Oko on mustankipeä leluistaan

Olemme valmistelemassa Kitkalle lähtöä ja Oko on ihan selvästi hämmennyksissä. Vaari ajoi auton ulko-oven eteen ja olemme kannelleet sinne tavaroita ja vesiä. Oko haluaisi välttämättä autoon, se rassu luulee, että lähdemme jo tänään. Olen sanonut, että odota vielä yksi yö, niin sitten lähdetään. Okosta taitaa tulla oikea reissukoira!

Eilen kävimme Ivalossa ja kävin Kaijan kanssa kirpparilta etsimässä Okolle laulavaa tyttöä, mutta ei löytynyt. Sen sijaan löysin tällaiset uudet lelut:

Kyllä meitä nauratti, kuinka Oko oli onnessaan uusista leluistaan ja tosi mustankipeä niistä. Tosin heti alkuun piti leikata nallelta rusetit ja muumipapalta hiukset pois, sillä niitähän se ensimmäisenä alkoi pureskella. Ivalossa tuuli kovasti ja hiekkapilvet pöllysivät, joten emme käyttäneet poikaa siellä ulkona ollenkaan. Kun vaari kotimatkalla lähti viemään Okoa ulos, Oko nappasi muumipapan suuhunsa ja halusi ottaa sen pissareissulle mukaan. Luuli kai, että minä leikin sillä aikaa muumipapan kanssa, heh. 

Tänään aamulla teimme taas esineiden nimeämistä. Otin muumipapan mukaan esineiden joukkoon. Panda, pallo, rengas, saukko menivät ihan nappiin, mutta muumipappaa pitää vielä opetella. Tassua annettiin ja namipaloja etsittiin, mutta keskittyminen oli hieman hakusassa sen takia, kun auto oli oven edessä. Välillä piti käydä makuuhuoneen ikkunasta tarkistamassa tilannetta.

Täällä Saariselällä eivät vielä lakaisukoneet ole käyneet, joten Okon lenkittämiset jäävät tänäänkin vähälle. Emme raatsi viedä sen kipeitä tassuja enemmän kipeytymään terävien hiekansirujen peittämille teille ja hanki on ihan pehmeää, joten metsäänkään ei voi mennä. Parannellaan nyt tassut kunnolla ja aloitetaan lenkit Kitkalla. 

Vien yhden Okon rönttömaton Kitkalle ja heitän sen sitten siellä roskiin, kun se on rähjääntynyt tarpeeksi. Ajattelin laittaa sen Okon makuualustaksi hehtaarirapulle. Ennen kun vaari vei maton autoon, Okon piti retuuttaa sitä ympäri huushollia ja tietysti varjella samalla mustasukkaisesti nallea ja muumipappaa. Arcon papi-lelunkin se omi nyt itselleen, kun ajattelin viedä sen Arcolle Kouvolaan.

Ihan selvästi Oko kaipaa lenkitystä. Onneksi se on kova leikkimään yksikseenkin, tälläkin hetkellä välillä saukko vinkuu ja välillä muovikiulun kanssa taistellaan tosissaan, muristaan ja äristään ja kuljetellaan kiulua niin että nurkat raikuvat (onneksi ei ole seinänaapureita tällä hetkellä). Minun on ommeltava Hello Kittyn pakarassa oleva reikä umpeen, jotta Oko saa vielä sillä leikkiä sen aikaa, kun se enää leikkimistä kestää. Kittystä ei enää juuri muuta ole jäljellä kuin runko. Letit, röyhelöt, rusetit, hameen helmat ym. on kaikki jouduttu aikaa myöten poistamaan sitä mukaa, kun Oko niitä pureskelee. Ihmeen kestävä soittolaite siinä on, sillä se laulaa edelleen ja toisessa poskessa vielä punainen valokin vilkuttaa. Toisen posken valo on jo sammunut. 

Kun olin lajittelemassa talvikäsineitä pois, Oko nappasi rukkasen ja lähti kovaa vauhtia karkuun se suussaan, halusi laittaa sen mummolta piiloon, tämä on sitä Okon huumorileikkiä. Se varmaankin tietää, että mummeli ei mahdu pöydän alle ....

Vähän härdelliähän tämä elämä tänään ja huomenna aamulla vielä on, mutta eiköhän se tästä järjesty. Yhdenlainen härdelli on sitten Kitkalla, kunnes pääsemme siellä normaaliin arkeen.