Mitähän nämä ovat

Okolla oli vauvana "pissaputken" ympäristö karvaton ja iho vaaleanpunainen kauttaaltaan, vain pippelin päässä oli pieni musta pläntti. Sitten alueelle kasvoi valkoinen, harva karvoitus. Nyt noin kuukausi sitten ilmestyi yhtäkkiä mustia plänttejä ihoon (ainakin melkein mustia). En ymmärrä mitä ne ovat. Ne eivät ole kipeitä, eivätkä mitenkään koholla ihosta. Tassujen ihossa Okolla on ollut mustia plänttejä pienestä asti. Eija, jos luet tätä blogia, niin kysythän kavereiltasi mitä nämä voisivat olla (anna vaikka tämä Okon blogin linkki, jotta näkevät kuvat). Eli olisiko syytä huoleen ja viedä poju eläinlääkärille? 

Koska Eijalla oli blogissaan Arcon ja Kepan nukkumisen taidonnäytteitä, laitan tähän Oko-pojan taidonnäytteen tältä päivältä. Tässä näkyvät myös nuo pilkut ja alla on tarkemmat lähikuvat alueesta.

Pilkut ilmestyivät mielestäni ihan yks kaks, sillä me rapsuttelemme kuitenkin poikaa päivittäin. (Muuten, Okon katse kertoo, mitä se ajattelee sen aarteen ympäryksen kuvaamisesta ....)

Tässä hieman lähempää otettu kuva,

pilkut ovat eri kokoisia ja ....

... toiset ovat vaaleampia, toiset ihan tummia

Oko ei ole ollut kipeänä (ei edes masu löysällä) silloin, kun pilkut ilmestyivät. Olisin tosi kiitollinen, jos saisin vihjettä asiasta!

Tänään olemme olleet paljon ulkona lenkillä ja leikkimässä. Aamulla ennen yhdeksää kävimme hakemassa Kuukkelin laatikosta Lapin Kansan. Ennen puoltapäivää lähdimme koirapuistoon "turvakko" mukana. Siellä leikittiin ja juostiin pitkin ja poikin. Sitten lähdimme tutustumaan Vanhaselän uuteen asuntoalueeseen. Siellä oli kauniita taloja ja ihan mukavia tontteja. Tällä reissulla vierähtikin lähes kolme tuntia. Tulimme keskustaan oikopolkua myöten ja Okosta oli niin mukavaa välillä hypätä lumihankeen. Siellä oltiin niin terävää poikaa, niin terävää poikaa jotta! Oko on nykyisin niin vahva, että minun on käytettävä hihnakiinnitystä sekä valjaissa että kaulapannassa, muuten käy niin, että Oko taluttaa minua enkä minä sitä. Poju kun ei ole vielä oppinut kävelemään koko ajan nätisti (joskus vahingossa kylläkin) ja autojen perään on ainakin yritettävä juosta. 

Äsken kiersimme Kaunispään Etelärinteen lenkin ja Oko leikki tyhjällä muovisella limpsapullolla puolet lenkistä. Se limpsapullo oli niin kiva, kun se vieri alamäkeen ja sitä sai jahdata lumikönttien asemasta. Nyt poju on saanut ruokaa ja nukkuu tyytyväisenä.