Oko tänään 1 v 5 kk

Ihan ensiksi terveisiä meiltä ja Okolta Pyryn perheelle. Olisi kiva saada sinusta Leena fb-kaveri ja nähdä mitä Pyrylle kuuluu. Jos luet tämän, niin kaino toiveemme on, että lähettäisit minulle fb:ssä kaveripyynnön (nimeni on Aino-Inkeri Taavila). Löysin sivusi fb:stä, mutta en löytänyt kohtaa, mihin olisin voinut jättää kaveripyynnön, siksi yritän yhteyttä näin päin! Hyvää ystävänpäivää Pyrylle ja Pyryn perheelle lähettää Oko ja Okon mummo ja vaari. Oko lähettää myös ystävänpäiväonnittelut Arcolle, Kepalle ja varsinkin painikaveri Oksille sekä kaikille tuttaville.

Oko-poika täyttää tänään siis vuoden ja viisi kuukautta. Kyllä aika on mennyt nopeasti ja naurettu on varmasti enemmän kuin viitenä vuotena yhteensä ennen Okon tuloa. Tänään on ystävänpäivä ja Halti kävi juuri tuomassa Okolle ystävänpäivälahjan, iltapäivällä Halti tulee sitten meille. Eilen tulivat vetovaljaat, vaari ja Oko kävivät jo potkuttelemassa valjaat Okon päällä. Ihan hyvin oli mennyt, mutta vetovaljaitten kanssa ei tietenkään taluttaminen onnistu.

Okon kanssa on tehty samoja nimeämisjuttuja kuin aikaisemminkin, muutama esine on jäänyt pois (lelu mennyt rikki) ja muutama uusi tullut tilalle. Etsimistä tehdään joka päivä ja tietysti kaikenlaista leikkimistä. Lenkiltä tultua Oko nappaa aina hanskat tai pipon ja se täytyy vaihtaa namiin. Jos "vaihdetaan" pyyntö unohtuu, Oko katselee ihan onnettomana hanska vierellään ja ihmettelee miksi kukaan ei huomaa että hän nappasi hanskan. Enää se ei napostele hanskoja, vaan kuljettelee niitä ihan nätisti. Olen harjoitellut Okon kanssa joka päivä sisällä vierellä kulkemista ja ulkonakin pieniä matkoja. Sisällä homma onnistuu sataprosenttisesti, mutta ulkona on paljon vielä häiriötekijöitä, jotka pitäisi saada "eliminoitua". Hiljaista edistymistä kuitenkin. Nyt olen välillä laittanut Okolle sisällä lyhyen taluttimen ja olemme kiertäneet huushollia sen kanssa. Hyvin onnistuu, eikä Oko edes huomaa että on taluttimessa.

Ei ole oikein järisyttäviä uusia juttuja kerrottavana, päivät lipuvat joutuisasti eteenpäin ja Oko on aina niin suloinen ja mukava ja kultainen ja rakas. Teen vielä ainakin yhden postauksen tähän blogiin eli ajattelin lopettaa blogin kirjoittelun, kun Oko täyttää 1,5 vuotta. Nytkin tulee enemmän kirjoitteltua Okon touhuja facebookiin, joten sieltä ne sitten ovat nähtävissä niille, jotka haluavat käydä kurkistamassa mitä Okolle kuuluu. Olisi tosi kivaa, jos saisimme sinne enemmän samojen vanhempien eli Fredyn ja Sirun jälkeläisten kuulumisia. Nythän siellä on Siru Sirkkunen, joka on Okoa edeltävästä pentueesta ja Oko. Lisää kaivattaisiin! Ja nyt viime päivistä kuvia:

Patikoimassa Inarin kirkolta Jäniskoskelle.

Okon uudet valjaat!

Laanilan lenkillä täytyi välillä haukkua poroja.

 Oi mikä mussukka (tosi "pehmeä" kuva).

Tässä minä Oko-poika olen 1 v 5 kk!

 Oko ja "tyttöystävä" eli vanha lady Halti.

 Laanilan lenkillä juoksua potkukelkan edellä.

Tultiin juuri lenkiltä ja Oko haluaa ottaa nokoset.

Tammikuun blogimerkinnät kadonneet ....

Kumma juttu. Mielestäni olen pari postausta tehnyt tammikuussa, mutta missään niitä ei näy, ne ovat valokuvineen kadonneet kuin tuhka tuuleen .... Lähetin tiedustelun googlelle, saas nähdä, tuleeko sieltä koskaan vastausta.

No, sitten näihin elomme kuvioihin. Okohan täytti tammikuun 14. päivä 1 vuoden 4 kuukautta. Ja päivääkään en antaisi pois! Nyt ovat muistoja vain pöydän- ja tuolinjalkojen puremiset, mattojen puremiset, ym. kujeet. Kujeita kyllä löytyy, mutta ei enää tuollaisia "tuhoamistouhuja". Ja huumorintajua Okolla on valtavasti, tästä olen maininnut ennenkin, mutta tuntuu, että tuo piirre sen kuin lisääntyy samoin kuin hellyyden kaipuu. Tai olisiko tuo hellyyden kaipuuta vai vain lähellä olemisen tarvetta. Oko nukkuu päivisin enää harvoin ja näin ollen se osallistuu arkitekemisiin (ruuanlaitto, siivous ym. touhut) meidän mukanamme. Ruokaa laittaessa se tulee aivan taakse ja siinä se seuraa silmä kovana mitä tehdään ja tietysti sille kerrotaan koko ajan mitä ja miksi näin tehdään (mahtaneeko sitten ymmärtää, mutta pää kallistelee puolelta toiselle kuitenkin). Siivotessa se haluaa kantaa kortensa kekoon ja tarraa kiinni mattoihin, sänkypeittoihin yms., kun niitä viedään rapsittavaksi/tuulettumaan ulos. Tuntuu, että päivä päivältä se ymmärtää enemmän ja enemmän asioita ja puhetta. Enkä oikeastaan ihmettele, sillä sehän on kaiket ajat meidän kanssamme ja osaa omassa päässään järkeillä ja yhdistellä asioita. Se tietää mitä tehdä, kun sanotaan "mennään makuuhuoneeseen", "mennään sohvalle", "lähdetään ulos", "laitetaan loimi/valjaat päälle" ym. ym. Se tietää missä on ikkuna tai televisio yms. Ei voi kuin ihmetellä miten bordercollie on viisaampi verrattuna edelliseen koiraamme (cockerspanieli). Tai sitten osansa asiaan tekee juuri tuo, ettei Okon tarvitse olla koskaan yksin.

Uusia asioita ei ole paljoakaan opeteltu, mutta opittu kylläkin. Ulkona kävellessä Oko kyttää autoja edelleen, mutta se on oppinut viihdyttämään itseään varjojen avulla. Nyt, kun päivällä ei enää näy varjoja, se osaa kuvitella ne ja hyppii edellämme ottamaan niitä kiinni ihan samalla tavalla kuin varjot olisivat näkyvissäkin. Höpsö poika! Nyt parina kolmena viime päivänä näihin hyppyihin on yhdistynyt jokinlainen haukun ja urinan sekainen "tokaisu", jotain woh-tyyppistä ääntä. Olemmekin nauraneet, että Oko viihdyttää itseään lenkillä, kun sisällä se taas vaatii meitä viihdyttämään sitä pelaamalla palloa tai muuten leikkimällä.
Yksi uusi "tekeminen" on opittu hienosti. Nimittäin sisällä viereen-seuraa-istu. Kuljemme edestakaisin ja kun pysähdyn, Oko pysäntyy oikealle puolelle jalan viereen ja käy istumaan. Asia onnistuu kuin rasvattu sisällä, mutta ei ulkona. Lelut Oko tuo edelleen nimeltä pyydettynä yhteen kasaan. Välillä, kun se on oikein innoissaan, se ei ihan yhtä tarkasti malta keskittyä mikä on esim. hiiri. Se ottaa jonkin lelun suuhunsa, mutta kun en naksuta, se vaihtaa sen toiseen ja kun osuu oikeaan, silloin naksutan ja Oko tuo viivana lelun jalkojeni juureen ja saa palkan.

Laitan tähän vielä muutaman valokuvan. Harmi vain, että tämän alkuvuoden kuvia ei näy, täytyy laittaa niitä joskus uusiksi tänne.

 Tässä Oko kyselee vaarilta, onko tämä pussilakana sopiva

ollenkaan pojan sänkyyn, kun on niin hempeän värinen.

 Nyt leikitään! Asennot ovat kuin akrobaatilla!

 Hymynaamat ovat kivoja, kun ne vinkuvat!

 Kaunista ja kylmää!

 Ei hätää, Back on Track on lämmin!

 Taasko sä kuvaat?

 Mua väsyttää!

Nyt minä nukun!