torstai 6. joulukuuta 2012

Uusi mukava leikki

Tänään vietämme itsenäisyysjuhlaa. Ulkona palavat lyhdyt ja kynttilät, sisälle emme uskaltaneet laittaa kuin takan reunalle led-kynttilät. 

Oko on vähän tyhmänrohkea, on pakko koko ajan vahtia, ettei se hyppää "maistelemaan tulta", kun takassa on valkea. Taitaa pojasta tulla kunnon reissukaveri kesäisille tulistelu- ja kalareissuille. Tässä tuijotetaan tulta:


Päivä on mennyt mukavasti, tähän asti ihan sisäsiististi. Eilen illalla kävi kyllä pikku-pikku vahinko. Käytin illalla Okon ulkona pissaamassa ja yritin houkutella sitä kakkaamaan, ei tullut mitään. Mutta heti, kun tulimme sisälle ja otin hihnan pois, poika juoksi nurkkaan paperien päälle tekemään pienet pökäleet, ei sentään sanonut "ähä kutti". Pissaa ei eilen tullut sisälle tipan tippaa. 

Eilisestä rokotuksesta ei tullut minkäänlaisia jälkimaininkeja, poika oli oma touhukas itsensä. Eilen leikittiin ekaa kertaa pallon piilottamista maton alle. Okosta oli jännää työntää etukäpälillä palloa pois maton alta ja kun pallo sitten pyörähti vapaasti lattialle pyörimään, se oli hauska juttu. Tänään opittiin vielä mukavampi leikki. Otin käsipyyhkeen ja kieritin sen rullalle ja laitoin sisään useaan kohtaan nappuloita. Oko näki piilottamisen. Kun laitoin pyyheliinarullan lattialle, Oko tarrasi siihen heti ja ravisteli namit pois. Laitoin pyyheliinan uudelleen rullalle ja piilotin sinne nameja. Kun laitoin pyyheliinan lattialle, näytin sormella miten rulla avataan ja Oko hiffasi homman heti. Sitä ei enää ravisteltu, vaan tassut laitettiin pyyheliinan reunalle ja kuonolla pyöritettiin pyyheliinarullaa nätisti auki. Sitä mukaa, kun nameja tuli esiin, ne napsittiin poskeen. Tämä on ollut tosi nasta leikki Okon mielestä ja sitä on tehty useamman kerran.

Sohvalle hyppäämisen askelmerkit osuvat kohdalleen entistä useammin. Eikä Okolta rohkeutta puutu. Se hyppäsi sohvalta nojatuoliin niin sukkelasti, että me Jorman kanssa emme ehtineet edes silmiä räpäyttää. Sen sijaan pelästyimme. Eilen Oko hyppäsi sohvalta sohvapöydälle ja olisi varmasti liukunut lattialle, onneksi saimme otettua sen kiinni. Oko vissiin luulee, että sillä on siivet ja se voi lähteä lentoon, jos sille päälle sattuu. 

Muuten poika on ollut suloinen, välillä tuppaa viereen tai syliin. Luiden pureskeleminen on vähentänyt puremisviettiä huomattavasti. Enää ei tarvitse juurikaan pelätä käsiensä puolesta. 

Tänään Oko sai keitettyä haukea, kypsytettyä suikalepaistia ja riisiä, porkkanaraastetta, omenaa, mandariinia ja omia nappuloitaan. Palan painikkeeksi oli piimää ja muutama lipaisu vettä. Namipaloina käytimme sen omia kuivia nappuloita sekä pieniksi kuutioiksi leikattua savukylkeä. Se on Okosta ihan hurrrjan hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti