Eilen illansuussa palasimme Saariselälle. Reissulle on aina mukava lähteä, mutta auton purkaminen ja tavaroiden laittaminen paikoilleen on auts, niin työlästä, oikeastaan äklöttävää. Mutta jos haluaa reissata, on myös otettava vastaan nämä ikävämmätkin lieveilmiöt, hah. Monta kuvaa eivät matkassani olleet patterit antaneet ottaa, vain nämä Napapiiriltä otetut kuvat. Olisin niin mielelläni ottanut kuvia Kitkan lumitilanteesta, Okon touhuamisista mökin pihalla ja varsinkin Kitkan kuutamosta, joka oli aivan ihana, mutta kun kamera käski aina vaan vaihtamaan pattereita, niin ei onnistunut. Harmi.
Napapiirin yksi turistipyydyksistä,
tässä näkyy vain pieni osa rakennuksesta
Tämän kotarakennuksen tarkoitusta en tiedä,
olisiko joku turistiryhmän tulistelukota ...
Joulupukin majan edessä oli valtavan korkea
joulukuusi ja sen ympärillä useita ihan oikeasta
lumesta rakennettuja lumiukkoja.
Tänään nukuimme kaikki pitkään. Vaari käytti Okoa ulkona viiden aikaan ja kun minä nousin ylös kahdeksalta, Oko halusi vielä jatkaa uniaan. Väsyttävähän sille reppanalle tuo reissu oli. Ei se kuitenkaan ollut unohtanut naksutinjuttuja. Kun laitoin frisbin lattialle, poika tomerasti toppasi molemmilla jaloillaan sen päälle joka kerran, tähän asti se on laittanut vain jomman kumman tassun.
Tänään kävimme lenkkeilemässä Etelärinne II:lla, Kuukkelissa ja kerran kiersimme Suopunkitien. Halti oli Etelärinteen reissulla mukanamme ja vein sen tarhaan kuuden jälkeen illalla. Halti oli todella mielissään tapaamisesta ja Okon mielestä Halti taitaa "kuulua jo kalustoon".
Kuukkelin lenkillä meitä vastaan juoksi hoikka nainen kahden koiransa kanssa, labradorinnoutajan ja cockerspanielin. Koirat olivat irti. Oli pieni pelko, mitä kohtaamisessa käy, mutta eipähän käynyt mitään. Oko haisteli topakasti toiset koirat eikä yhtään ärhennellyt. Jutellessa kävi ilmi, että nainen oli Noora Valkila, jolta on juuri ilmestynyt kirja Kasvata koirasta kunnon kaveri. Täytyykin tutustua kirjaan. Aika jännä juttu muuten se, mistä johtuu, että Oko räyhää joillekin koirille ja toisten kanssa se on alusta asti ylintä ystävää. Onko se niin, että "kauneus on katsojan silmissä" koirillakin?
Aamulla vaari kävi lapioimassa parvekkeelta lumet ja Oko tarkkana poikana seurasi hiihtoladun liikennettä.
Tässä katsellaan parvekkeelta erilaisia hiihtotyylejä.
Sitten piti hypätä penkille katsomaan keittiön
ikkunasta mitä mummo touhuilee.
Ja pallon pelaaminen on aina must-juttu,
jos ei saa mummosta ja vaarista houkuteltua
kaveria on sitten pelattava yksin. Okolta
leikki käy!
Iltapäivällä otimme kuivalihat pois häkistä. Ja olihan niitä maisteltava. Hyvää tuli! Okon mielestä kuivaliha oli niiiiiin hyvää, että "melkein" piti mummon suustakin kaivaa lihapalat pois. Vaari harmitteli, että taas tuli tehtyä liian vähän kuivalihaa ja yhteen ääneen todettiin, että kyllä kesällä taas Arcon silmät loistavat, kun se saa kuivalihaa. Loistivat Okonkin silmät! Ja jos rehellisiä ollaan, niin eivät Kepa ja Oksikaan sylkeneet kuivalihan päälle.
En ole muistanut mainitakaan, että Okon tassuhiki ei enää tuoksu (= haise). Ei ole haissut enää aikoihin. Olisiko haju sitten johtunut pentumuonasta? Luin jostain, että koirien hikirauhaset sijaitsevat tassuissa. Nyt Oko tuoksuu niin ihanalle, niin ihanalle jottoikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti