Väsynyt - onnellinenkin?

Olin eilen illalla niin väsynyt, että kävin nukkumaan jo heti ilta-yhdeksän jälkeen ilman iltakahvia. Tänä aamuna olikin sitten pää kipeänä. Onneksi Oko herätteli viiden aikoihin ja sain otettua pillerin ajoissa, ettei ihan migreeniksi asti särky yltynyt. Silti nytkin tuntuu kuin olisi tuhannen kilon paino hartioissa. Johtuu varmaankin tämän päivän happihyppelyistä ja saunomisesta. Okokin vetää unia potsojollaan eli pitkin pituuttaan, taisi sekin saada riittävän annoksen liikuntaa tälle päivälle. Väsynyt ja onnellinenkin - toivottavasti ainakin viimeksi mainittu! 

Okosta on tullut "metka". Se kallistelee päätään ja kuuntelee hyvin tarkkaan, kun sille jutellaan. Tämä pään kallistelu on tullut vasta viime viikkojen aikana ja näyttää tosiaan siltä, että se haluaisi ymmärtää kaikki mitä sille puhutaan. Ja paljon se ymmärtääkin! Yhtenä iltana sanoin sille "menehän Oko jo nukkumaan, me tulemme ihan kohta". Ja poika lähti oitis makuuhuoneeseen ja omaan sänkyynsä. Oko on mummon ja vaarin kultamussukka!!!!

Eilen illan edellä kiersimme Suopunkitien lenkin. Halti oli tarhassaan ja tunnisti taas kaukaa meidän äänemme. Voi sitä ulinaa ja haukuntaa, millä se kutsui Okoa ja meitä luokseen. Ei auttanut kuin käydä taputtelemassa sitä tarhassaan ja luvata, että "huomenna haemme sinut lenkille". 

Tänä aamuna soittelin Marjolle ja kyselin missä Halti oli. Haimme sen sitten hieman ennen kymmentä Hippupuodista ja lähdimme talvikävelyreittiä myöten Laanilaan ja takaisin. Kolme tuntia siellä tallusteltiin ja sekä Okolle että Haltille maistui reissun päälle poronluut ja päikkärit. Sää on ollut mitä keväisin, parvekkeella oli + 18 astetta lämmintä, kun istuskelimme siellä Laanilan reissun jälkeen sulattelemassa Haltin tassupaakkuja.

Iltapäivällä kävimme vielä kävelemässä Etelärinne II:n lenkin ja jätimme paluumatkalla Haltin omaan tarhaansa odottelemaan emäntäänsä töistä. Tällä reissulla ajoi auto ohitsemme ja pysähtyi Koivutiellä olevan mökin pihaan odottamaan. Sieltä tuli rouva kahden tyttärensä kanssa tiepuoleen ja kysyi onko Oko bordercollie. Hän kertoi, että heilläkin on sekä villakoira että bordercollien puolivuotias narttupentu. Siinä jutellessa tytär haki autosta Minnin, bortsutytön nähtäväksemme ja tutustumaan. Voi, kun se oli nätti! Se oli vaaleanruskean/valkoisen -kirjava. Mutta oli se pieni verrattuna Okoon, vaikka ikäeroa ei ollutkaan kuin 2 - 3 viikkoa. Tosin tytöt ovatkin poikia pienempiä. Tämä Minni oli haettu Mäntsälästä. Mielestäni sillä oli pehmeämpi turkki kuin Okolla (Okon turkki on aika karkeakarvainen) ja Minnin kuono oli pitkä ja suippo verrattuna Okon kuonoon. Mutta ihan samalla tavalla se kerjäsi hyvänäpitoa, ehkä enemmänkin, sillä se heitti itsensä ihan selälleen, mitä Oko ei vieraille rapsuttelijoille tee. Autoja ja silittelyjä Minni kuulemma jahtaa ihan samalla tavalla kuin Okokin. Hyvin tulivat Okon kanssa juttuun. Haltia emme uskaltaneet laskea Minnin lähelle, sillä Halti on pari kertaa laittanut tyttökoiran "kanveesiin", kun olemme olleet kävelemässä. 

Tänään en ole kuvia ottanut, joten tämänpäiväinen "sepustus" jää ilman kuvia. Patterit ovat latauksessa ja ehkä huomenna on jälleen kuvauspäivä.