Touhua ja lepoa

Eilen kävimme Kuusamossa ja siellä aikaa vierähtikin tovi. Aurinko paistoi nätisti ja suunnittelin palattuamme aloittavani tontilta talvella pudonneiden oksien keräämisen. Vaan toisin kävi. Paluumatkalla alkoi sataa ja koko illan sateli tämän tämän. Okoa käytettiin kalasataman ympäri -lenkillä useampaan kertaan ja välillä putsailtiin ja hoidettiin sen tassuja. Eihän Oko ole niitä kovin paljon aristanutkaan, mutta karkealle hangelle vähänkin riehumisen jälkeen tuli pieniä veripilkkuja tassuista. Herkkä on pojan hipiä vielä ... Tosin täällä ei ole samanlaista terävää hiekoitushiekkaa mitä Saariselän teillä oli. 

Vaari osti Kuusamosta venttiilejä, joilla voimme vaarin jalkapalloon pumpata jalkapumpulla ilmaa. Ei Oko juurikaan ole vaarin jalkapallolla vielä leikkinyt, mutta purra sitä on ihan kivaa, jos vain saa otteen.

Tänään kävimme Posiolla hoitamassa eilen unohtuneet pari asiaa ja vielä unohtui yksi. Täytynee hoitaa se vappuaattona. 

Aamulla herätessä oli silmien edessä rannassa sumuseinä. Ennen kuin tajusin kaivella kameraa esiin, aurinko alkoi hälventämään sumua, mutta vielä ehdin napata pari kuvaa:

Mourusaari

 Vasikkaselkä on pelkkää usvaa ....

Aamulla kokeilin pojan kanssa naksuttamista, mutta Oko ei jaksanut keskittyä hommaan kuin hetken aikaa. Annetaan sen nyt rauhassa kotiutua tänne Kitkalle, täällähän elämä on täysin erilaista kuin Saariselällä. 

Posiolta tultuamme keräsimme tontilta talvella tippuneita risuja ja polttelimme niitä nuotiopaikalla. Sää oli ihanan keväinen ja järven usva oli kuin unta vain. 

 Vaikka ilma oli kuin morsian, niin pilkkijöitä ei jäällä näkynyt

Risunkerääjien saalis paloi hyvin kosteudesta huolimatta ....

... ja välillä pojat pitivät lepotauon mutterimökin edessä.

Oko nauttii silminnähden ulkona olosta. Laitoin sille hehtaarirapulle sen rönttömaton kaksin kerroin pehmusteeksi. Kun haravoimme etupihalta risuja, Oko makaili niin "tyyriin" näköisenä matolla auringonpaisteessa. Kun kävimme polttamaan risuja, toin maton tuohon mutterimökin eteen ja siinä pojat sitten huilasivat. Jossain vaiheessa Okolle tuli kylmä ja vaarille nälkä ja mars sisälle. Syötyään Oko leikki hetken aikaa palloillaan ja nyt se nukkuu raittiin ilman rasituksia pois.

Minullapa onkin iso pallo ja monta pientä palloa!!!!!

Otimme tavoitteeksi opettaa Oko kulkemaan nätisti lyhyessä taluttimessa. Vielä ei kuitenkaan ole opetukseen päästy, sillä "olevinaan tärkeämmät" touhut on saatava ensin tehtyä. 

Ja nyt tulee kakkajuttu. Oko on hassu poika. Sehän on jo ollut kuukausia 100 %:n sisäsiisti. Kuitenkin sillä on hassu tapa. Se pysähtyy kakalle vasta sitten, kun kakka on jo puoliksi ulkona. Tänään ennen iltapäiväruokaa se meni hangelle kakalle. Jalat tietysti upposivat ja hanki ulottui pyllyyn asti. Hangelle tulikin vain pari kakkapökälettä. Mielessäni kävi ajatus, että Okolta jäi kakkiminen kesken. Kun tulimme syömään ja Oko söi oman ruokansa, se meni pöydän ohi etuhuoneeseen ja haukahti mennessään.  Samalla sekunnilla Jorma huomasi "pökäleen" matolla. Eli Okolta taisi tipahtaa haukahtaessaan ihan huomaamatta se osa kakkaa, mikä jäi kakkimatta hangelle, hih. Ei tainnut Oko huomata koko tapahtumaa tai sitten se hienotuneisesti teki tietoisen valinnan olla regoimatta moiseen hauvavauvojen vahinkoon, Okohan on olevinaan jo täysi mies. Kyllä meitä nauratti!