Takapakkia

Takapakkia sekä Okon tassujen parantumisessa että kevään tulossa. Öisin lämpötila käy pakkasen puolella ja aamuisin hanki on kuin hiekkapaperia. Sitten päivällä, kun on lämpöasteita, lumesta tulee jotenkin rakeista. Kumpikaan (ei hiekkapaperimainen eikö rakeinen) ei ole hyväksi Okon tassuille. Lähinnä toisen takajalan tassu aiheuttaa ongelmia. Siinä on pahannäköinen nirhautuma. Ja se aukenee aina, kun poika menee hankeen. Ja Okollehan hanki on elämänsä ainut tutumpi elementti. Sinne se menee pissalle, sinne se haluaa kakalle, sinne se haluaa leikkimään. Olemme pitäneet sillä takajaloissa vauvantöppösiä ja ulkoillessa päälle on laitettu kaksinkertaiset muovipussit. Näitähän Oko ei rakasta ollenkaan, mutta kilttinä poikana tyytyy pitämään niitä hetken jaloissaan. Voi tuota kullanmurua, toivottavasti saamme tuon takatassun parantumaan! Itseäänkin harmittaa, kun emme uskalla lähteä tuon kipeän tassun takia pidemmille lenkeille, vaikka poika ei sitä tunnu pahemmin aristavan. Ja Oko on täynnä virtaa, mikä sitten purkautuu milloin sohvan raapimisena, milloin näykkimisenä, milloin paneelin järsimisenä ym. Nyt on uudelta nalleltakin jo korvat leikattu pois eli siitä tuli korvaton nalle. Tänään näytti taas siltä, että tassu on parempi ja lähdimme leikkimään pallojen kanssa tontille, jotta Oko saisi hetken juosta vapaana. Ja juoksihan se - hetken - sillä muutaman minuutin päästä lumeen jäi taas veritiplainen jälki ja silloin leikit loppuivat. Ja leikki olisi ollut Okosta niin turkasen mukavaa!!!!! Niin muuten meistäkin. 

Muumia Oko rakastaa. Se on oppinut hetkessä mika muumi on. Heti kun sille sanoo "missä muumi", Oko oitis hakee muumin suuhunsa. Minusta on välillä ihan liikuttavaa, miten mustankipeä se on omista leluistaan. Välillä sillä on suussaan nalle ja  pupu sekä muumi hamstrattuna etujalkojensa väliin. Pallot ja turvakot ovat sitten niitä leluja, joilla leikitään yhdessä. 

Tänään kävimme Posiolla. Sinne Oko matkusti taas ns. "sängyn ja seinän välissä". Takatullessa se istui sohvalla ja katseli ulos, lähinnä kai sen takia, että minä istuin sen vieressä. 

Torstaina menemme Rovaniemelle hakemaan uutta asuntoautoa. Sitä ennen pesen nykyisen Pulmusen sisältä puhtaaksi. Tavarat olemmekin siirtäneet jo varastoon. Uusi auto on jo etukäteen ristitty Puluksi, sehän on ulkoa ja sisältä väritykseltään lähes Pulmusen näköinen. Muutama päivä menee sen kuntoon laittamisessa ja sitten suuntaammekin kohti Okolle uutta ja tuntematonta, tutustumaan Kouvolassa tyttären kolmeen hollanninpaimenkoiraan. Mitähän Arco, minun armaani, tykkää mummon uudesta vauvasta? Me toivomme sydämestämme, että yhteiselo Arcon, Kepan ja Oksin kanssa olisi kaikille osapuolille miellyttävää, eikä Arco tuntisi itseään hyljätyksi, vaan ihan yhtä rakkaaksi karvakuonoksi kuin viimeksi tavatessamme. Luulen, että Oksin ja Kepan kanssa ei mitään ongelmia tulisikaan.