No, sitten näihin elomme kuvioihin. Okohan täytti tammikuun 14. päivä 1 vuoden 4 kuukautta. Ja päivääkään en antaisi pois! Nyt ovat muistoja vain pöydän- ja tuolinjalkojen puremiset, mattojen puremiset, ym. kujeet. Kujeita kyllä löytyy, mutta ei enää tuollaisia "tuhoamistouhuja". Ja huumorintajua Okolla on valtavasti, tästä olen maininnut ennenkin, mutta tuntuu, että tuo piirre sen kuin lisääntyy samoin kuin hellyyden kaipuu. Tai olisiko tuo hellyyden kaipuuta vai vain lähellä olemisen tarvetta. Oko nukkuu päivisin enää harvoin ja näin ollen se osallistuu arkitekemisiin (ruuanlaitto, siivous ym. touhut) meidän mukanamme. Ruokaa laittaessa se tulee aivan taakse ja siinä se seuraa silmä kovana mitä tehdään ja tietysti sille kerrotaan koko ajan mitä ja miksi näin tehdään (mahtaneeko sitten ymmärtää, mutta pää kallistelee puolelta toiselle kuitenkin). Siivotessa se haluaa kantaa kortensa kekoon ja tarraa kiinni mattoihin, sänkypeittoihin yms., kun niitä viedään rapsittavaksi/tuulettumaan ulos. Tuntuu, että päivä päivältä se ymmärtää enemmän ja enemmän asioita ja puhetta. Enkä oikeastaan ihmettele, sillä sehän on kaiket ajat meidän kanssamme ja osaa omassa päässään järkeillä ja yhdistellä asioita. Se tietää mitä tehdä, kun sanotaan "mennään makuuhuoneeseen", "mennään sohvalle", "lähdetään ulos", "laitetaan loimi/valjaat päälle" ym. ym. Se tietää missä on ikkuna tai televisio yms. Ei voi kuin ihmetellä miten bordercollie on viisaampi verrattuna edelliseen koiraamme (cockerspanieli). Tai sitten osansa asiaan tekee juuri tuo, ettei Okon tarvitse olla koskaan yksin.
Uusia asioita ei ole paljoakaan opeteltu, mutta opittu kylläkin. Ulkona kävellessä Oko kyttää autoja edelleen, mutta se on oppinut viihdyttämään itseään varjojen avulla. Nyt, kun päivällä ei enää näy varjoja, se osaa kuvitella ne ja hyppii edellämme ottamaan niitä kiinni ihan samalla tavalla kuin varjot olisivat näkyvissäkin. Höpsö poika! Nyt parina kolmena viime päivänä näihin hyppyihin on yhdistynyt jokinlainen haukun ja urinan sekainen "tokaisu", jotain woh-tyyppistä ääntä. Olemmekin nauraneet, että Oko viihdyttää itseään lenkillä, kun sisällä se taas vaatii meitä viihdyttämään sitä pelaamalla palloa tai muuten leikkimällä.
Yksi uusi "tekeminen" on opittu hienosti. Nimittäin sisällä viereen-seuraa-istu. Kuljemme edestakaisin ja kun pysähdyn, Oko pysäntyy oikealle puolelle jalan viereen ja käy istumaan. Asia onnistuu kuin rasvattu sisällä, mutta ei ulkona. Lelut Oko tuo edelleen nimeltä pyydettynä yhteen kasaan. Välillä, kun se on oikein innoissaan, se ei ihan yhtä tarkasti malta keskittyä mikä on esim. hiiri. Se ottaa jonkin lelun suuhunsa, mutta kun en naksuta, se vaihtaa sen toiseen ja kun osuu oikeaan, silloin naksutan ja Oko tuo viivana lelun jalkojeni juureen ja saa palkan.
Laitan tähän vielä muutaman valokuvan. Harmi vain, että tämän alkuvuoden kuvia ei näy, täytyy laittaa niitä joskus uusiksi tänne.
Tässä Oko kyselee vaarilta, onko tämä pussilakana sopiva
ollenkaan pojan sänkyyn, kun on niin hempeän värinen.
Nyt leikitään! Asennot ovat kuin akrobaatilla!
Hymynaamat ovat kivoja, kun ne vinkuvat!
Kaunista ja kylmää!
Ei hätää, Back on Track on lämmin!
Taasko sä kuvaat?
Mua väsyttää!
Nyt minä nukun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti