Parkkipaikat eivät kuitenkaan olleet aurattuja, joten emme saaneet autoa parkkiin. Olisi pitänyt jättää se Petsikolle ja kävellä kilometritolkulla maantien reunaa, kunnes olisimme päässeet Mierasjärvelle menevälle kelkkauralle, joten jätimme Mierasjärven haaveeksi ja odottamaan kesäisiä retkiä sinne. Kyllä mieleen jäi vielä haave päästä käymään pilkillä, mutta saas nähdä, tuleeko enää uudesta reissusta mitään, riippuu säistä ja siitä, koska soitto Rovaniemeltä tulee. 

 Sajos, saamelaisten kulttuuri- ja hallintorakennus

Inarin kirkonkylällä

 Siida, saamelaismuseo Inarin kirkonkylällä

toisella puolella Juutuanjokea kuin Sajos

 Neljän Tuulen Tupa Tuurujärvellä, Kaamasesta

muutama kilometri Utsjoelle päin

Saukko ylitti maantien ihan edestämme, mutta ennen

kuin sain kameran viritetyksi, se ehti jo noin pitkälle

Tässä Oko haukkuu levähdysalueen roskapönttöä. Minusta

on huvittavaa, miten sen ylähuuli ikään kuin pyöristyy ja

turpoaa, kun se on täpinöissään rähjäämässä

Oko pärjäsi hyvin, tuli tunne, että kyllä siitä reissukoiraksi on. Okolle on iskemässä vauhdilla päällä murkkuikä. Se haukkuu jo kaikkea liikkuvaa ja liikkumatontakin. Jalka nousee jo 99 prosenttisesti. Oli Okosta kuitenkin kiva palata omien lelujensa luokse. Se leikkikin yksikseen pitkät tovit, heitteli palloja ja laulatti Hello Kittyä, vingutti tiikeriään ja ärähteli leluämpärille. 

Ai niin, Oko osaa ottaa makupalan huulieni välistä tosi nätisti. Ensin arkailin, että en uskalla kokeilla asiaa, koska välillä kun Okolta pyytää suukkoa, se pljäyttää sen sellaisella hurmoksella, että "oksat pois kuin suutarin joulukuusesta". Kuitenkin se ottaa makupalan huulien välistä niin varovaisesti ja nätisti, ettei sen kauniimmin homma voisi käydä. Ihana mummon mussukka! 

Tänään naksuttelimme aamulla. Hyvin oli Okolla muistissa kaikki ja kun vaari testasi esineiden erottelua, tassu osui aina oikeannimiseen esineeseen. Hyvä poika! Murkkuikä on ihan varmasti Okolla nyt, sillä kun kävimme tänään kävelyllä Laanilan lenkillä Haltin kanssa, Oko jo nosteli etutassujaan Haltin selkään ja ihan selvästi sen mieli teki kokeilla miehisiä temppuja Haltin kanssa. Mutta emmehän me antaneet, sillä mielestämme Halti on jo ihan tarpeeksi saanut äijäenergiaa kokea, onhan se tehnyt monet pennut ja ikääkin rouvalla on jo niin paljon, että tuskin sitä huvittaisi käydä pikkupojan koekaniiniksi. Vein Haltin nukkumaan omaan koppiinsa ja omaan tarhaansa. Ulkona on niin lämmintä, että Haltin olisi sisällä ihan liian kuuma. Tyytyväisenä "vanha leidi" kömpikin jo ennen tarhasta lähtöäni koppiinsa köllöttelemään.