Reissun varrelta

Olemme nyt Kitkalla, mutta kuitenkin yövymme autossa. Oko poika nukkuu taas kaikkensa antaneena (lue touhunneena). Okolle reissu on ehkä ollut henkisesti koetteleva, sillä niin paljon uutta ja outoa on sen elämässä näinä lähipäivinä ollut. 

Matkalla Rovaniemelle Oko oppi laulamaan. Otimme sille mukaan sen lempileluja, mm. Hello Kittyn. Sitä vingutettiin matkalla kovasti ja loppumatkasta Okokin lauloi, kun sille sanoi "miten Oko laulaa". Silloin tuli niin suu pyöreänä ilmoille "wouuuuuu". Kyllä meitä nauratti. Tosin Rovaniemeltä tänne Kitkalle tullessa ei enää laulua osattu pyynnöstä laulaa, liekö matka ollut liian lyhyt. 

Ensimmäisenä yönä Oko nukkui meidän välissämme. Nukuimme makuupusseissa sängyn päiväpeiton päällä. Seuraavat yöt Oko on nukkunut auton sohvien välissä omalla täkillään, jonka ympäri olen käärinyt Okon fleesehuovan. Hyvin on tuossa uni maittanut, sillä Oko on nukkunut 7 tuntia ilman pissareissulla käyntiä. 

Päivät ovat olleet Okolle täynnä uusia asioita. Uusia tuttavia ja paikkoja. Autojakin niin paljon, että niihin väsyy. Kävelytimme sitä Rovaniemellä vilkasliikenteisen tien vieressä kulkevaa pyörätietä edestakaisin niin kauan, että se lopulta lakkasi kyttäämästä autoja ja alkoi leikkiä lumikönteillä ja kaivamaan lumipenkkaa. Täällä Kitkalla se on tehnyt kanssamme lumitöitä ja juoksennellut umpihangessa vapaana. Onneksi ei ole lähtenyt yksin tielle päin, vaikka autoja näkeekin. Mukava juttu oli se, kun vaari haki varastosta Okolle jalkapallon. Voi että sitä oli kiva kuljettaa! Tänään se myös peilasi itseään läppärin näytöltä. Liekö ollut omasta mielestään niin outo otus katsomassa vastaan, että sille piti oikein harjaksia nostaa pystyyn ja murista. Ja se mokoma nosti myös harjakset pystyyn! Välillä ollaan taas oltu niin mamman poikaa ja niin vaarin poikaa, että on pitänyt taputella, supatella ja hyväillä sitä ihan urakalla. 

Ostin Rovaniemeltä Mustista & Mirristä Okolle uudet Rukan valjaat, ns. vetovaljaat. Luulen, että niistä Oko ei ihan helposti pääse pullauttamaan itseään irti kuin noista aiemmin käytössä olleista valjaista. Tänäänkin se kaksi kertaa veti itsensä niistä irti. Oli pakko pitää kiinni sillä aikaa, kun vaari ajeli lumilinkoa. Tulimme lumitöiden välillä huilaamaan autoon Okon kanssa ja silloin virittelin näiden uusien valjaiden remmejä pojalle sopiviksi. Samalla juttelin sille hiljaisella äänellä. Piti oikein ihmetellä, mikä Okolla oli, kun yhtään ei laittanut "hanttiin", vaan antoi minun säädellä remmejä ihan vapaasti. Sitten huomasin, että poikarassu on liki umpiunessa. Se kömpi lopulta puoliksi syliini ja siinä se sitten otti kunnon tirsat. Ja taas oli uutta virtaa putkessa heti sen herättyä. 

Ostin Rovaniemen Mustista & Mirristä Okolle myös uuden lelun, "saukon". Saukon pää ja pyrstö vinkuvat. Nähtävästi tämä uusi otus oli Okosta niin ruma, että sitä piti ensi alkuun vähän pelonsekaisesti näykkiä ja sille piti murrata. Vieläkään se ei ihan sinut ole tuon saukon kanssa. Ei esim. itse uskalla vinguttaa sitä, vaikka aikaisemmin kettua ja tiikeriä vingutti heti ne saatuaan. Tosin tämä saukko on erilaista materiaalia, se on raidallinen ja sellaista puremisen paremmin kestävää kangasta, kettu ja tiikerihän ovat "karvaisia". Arco varmasti rakastuisi per oitis tuohon saukkoon!

Huomenna palaamme Saariselälle. Tänne Kitkalle toimme vähän poronluita kevättä varten sekä kulmapaistista leikattuja pihvejä meitä varten, sillä Saariselän pakastimeen piti tehdä tilaa marjoja varten. Täältä viemme Saariselälle puolukoita ja mansikoita. Vien myös lihamyllyn, jotta voin jauhaa Okolle ja meille itsellemmekin jauhelihaa.

Otin kameran mukaan ja vinon pinon pattereita. Kuitenkin kävi niin, että sain vain pari kuvaa otettua. Nuo patterit eivät enää kauan kestä, vaikka niitä pitää latauksessa tai sitten laturissamme on vikaa, vikaa, vikaa .....