Reissussa rähjääntyy

Tulimme reissusta pois päivää ennakoitua aikaisemmin, sillä rehellisesti sanottuna pieleen meni. Kevät tuli sellaisella rytinällä, että hanget ovat läpikotaisin märkiä ja jäällä on lumikerroksen alla paksu kerros vettä. Koko viime yön satoi silkkaa vettä! Eihän Okon kanssa voi järvellä olla, kun sen ressukan jalat olisivat koko ajan kylmässä vedessä. Kotiseutukierrokseksi meni koko reissu. Ensin ajelimme Skierram-järven lähellä olevalle parkkipaikalle, missä totesimme sen olevan auraamaton. Ajoimme vielä Karigasniemelle päin ja tiirailimme, meneekö järvelle kelkkauraa. Ei mennyt. Muotkan Ruoktussa laitoimme auton pyörät ympäri ja palasimme takaisin päin. Parkkeerasimme auton P-paikalle ja kävimme tutustumassa Vuontisjärven veneenlaskupaikkaan. Tuolla emme ole aikaisemmin käyneet. Hanki oli ihan pehmeää ja upottavaa, eikä maastosta oikein saanut selvää mistä kohti loppui suo ja mistä alkoi järvi. Ainakaan veneenlaskupaikan läheisyydessä ei pilkkijöitä ollut käynyt.

 Vuontisjärven harmaata päivää

Kesällä tulemme tänne uudelleen heittelemään virveliä

Sitten jatkoimme matkaa ja parkkeerasimme Vastusjärven läheisyydessä olevaan parkkiin. Kävimme taas kävelemässä veneenlaskupaikalle ja sieltä järvelle, mutta heti, kun Oko hyppäsi jäällä merkityltä kelkkareitiltä lumeen, se oli haarujaan myöten vesisohjossa. Ei siis auttanut muu kuin palata autolle. Samaan parkkiin tuli myös oululainen pariskunta. He lähtivät moottorikelkalla jäälle ja saivatkin muutamia ahvenia. Kyllä siellä pilkkiä olisi voinut, jos ei koiraa olisi ollut mukana. Okoa ei voi vielä (jos koskaan) jättää yksin, sillä se ei ole tottunut olemaan autossa eikä kotona pieniäkään aikoja yksin. 

 Vastusjärveltä

 Tie veneenlaskupaikalle oli aivan pehmeä,

sinne ei meidän autollamme ollut asiaa,

oululaisetkin olivat pienemmällä autolla juuttuneet

kiinni ja peruuttamalla tulleet takaisin

Oko-poika tarkkana

Yövyimme tuossa parkissa (samoin oululaiset) ja Oko kävi vaarin kanssa seuraamassa liikennettä. On se vaan jännä juttu, että kun sen kanssa seisoskelee tiepuolessa, se katselee ihan rauhallisesti autoja, mutta kun kävelet tienvartta myöten, se käy matalaan kyttäysasentoon ja lähtisi jokaikisen auton perään, jos vain pääsisi. 

Nukuimme aamulla pitkään ja ajelimme sitten Myössäjärvelle. Olin huomannut kartasta, että Karhunpesäkivi -rinteen takana on pieni rautukalastuspaikaksi merkitty lampi. Sinne oli ajettu moottorikelkalla, mutta kelkanjälki upotti kovasti. Joku oli kuitenkin talsinut sinne meitä ennen ja hyödynsimme hänen jalanjälkiään. Oko ressukka joutui kuitenkin hääräämään ja haarumaan lumessa, se kun ei malttanut pysyä kelkan jäljillä. Ensi kesänä käymme virvelöimässä tuollakin. Oli han jännän näköinen paikka!

 Hurjan isoja kiviä oli taipaleemme varrella

 Tuolla se lampi on. Edessä oli jyrkkä töyräs, joten

emme viitsineet laskeutua ihan lammelle asti. Sitten ensi

kesänä

Takaisin tullessa oli myös edessä alamäki,

taustalla siintää Myössäjärvi

Jäimme Karhu-tuvan parkkiin yöksi. Siivosimme auton, tuuletimme makuupussit, tyynyt ja matot. Ehdimme onneksi juuri ennen sadetta saamaan hommat valmiiksi, sillä kun sade alkoi, sitä jatkui koko illan ja seuraavan yön. Okon kanssa leikittiin autossa illalla, mutta ihan liian vähälle liikunnalle Oko-rassu näinä parina päivänä jäi. Sen huomasi myös sen käytöksestä. 

Tänään aamusta kävimme Ivalossa kaupassa ja tulimme kotiin. Lähdimme heti tavaroiden purkamisen jälkeen Okon kanssa Laanilan lenkille. Kyllä poika oli mielissään ja kotiin tultua kellahti tyytyväisenä nukkumaan. Sitten herättyään se leikki pitkät ajat omilla leluillaan. Oko tykkää olla ulkona. Luulen, että lumien sulettua meidän päivämme ovat pitkälle metsässä samoilua ja kalalla käyntiä. Onneksi Oko tykkää kalasta!

Täällä Saariselällä on nyt kuraista ja märkää. Teimme nyt illalla postiin muutosilmoituksen ja lähdemme ensi keskiviikkona Kitkalle. Siellä on ainakin vähemmän likaiset (roskaiset) tiepuolet, eikä Oko ehdi syödä ei-toivottuja törkyjä niin paljon kuin täällä. Jostain se oli taas saanut oksanpätkiä kakkaansa. Meitä pelottaa, että jonain päivänä sille vielä käy huonosti. Vaikka kuinka yrittää pitää silmällä sen touhuja, se ehtii hamstrata suuhunsa sellaista, mikä saattaa olla sille vaarallista. Olen liittänyt iltarukoukseeni myös "varjele Okoa"-pyynnön.