Täällä Tuulispään parkissa nukuimme kaksi yötä. Meidän vakiopaikassamme ylempänä oli parkissa jo toinen asuntoauto,
mutta hyvä oli köllötellä tässäkin kohtaa.
Ja tänne suunnistimme sunnuntaina illalla katsomaan,
minkä verran jäällä on lunta
Oko yritti kantaa kortensa kekoon nuotiotarpeiden
haalimisessa
Perillä Tuulisjärven laavulla ...
... missä paistoimme illalla makkaraa ja
meetwurstin kantapaloja
Oko tutki tarkasti puuvajan ja puu-ceen
ympäristön
Maanantaina teimme aamulenkin Tuulispään päälle
ja kuvasimme Inarijärveä. Yöllä oli satanut noin 10 cm lunta.
Välillä oli kaivettava ja katsottava, mitä lumen alta
voisi löytyä
Ja sitten pantiin pylly pystyyn ja nuoltiin ....
Kun sää vähän lämpeni, lähdimme Tuulisjärvelle
pilkille. Okon oli taas kerättävä risuja nuotiotulta
varten ....
Oko mielipuuhassaan - risuja repimässä
Tuulisjärvellä oli vielä jäällä lunta. Pilkkijöitä oli
ainakin 20 - 30 ja tulistelijoita/retkeilijöitä myös
Pojat pilkkipuuhissa
Oko oli tarkkana, ettei kukaan muu
tullut meidän reijillemme
Sitten oli aika lähteä autolle
Kappas vaan, tuossahan on jonkun hanska
Tämä hanskahan on kiva lelu ....
Tää hanska on varmasti nyt mun!!!!
Himskatti, nyt ne jättävät minut .....
Olihan se pilkkipäivä kiva, mutta itse pilkkiminen oli vähän sitä sun tätä. Oko seurasi tohkeissaan miten reikää kairattiin jäähän ja sen oli maisteltava miltä järven vesi maistui (maistui muuten hyvältä). Sitten sen oli kuovittava etukäpälillään hyyhmää reijän ympäriltä, kun vaarikin teki niin hyyhmäkauhan kanssa. Tarkasti se seurasi, miten pilkki laitettiin järveen ja kun sitä liikuteltiin ylös ja alas, niin Oko ynnäsi pienessä viisaassa päässään, että me emme osaa nostaa pilkkiä ylös ja se tarjoutui auttamaan. Se nappasi siimasta kiinni hampaillaan ja alkoi etukäpälillään vetää siimaa perääntyen reijän luota pois. Oli täysi työ saada siima sen varpaiden välistä pois ennen kuin pilkki ja koukku tulivat pintaan. Välillä se kävi katsomassa minun pilkkimistäni ja pisti molemmat etukäpälänsä reijästä järveen ja siitä innostuneena juoksi vaarin luokse ja molemmat takakäpälät upposivat vaarin pilkkireikään. Siinä välillä minä ehdin saamaan yhden pienen raudun ja vähän ajan päästä vaarikin sai. Mutta mitä tekikään Oko? Se pisteli poskeensa tuoreeltaan molemmat kalat ja nuoli tyytyväisenä suupieliään. Kyllä pojasta kalakaveri tulee, se on varmaa!!!!! Kauan emme voineen jäällä olla, koska Oko kasteli tassunsa niin pahasti ja pitkältä matkalta. Kävimme tulistelemassa ja paistamassa makkaraa ja sitten lähdimme tallustelemaan takaisin autolle. Tänä aamuna kävimme vielä kävelemässä lähellä Tuulisjärven rantaa ja sitten lähdimme Ivalon kautta kotiin Saariselälle. Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan kiva ja nyt on suunnitelmissa useamman päivän reissu eri järville (ehkä Tuulisjärvi, Saukkojärvi, Rahajärvi, Mierasjärvi ym. ym.), jos/kun sääennuste näyttää useamman päivän aurinkoista jaksoa.
Tosi ihana kuvasarja Okosta. Kyllä näkee, kuka on perheen keskipiste. On suloista, miten lemmikistä pidetään niin hyvää huolta!
VastaaPoistaOnko tuossa ylimpänä teidän uusi matkakoti?
VastaaPoistaHei Marjatta!
VastaaPoistaEi ole, tämä on se sama auto, missä tekin kävitte Ylläksellä. Uusi saadaan vasta huhtikuun lopulla/vapun tienoilla. Kiitos kommenteista, on kiva, kun jaksat seurata Okon touhuja!