Tassu-rassut

Okon tassut ovat hienohipiäiset. Nyt kun lumet asfalttiteiltä ovat sulaneet, mutta hiekkoja ei ole putsattu pois, joutuvat Oko-rassun tassut kovalle koetukselle. Kun toissapäivänä kävimme Laanilassa, huomasin kotiin tultua, että Okon takatassuissa oli asfaltti-ihottumaa. Mistä se tulee? Osittain siitä, että Oko tunkee kyttäämään autoja ajoväylälle ja sitä on pakko välillä nostaa/vetää tiepuoleen, ettei se jäisi autojen alle. Ja Okohan panee hanttiin sen minkä voi, mikään kutsu/käsky ei silloin mene perille. Osittain asfaltti-ihottuma tulee vetämisestä, sillä Oko vetää välillä kuin traktori, eikä sitä meikeläisen voimin enää vastusteta, varsinkin takatassut joutuvat tuossa vetämisessä koville, sillä poikahan työntää itseään eteenpäin juuri takatassujen voimalla. Eilen ja tänään Okon takatassut menivät auki pelkästään lumella/hiekoitetulla jalkakäytävällä kulkemisesta. Eilen ja tänään olemme tehneet vain lyhyitä lenkkejä. Nuo hiekoitushiekat ovat tosi teräviä, eivätkä ne ole ollenkaan tassuystävällisiä. Sitä vain ihmettelen, kun tuo tassujen verenvuoto ei millään muotoa tunnu poikaa haittaavan, se touhottaa ihan samalla tavalla tuli takatassuista verta tai ei. Ehkä tuohon tassunahkojen ohuuteen on yhtenä syynä myös se, etteivät tassut ole talven aikana kovin kovalla pinnalla tottuneet kävelemään. Ehkä kesäaikaan tassunahat paksuuntuvat tai jos näin ei käy, Okolle on hankittava varsikengät. Etutassut sen sijaan ovat ihan hyvässä kunnossa. Olen putsaillut ja rasvaillut tassuja aina silloin, kun nuori herra on jonkinlaisessa "nirvanassa". Silloin, kun se on terässään, se ei anna tassujaan hoitaa. Vaari leikkaa Okolta kynnetkin silloin, kun poika on puoliunessa. 

Tänä aamuna Oko oli oikein tohkeissaan, kun tein sen kanssa esine-erottelua. Se tunnisti renkaan, pandan, tytön, pallon ja saukon ihan hyppien keikkuen. Olen opettanut sitä laittamaan aina tassun sen esineen päälle, minkä nimen sanon. Aika jännää tämä tällainen esineiden opettelu. Nyt en ota uusia esineitä mukaan ennen kuin nämä sujuvat aina ja joka päivä. Täällä sisällä "paikka"-käsky on myös tosi hyvin sisäistetty. Tänään ja pari muutakin kertaa olen mennyt ihan ulos asti ja ollut siellä puolisen minuuttia, ehkä minuutinkin. Lisäksi olen käynyt pesuhuoneessa ja makuuhuoneessa. Oko pysyy koko ajan kiltisti paikallaan vaarin hanskan vieressä makuulla. 

Aamulla myöhästyimme pulkkamäen MM-kisojen lasten sarjan katsomiselta, sillä se oli kuulemma jo heti aamusta. Harmitti vähän. Sen sijaan aikuisten sarjaa kävimme jonkin aikaa seuraamassa ja tässä sieltä muutama kuva:

 Venäjän joukkue oli pukeutunut upeasti,

tässä herramuotia

 ... ja tässä lady-muotia

 Norjan joukkuetta en erottanut 

suomalaisista

 Osanottajat vietiin bussilla Kaunispään päälle,

mistä ne joutuivat kävellen tulemaan alas ja

samalla tutustumaan laskureittiin

 Ja Okolla riitti kytättävää ....

 ... tarkkana kuin porkkana

 Maaliviivan ylitys

Väkeä oli hurjan paljon ajatellen myöhäistä 

ajankohtaa ja sitä, että tänään oli huoneistojen

vaihtopäivä. Väki oli kokoontunut nauhana rinteen

vasemmalle puolelle alhaalta ylös tunturin päälle asti

Meillä on mennyt toista viikkoa, että Oko ei ole herättänyt minua öisin, vaan vaari on käyttänyt Okon ulkona herätessään joko yhden tai kaksi kertaa yössä. Mietittiin, mahtaako Oko enää tarpeen tullen herättääkään, vaan tyytyy odottamaan, että vaari vie sen ulos silloin kun vie. Eilen illalla kävimme nukkumaan jo heti kymmeneltä. Jorma käytti Okon ulkona noin yhden aikaan yöllä. Sitten Oko herätti minut jo kolmelta. Yritin sanoa sille, että nuku vaan, äskenhän sinä kävit pissalla. Oko oli kuitenkin sinnikäs ja herätti uudelleen ja uudelleen. Kolmannella tassun ropsautuksella uskoin, että kyllä sillä sittenkin taitaa olla hätä. Ja olihan sillä, kakka- ja pissahätä. Hyvä Oko, kun ei antanut mammalle periksi ja tehnyt tarpeitaan sisälle. Päivisinkin Oko ilmoittaa pontevasti vikisemällä ulko-oven edessä, jos sillä on kova hätä. Muuten se jaksaa odotella lenkkiaikoja. Jalka nousee nykyisin jo siihen tahtiin, että "reviirin" merkkailu on käynnissä. 

Lenkeillä Oko ensi-innostuksesta rauhoituttuaan tulee tämän tämän hakemaan kehuja/taputuksia sekä minulta että vaarilta. Silloin sitä on hellittävä hetken aikaa. Kun sille sanoo "mennäänkö taas", niin poika jatkaa häntä heiluen matkaa. Aika jännää seurata, millainen siitä aikuisena tulee, huomenna se täyttää 7 kk ja 1 viikon.