Uusi viikko, uudet kujeet

Taas on uusi viikko alkanut aurinkoisena, mutta kovin tuulisena. 

Eilen päivällä kävelimme Laanilan lenkin maantietä myöten.

Lisäksi Oko kävi aamulla postilenkin vaarin kanssa ja illalla

käveltiin Etelärinne II:n lenkki. Sieltä tämä kuva. 

Oko taisi saada eilen liikaa liikuntaa, sillä se oli aika lailla

väsynyttä poikaa illalla. Nojatuolista käsin se vahti mummon

liikkeitä parvella.

 Lauantaina kävimme Okon ja Haltin kanssa tutustumassa

tällaiseen paikkaan

 Siellä Okon oli ihan pakosti taas katsottava,

mitä hangen alta löytyisi. Se ei varmaankaan tunne

sananlaskua "Joka (toiselle) kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa".

 Lady Halti eli virallisesti Itätuulen Haldi

Ja meidän ikioma kullannuppumme, 

Oko Fredinpoika Taavila eli virallisesti vain Oko

Tämä koti kaipaisi peruskorjausta!

Tänään aamusta naksuttelimme tuttuja juttuja Okon kanssa. Aika mielenkiintoista minusta oli, että Oko pysyi vaarin hanskan vieressä makuulla käskystä "paikalla" koko ajan, kun kävin kahteen kertaan pesuhuoneessa, kerran laskin 30:een tuulikaapissa ja sitten kävin vielä petaamassa makuuhuoneessa vuoteen. Aika pitkän aikaa pysyi paikoillaan ja olisi ehkä ollut kauemminkin. Hyvä Oko! Vaari on alkanut opettamaan Okolle esineiden erottelua. Okohan tuntee jo "tytön" (Hello Kittyn) ja pallon. Aikaisemminhan olemme testanneet tuota esineiden tunnistamista "hae tyttö", "hae pallo" tms. käskyllä. Nyt Jorma laittoi lattialle vierekkäin renkaan, turvakon (= ulkolelu) ja pallon. Kun vaari kysyi, missä turvakko, Okon piti laittaa tassu turvakon päälle, naksu ja palkka. Sama kysymys muittenkin esineiden kohdalla ja aika hienosti meni. Eilen harjoiteltiin ensimmäisen kerran ja tänään lisää.

Aamuaskareiden jälkeen haimme Haltin ja kiersimme Etelärinne II:n lenkin. Marjo soitteli jättäneensä Haltin tarhaan odottelemaan. Kun olimme noin 100 metrin päästä Haltin kotoa, se tunnisti jälleen meidän äänemme ja päästi hurjan ulinan ja haukunnan. Se juoksi ympäri tarhaansa ja yritti kaikin tavoin herättää huomiotamme. Ei rassukka tiennyt, että olimme tulossa sitä noutamaan tai sitten se oli varma, että tulemme ja ryntäili jälleennäkemisen ilosta. Nyt leidi Haldi ja meidän kultamussukkamme nukkuvat päivätorkkuja reporankana. 

 Oko on aika sypäkkä liikkeissään, minulle käy usein

näin, kun yritän kuvata sen liikkeitä.

Tänään aamulekillä.

Lenkin loppupuolella Okolla on tapana käydä "ramboilemaan",

silloin kavetaan "turvakko" taskusta ja poika pääsee

sen kanssa touhuilemaan.

Kun yhtään ei hotsittaisi tulla sisälle, täytyy keskiä vaikka mitä,

jos ei muuta niin "hautoa" turvakkoa.

 Älä ota sitä, tää on mun, mun, mun!!!!

Okon Hello Kitty alkaa olla aika lailla ränsistynyt. Siltä on leikattu sitä mukaa rusetteja, lettijä ja hameenhelmaa pois, kun Oko on niitä repinyt. Nyt tytöstä ei ole jäljellä kohta muutta kuin pää ja pylly. Oko on alkanut repiä siltä käsiä ja jalkoja, kun ei enää muuta revittävää juurikaan ole. Toisen posken punainen vilkkuvalo on sammunut, mutta toinen poski vilkkuu vielä. Mistähän löytäisi samanlaisen aarteen? Tuo tyttö on nimittäin ollut Okolle tosi rakas lelu. Pallojen jälkeen heti seuraava. 

Suunnittelemme lähtevämme huomenna Ivaloon ja sieltä jatkamme pilkkireissulle. Jorma porasi tänään kahteen pulkkaan reunoille reijät ja laitamme niistä narut ja saamme näin tavarat kulkemaan narutettuina pulkissa autolta jäälle. Jos säät ovat suotuisat, tulemme ehkä perjantai-iltana vasta kotosalle. Riippuu tiettenkin siitä, miten Oko viihtyy, mutta luulisin kyllä että pojasta pilkkireissut ovat mukavia, saahan se juosta ja temmeltää vapaana koko nuoren miehen energian voimalla. Jos Juutualle on aurattu parkkipaikka, käymme metsäsuksilla Saaritaimenjärvellä, mutta ainakin Tuulisjärvelle ja ehkä Saukkojärvellekin menemme. 

Oko on sitten topakka ja tarkka. Minua nauratti tänä aamuna, kun se seurasi makuuhuoneen ikkunasta vaarin touhuja varaston ovella. Se oli niin tärkeän näköinen, sen huuletkin olivat "paksuna" ihan samalla tavalla kuin "laulaessaan".  Tänään se yritti vähän lauleskella Hello Kittyn tahdissa.