Kehitystä ....

https://picasaweb.google.com/Oina46/Oko4122012?authkey=Gv1sRgCJeZxfenouWkCA#5818143630267963602

Laitoin tuohon alkuun linkin Picasa verkkoalbumiini. Siinä on tämän päivän kuvasaldoa.

Tänä aamuna heräsin tassun huitaisuun. Oko ei enää malttanut odottaa heräämistäni, vaan tuli ja ropsautti minua tassullaan. Waude, ihan mukava herätä tällä tavalla! Se on jännää, miten Oko ei lähde makuuhuoneesta aamuisin pois, vaikka Jorma on jo noussut ylös, vaan odottaa, että minäkin nousen pois vuoteesta. Nähtävästi nukuin tänä aamuna sen mielestä ihan liian kauan, joten poika päätti herättää. Saas nähdä, millainen herätys on huomenna. Saattaa olla, että nenänpäästä on pala poissa .... 

Tänään Oko on muutaman kerran hypännyt makuuhuoneen sängyn päälle, mutta otamme heti sen alas, jos emme ehdi kieltämään hyppäämisvaiheessa. Olemme ajatelleet, että se ei saa mennä sängyn päälle päivälläkään, jotta se ei alkaisi pyytää vuoteeseen nukkumaan öisin. Parempi niin, ettei päivällä ja yöllä ei ole eri sääntö voimassa. Olohuoneen nojatuolit ja sohva on sallittua aluetta. Sohvalle se on onnistunut jo muutaman kerran hyppäämään, mutta ne kerrat ovat olleet jonkinlaisia onnenkantamoisia, missä askelkuviot ovat osuneet kohdalleen. Se ottaa vauhtia joko liian kaukaa tai sitten se yrittää nousta kiipeämällä, mikä ei vielä onnistu, mutta ei paljoa puutukaan. Kolmen viikon päästä se jo "kävelee" sohvalle. 

Yksi uusi asia, minkä se tänään on hiffannut, on olohuoneen ikkunasta ulos katseleminen. Se on omia aikojaan noussut katselemaan lintujen ateriointia lintulaudalla ja joulukuusen valoja. Olohuoneen ikkunat ovat hieman alempana kuin muut, joten pojan on helppo nostaa etutassut ikkunan reunaan ja katsella, kun ladulla hiihtäjät menevät ja lujaa .... Toivottavasti se ei innostu menemään ikkunan läpi!

Luita poika on saanut purtavakseen oikein tosissaan. Ehkä se on hieman rauhoittanut puremisvimmaa. Uusia tai heiluvia hampaita emme ole huomanneet. Eilen Okon nukkuessa Jorma leikkasi sen kynnet (toisen kerran). Tänään Okon nukkuessa rasvasin sen anturat ja saksin tassukarvat. Yllättävän pitkiksi ne olivat kasvaneet. Okoa on helppo käsitellä sen nukkuessa. Poju on niin sikeässä unessa, ettei se välitä ollenkaan mitä sille tehdään. Hereillä asiat eivät ihan niin helposti sujukaan!

Jorma soitti tänään Ivalon eläinlääkärille ja saatiin rokotusaika huomiselle. Saas nähdä, millainen "pejjooni" pojasta kuoriutuu eläinlääkärin luona. Toivottavasti ei saa tohtorissakäyntikammoa eli valkotakkisyndroomaa. 

Okolla on hyvä hajuaisti ja se nuuhkii jälkiä ulkona hyvin mielellään. Täällä sisällä on leikitty "kummassa kädessä nami on" leikkiä. Jos kädet ovat pestyt, Oko haistaa kaukaa kummassa kädessä nami on, se ei edes haista molempia käsiä. Kun namia on pidetty molemmissa käsissä, se tutkii ensin molemmat kädet ja takuuvarmasti yrittää avata namikäden. Piilotusleikki on myös kivaa. Näitähän voimme leikkiä sisällä pakkasella ja sitten keväällä ulkona metsässä. 

Muuten päivä on taas ollut tavanomainen. Poika kasvaa silmissä ja on niin suloinen, niin suloinen - se on suloinen ja niin rakas, vaikka se saisikin välillä hepulin. Sen jälkeen se yleensä simahtaa jomman kumman luokse. Ja on se vaan niin mahdottoman komia, niin "meän mieluinen" sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. 

PS. Jorma tuli juuri äsken ulkoa ja totesi "arvaas mitä poika teki". Se oli istahtanut maahan ja alkanut tuijotella taivaalle ja ihmetellyt tähtiä. Kyllä on aikamoinen velikulta! Toivottavasti näkyisi vielä revontuletkin illan mittaan, Oko osaisi varmasti ihastella niitäkin!