Bordercollie Oko: Aika lentää ....

Kullannuppu

Voi, voi, kun tuo aika lentää. En ymmärrä, miten joskus on tuntunut, että päivät ovat pitkiä. Nyt ei voi kuin ihmetellä, miten vikkelästi päivät vaihtuvat. Muistelin, että kirjoitin eilen Okon blogia, mutta siitähän on jo peräti kaksi kokonaista päivää ja tämä kolmas.

Toissapäivänä kävimme Ivalossa ostamassa lisää kulmapaistia kuivalihaa varten. Nyt kuivalihahäkissä on tekeytymässä sekä naudan paistia että poron kylkeä kuivalihaksi. Luulen, että nyt tulee erinomaista kuivalihaa, sillä säät ovat olleet "just jetsulleen".

Nyt, kun muistelen mihin aika katosi, niin tulihan se mieleen. Toissayönä kun vaari käytti Okoa pissalla, Oko hetken päästä tuli herättelemään minua. Minä tyynnyttelin poikaa ja sanoin, että nuku vaan. Nukahdin ja hetken päästä heräsin kamalaan hajuun. Oko oli tehnyt ruilukakat olohuoneen makuualustalleen, sotkenut toisen takajalkansa kakkaan ja huh, huh, kävellessään se oli sotkenut maton ja oman huopansa. Ääh kukkuu. Ei auttanut muu käydä pyykkäämään mattoja ja Okon alustoja, sen huopaa ja pussilakanaa ja pojan jalkoja. Ihmeteltiin vaarin kanssa, mikä kumma Okon mahan oli sekoittanut, sillä poika ei vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Ruikkukakkaa tuli sitten koko päivän. Illalla silitin Okon alustyynyt ja tyynynpäälliset ja laitoin ne taas paikoilleen olohuoneeseen. Mutta kappas, kappas, seuraavanakin yönä Oko oli tehnyt pienet ruilut tyynynsä päälle, eikä edes yrittänyt herättää minua. Onneksi ei ollut tallannut kakkaansa eikä sotkenut itseään, mutta taas pyykättiin tyynyt ja tyynyliinat. Viime yö meni hyvin. Tänä aamuna annoin Okolle koiranmakkaraa ja raejuustoa. Hetken perästä se oksensi kaiken - nyt omalle leikkimatolleen. Hrrr, taas tuli mattopyykkiä!

Tässä Oko pureskelee naudannahkaluuta puhtailla

tyynyillä ja tyynyliinoilla, välillä se petaa tyynynsä pöydän alle,

välillä ne saavat olla lattialla nojatuolin vieressä

Tulimme vaarin kanssa siihen tulokseen, että Okon vatsa ei siedä näitä kaupan koiranmakkaroita. Aikaisemmin annoin niitä vähän nappuloiden seassa, mutta kun makkara avattuna kestää vain kaksi päivää, siirryin antamaan enemmän koiranmakkaraa ja vähemmän nappuloita. Luulen, että ruikut johtuivat Pedigrenistä, sillä sitä se sai silloin, kun sen maha meni ruikulle. Tänä aamuna se sai Hau-Hau:n makkaraa ja se tuli oksennuksena ulos. Päätimme, ettei enää pojalle osteta näitä koiranmakkaroita. Täytyy yrittää lahjoittaa jollekin nuo pötköt, jotka toissapäivänä Ivalosta ostin. Niiden viimeinen käyttöpäivämäärä on toukokuussa, joten eiköhän jostain ottaja löydy. Eilen illalla ja tänään Oko on syönyt paistettua jauhelihaa ja kypsytettyä riisi-ohraseosta sekä nappuloita. Tänään sen kakka oli ihan normaalia. Ensi kerralla, kun menemme Ivaloon, käyn hakemassa K-raudasta Jahti-Vahti-nappuloita.

Eilen Halti oli Okon seurana koko päivän, vein sen Marjolle Hippupuotiin vasta kuuden jälkeen illalla. Jouduimme käymään vuoron perään lenkittämässä koiria, sillä odottelimme koko päivän sähkömiestä korjaamaan olohuoneen kattovalaisimen himmentimen. Minä kävin Haltin kanssa lenkillä ja vaari Okon.

Tänään aamulla siivosimme taas huushollin joka paikasta. Huvitti, kun Oko ei olisi antanut ottaa mattoja pois lattialta, se tarrasi niihin kiinni. Sopu saatiin kuitenkin aikaiseksi ja vietiin matot tunniksi ulos parinkymmenen asteen pakkaseen tuulettumaan. Oko ei pelkää imuria ja se seuraa tarkasti, pyyhinkö lattian ihan varmasti joka nurkasta. Kun siivoushommat oli tehty, kävimme hakemassa Kuukkelin laatikosta Lapin Kansan ja nyt iltapäivällä olimme kolme tuntia Laanilan reissulla. Tässä sieltä muutama kuva: