Röhkö ja pallo

Tänään ensimmäisen kerran huomasimme, että Oko tuntee kaksi esinettä nimeltä (vai oliko onnenkantamoinen). Kun Jorman kanssa söimme ja Oko tuli pöydän viereen, sanoin sille "missä on Röhkö ja pallo". Oko lähti heti ja otti ensin pallon ja sitten Röhkön ja alkoi röhköttää sitä. Saattaa tuo olla ihan sattumaakin, mutta onhan se kiva ajatella, että poika olisi jo oppinut nuo kaksi lelua nimeltä. Pallolla leikitään joka päivä, samoin Röhköllä. 

Tänään on ollut leppoisa pakkanen, vain - 5 astetta. Kävimme Okon kanssa ensimmäistä kertaa postilenkillä. Oli mukavaa, kun pääsimme kaikki kolme yhdessä liikkeelle. Tosin oli varottava, ettei poika pääse nuuhkimaan toisten "tekosia". Ehkä Oko pettyi hieman reissulla, sillä ihmiset kulkivat tai pyydettiin kulkemaan ohi, vaikka Okosta olisi ollut niin kivaa, jos kaikki olisivat rapsutelleet. Se vain on niin, että on opittava kulkemaan ohitse nuuhkimatta vieraita ihmisiä. Eri asia on sitten, kun homma on hanskassa ja joku tuttu tulee vastaan ja haluaa silitellä tai esim. joku tässä omassa pihassa haluaa tehdä tuttavuutta. Sen on kuitenkin tapahduttava ihmisen ehdoilla, ei Okon halusta.  

Äsken kiersimme vielä Suopunkitien. Aika hyvin hihnassa kulkeminen sujuu, tosin jossain vaiheessa piti leikkiä Kaamoksen Kauhua, ottaa hihna suuhun ja murista niin maan vietävästi.

Tänään poika on saanut mukavasti liikuntaa. Oko on selvästi nauttinut uusista seikkailuistaan. Aikaa lenkeillä kuluu, postilenkillä meni 1,5 tuntia ja Suopunkitien lenkilläkin lähes tunti. Vauhti ei päätä huimaa, sillä joka viiden metrin päästä on kurkisteltava, mitä lumivallin takaa näkyy. Henkilöautoja, kuorma-autoja, linja-autoja, traktoreita, hiihtäjiä, sauvakävelijöitä ja moottorikelkkoja on nähty, mutta Oko ei ole ollut niistä moksiskaan, katsellut vain hyvin rauhallisesti. Lasten äänet ja lapset saavat sen kyllä jotenkin "herkäksi", se ikään kuin pysähtyy muistelemaan ääniä ja haluaisi mennä mukaan. Minusta tuntuu, että se kaipaa Alapihan lapsia.

Nyt en edes muista monesko täysin sisäsiisti päivä meillä on ollut. Pissattomia päiviä on jo pitkältä ajalta, mutta pari kolme kakkaa on pökästy lattialle, niitäkään ei enää muutaman päivään, kop, kop, kop. Luulen, että muutaman viikon päästä voimme todeta, että poika on täysin sisäsiisti. Lukemattomia kertoja päivän mittaan laitetaan takki niskaan ja lähdetään pojan kanssa ulos, mutta se on kyllä kannattanut. Ja miksi ei, meillähän on Luojan suomaa aikaa, jonka olemme nyt keskittäneet Okon kanssa tohuamiseen.  Jouluksi saamme ehkä ihan oikeat matot lattialle. Ehkä - sillä Oko on alkanut pureskella vessan mattoa ja keittiön mattoja. Matoille se ei ole kertaakaan tehnyt tarpeitaan, joten sen puolesta "oikeat" matot olisivat voineet olla vaikka koko ajan lattioilla. Pureskelu vain hieman ajatuttaa. Näitä rönttömattojahan se saa purra, jos haluaa, mutta en toivoisi samaa kohtaloa "oikeille" matoille.

Olemme ehkä antaneet Okolle turhan paljon muita herkkuja kuin päivittäisen nappula-annoksensa, sillä pojasta on tulossa "pukelo". Meistä tuntuu, että poika on hieman - hmm. pulskistunut, sillä kylkiluut eivät tunnu yhtä selvästi kuin pari viikkoa sitten. Sovimme, että ylimääräisiä herkkuja vähennetään ja käytetään vain opetus-/kertaustilanteissa. On pidettävä huoli, ettei eläinlääkäri pääse moittimaan poikaa liian pullukaksi, sillä liian lihava pentu saattaa ihan oikeasti saada nivelvaivoja.