Niin se vain on, ystävyys ei tunne ikäeroa,
tässä Oko 5 kk 2 vk ja Halti, 9 v + jotain....
Haltilla on tosi lumoava katse, kun
se odottaa rapsutusta (vai namiako?)
Ei ole elo tylsää Okon kanssa. Tänään meitä on huvittanut, kun Oko ihmettelee ja haukkuu omaa kuvaansa. Aamulla se katseli uunin lasiluukusta heijastuvaa omakuvaansa, haisteli ja ihmetteli. Äsken se pysähtyi sohvalta tuijottamaan televisioruudusta kuvansa heijastusta ja alkoi niskavillat pystyssä murista ja haukkua sitä. Luuli kai lapsiparka sitä möröksi eikä omaksi heijastekuvakseen. Voi tuota kultamussukkaa! Oko on ollut tänään hieman haukkuherkkä, sillä räystäiltä kävivät koneellisesti tiputtelemassa jääpuikot ja lumireunukset. Se oli Okosta niin outoäänistä tohinaa, että oli pakko vähän rähjätä.
Eilen illalla Oko oksensi matolle kaiken syömänsä ruuan heti syötyään. Kauhoin äkkiä sapuskat matolta koirankuppiin ja kävin pesemässä keittiön maton. Sillä aikaa vaari tutki oksennuksen ja ehkä sieltä syy löytyikin, nimittäin pieniä oksanpalasia oli ruuan joukossa. Oko on siitä hankala, että se tahtoo lenkillä napsia suuhunsa mitä sattuu; välillä naavaa, välillä männynkuorta, välillä käpyjä, jäniksen papanoita, pieniä kiviä, emmekä aina ehdi nähdä pudottaako se ne pois vai nieleekö, sillä suusta ehtii ottaa vain isommat pureskeltavat pois. Oksiahan se kuljettelee suussaan nuotioksi asti. Mutta parempi niin, että Okon vatsa tyrkkää herkästi sinne kuulumattoman tavaran ulos kuin että sulamaton aines siirry suoliston tukoksi. Tietysti se tekee mummelille pyykkiä ja siivousta, mutta se on pientä sen ilon rinnalla, ettei tarvitse etsiä eläinlääkäriä avuksi, niitä kun ei välttämättä jokaisena hetkenä ole lähimaillakaan. Episodin jälkeen Oko sai uuden satsin ruokaa ja se pysyi vatsassa hyvin, eikä Oko muutenkaan ollut kipeä, vaan oma riehakas itsensä koko illan.
Tänään haimme Haltin "päivähoitoon" ja lähdimme koirapuistoon. Haltihan on 9 vuotta vanha rouva, eikä enää mikään neitokainen. Se suhtautuu Okoon hyvin ymmärtäväisesti, eikä ole moksiskaan Okon leikkiin kutsuista, vaan touhuaa rauhallisesti omia touhujaan. Juuri tuo rauhallisuus tekee Haltista niin mukavan seuralaisen, Oko saisi ottaa oppia. Halti tykkää vaarista, sillä vaarin taskussa on aina jotain hyvää. Koirapuistossa Oko juoksee ja riehuu "turvakkonsa" (= ulkolelunsa) kanssa pitkin ja poikin. Halti sen sijaan kuljeskelee ja tutkiskelee paikkoja hyvin arvokkaasti ja rauhallisesti. Kun Oko on juoksennellut ja leikkinyt tarpeekseen, se menee seisomaan portin eteen, mikä on meille merkkinä, että "kiitos, nyt riittää".
Oko ihmettelee Haltin touhuja, miksi se ei tule leikkimään
hänen kanssaan
Saimme tietää, että Halti on ollut edellisessä kodissaan pääasiassa tarhakoirana, joten se ei ole koskaan oppinut leikkimään. Oko sen sijaan leikkii aina kaiket valveillaolohetkensä, jos se ei saa meitä kaverikseen, se leikkii itsekseen, vinguttaa tiikeriään tai laulattaa Hello Kittyä tai leikkii palloilla.
Oko juoksee "turvakkonsa" kanssa ja Halti
tutkii rauhallisesti hajuja
Mamma käski poseeraamaan, niin ollaan nyt sitten
hetki asennossa!
"Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain ...." tai
sitten wiu wou winksin wonksin
Sisällä olemme Okon kanssa harjoitelleet entisiä juttuja naksulla ja ilman. Nyt Oko on kulkenut vieressä ja kun sanon seis, se pysähtyy seisomaan vierelle. Sisällä kaikki jutut onnistuvat hienosti joko käskysanalla tai naksulla, mutta annas olla kun menemme ulos, niin silloin vietit vievät pojua perässään. Nyt Oko on oppinut tuomaan naksupalkasta/käskystä pallon luokseni. Mehän pelaamme palloa kahdella tennispallolla. Pomppautamme pallon lattian kautta ylös ja Oko nappaa kopin. Sitten se jättää pallon maahan ja odottaa toista pomppua. Minä haen lattialla olevan pallon ja siirryn noin viiden metrin päähän ja pyydän Okoa tuomaan suussa olevan pallon minulle. Parina päivänä se on kiltisti tuonut pallon jalkojeni juureen, naksaus ja palkka. Siinä se! Tänään homma sujui oikein mallikkaasti! Välillä Oko jahtaa molemmat pallot nurkkaan ja käy pylly pystyssä makaamaan niiden päälle ja häntä heiluu vimmatusti. Se on Okon huumorileikkiä. Sitten sitä täytyy houkutella antamaan pallot ja sekös on pojasta kivaa, kun sitä anellaan. Pallon piilotus makuuhuoneen tyynyjen alle on myös tosi hauska leikki, kun saa hypätä tyynyn luota toisen luokse ja napata tyynyn alta pallon. On kyllä todettava, että Okolla on huumorintajua, siitä ei pääse mihinkään. Kun se vielä oppisi kulkemaan taluttimessa vetämättä, ei kyttäisi autoja ja ohittaisi aina vieraat nätisti (nyt se jo MELKEIN tekee niin), se olisi superkoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti