Oko on mussukka, oikea kultamussukka. Sillä on mahtava huumorintaju, ihan totta! Se kuuntelee pää kallellaan, kun sille jutellaan, se tietää missä sen valjaat ovat ja menee tuijottamaan valjaitaan silloin, kun on asiaa ulos. Se osaa laulattaa Hello Kittyä, leikkiä itsekseen, välillä se katselee puoli tuntia lintuja lintulaudalla ja oravien juoksentelua hangella seisten sohvan selkänojaa vasten. Siinä se sitten vikisee ikään kuin haluaisi houkutella näitä leikkeihinsä. Ulkona se jahtaa lentäviä roskia ja lumihiutaleita. Autoja jahdataan entiseen malliin ja jos joku vastaantulija silittää sitä, sen jälkeen se odottaa kaikkien toistenkin vastaantulijoiden sitä taputtelevan. Välillä se tulee vuoronperään vaarin ja minun jalkojen juureen pyytämään "hyvä poika" -kehuja ja taputuksia. Ja joka päivä se heilauttaa välillä tosi terhakkaasti toisen jalkansa melkein kohti taivasta pissatessaan. Sitten välillä pissataan kuin tytöt. On se vaan niin suloinen. Mitenkähän me on tultu toimeen ennen Okoa?
Meillä on tyttäreltä opittu tapa seurata millaista kakkaa Okolta tulee. Eilen koimme "järkytyksen", Okon kakassa oli 2 cm pituinen ja noin 1 cm:n paksuinen palanen männynoksaa ja vaalea mytty, joka sitten osoittautui paperinenäliinaksi. Voihan vitsi! Onneksi nuo tulivat ulos eivätkä jääneet tukkeeksi suolistoon. Ihan mahdotonta on vahtia, mitä poika suuhunsa pistää, sillä sille tulee valtava kiire niellä, jos sen suusta aiotaan jotain ottaa pois. Tänään se pisteli poskeensa vaarin hansikkaasta keskisormen pään, joten nyt voidaan lähipäivinä odottaa "paskaa paketissa", jos rumasti sanotaan.
Laitan tähän parin päivän takaiselta lenkiltämme:
Tässä olisi vaarille oksia nuotioon ....
Mitäs jännää tuolla on?
Huomaaks kukaan kuinka hienosti
osaan hyppiä!
Halti, haistellaanks yhdessä?
Onkohan tuolla jotain jännää,
pakko kaivaa!
Kyll maar mää oon niin sulonen,
enks ookkin?
Halti on ollut meillä tällä viikolla joka päivä. On niin liikuttavaa katsoa, miten hyvillä mielin se on, kun pääsee pois liikkeeltä. Tänään, kun menin hakemaan sitä, se tuli nojaamaan minuun ja kun tulimme ulos se kierähti ympäri ja häntä heilui villisti. Nyt emme Haltia näe muutamaan päivään ollenkaan, sillä huomenna lähdemme reissuun.
Marjo lahjoitti Okolle uuden sängyn. Se on samanmuotoinen ja kokoinen kuin meidän aikaisemmin ostamamme sänky, mutta se on kovamuovia eli sen voi suihkussa pestä. Sängyn pohjassa on tuuletusaukkoja, eikä pohja osu ollenkaan maahan, vaan jää koholle. Oko omi sängyn heti, siitä on kiva käydä siellä nukkumassa. Laitoimme sängyn pohjalle Okon tyynyt pehmikkeiksi. Sängyn paikka on olohuoneessa ja yöt Oko nukkuu toisessa sängyssään makuuhuoneessa.
Nyt blogipäivitystä ei tule muutamaan päivään, sillä aamusta lähdemme reissuun. Vähän jännittää, mitä Oko tykkää nukkua yöt autossa. Otamme sille oman huovan mukaan ja tietysti leluja.
Minun polveni alkaa olla kunnossa, vain kyykkyyn meno ei vielä onnistu. Turvotus on laskenut lähes kokonaan. Kolme päivää pidin siinä tukisidettä ja rasvasin sitä Murmanskin ihmevoiteella. Hyvä näin. Olisi ollut tosi harmi, jos siitä olisi tullut pitkäaikainen vaiva. Mutta oli siinä kamala särky silloin kaatumispäivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti