Tänään siivosin huushollin kunnolla. Poika laitettiin vaarin kanssa portin taakse, kun siivosin olohuonetta ja keittiötä ja taas toisin päin kun siivosin makuuhuonetta, eteistä ja pesutiloja. Oko ei yhtään tykännyt olla portin toisella puolella, ulvoi ja vikisi, olisi halunnut tulla äiti-mummolle avuksi imurointiin ja lattian pyyhkimiseen. Vaari kiipesi imuroimaan parven ja minä jäin pojan kanssa alakertaan. Kävin istumaan matolle ja poika kömpi syliini ihan pieneksi keräksi ja nukkui siinä hievahtamatta 45 minuuttia. Siivouksen seuraaminen otti kai niin koville, vaikka itse ei päässytkään kuin ulvomaan portin taakse. Aikaisemmin ei ole vikissyt eikä ulvonut, vaikka on ollut portin takana silittämisen tai pissojen siivouksen aikana. Nyt suututti, kun ei päässyt lattiamoppia liikuttelemaan.
Muutettiin sohvan ja nojatuolin paikkoja niin, että nyt kahdenistuttavassa voi katsella tv:tä. Nojatuoli, missä aikaisemmin katselin televisiota, osoittautui hankalaksi, koska pojan tekee mieli syliin. Sylissä se ei aina malta olla nätisti, vaan alkaa maistella mummoa sieltä ja täältä. Nyt Oko saa olla vieressäni ja touhuta omiaan tai ottaa torkut, kun katselemme tv:tä (se kun ei mene makuuhuoneeseen nukkumaan ennen kuin mekin menemme). Kovasti "jelleä" se olikin, pääsi tänään ekan kerran ottamaan torkut sohvalla. Tunsi aivan selvästi olevansa tasavertainen lauman jäsen meidän kanssamme. Enkä malttanut olla ottamatta pikku-herrasta paria kuvaa:
Tänäänkin harjoiteltiin kertaalleen vanhoja asioita. Seuraamista on tehostetusti harjoiteltu sisällä ja ulkona. Irroita-käsky ei aina mene perille, sitä harjoitellaan nyt uutterasti, sillä se on oppaiden mukaan hyvin tärkeä heti alkuun opetettava asia koiranpennulle (ja nyt meillä tosi tarpeellinen, kun Oko roikkuu kiinni kaikessa, mihin vain hampailla voi tarttua), toisessa oppaassa terotettiin luokse-käskyä tärkeimpänä. No, luokse käsky tuntuu olevan vielä hallussa ainakin pillillä puhallettuna, sillä tänään on Okolla ollut taputtajia enemmän kuin tarpeeksi ja kun kutsu sisälle ei ole muuten kulkeutunut tajuntaan asti, niin pillillä puhallus on palauttanut pojan maan pinnalle taputtelujen taivaasta. Ja poika on taputteluista ollut niin jeppeä, niin jeppeä. Katselee ympärilleen näkyykö ketään ja luulee, että kauempanakin kävelevät ovat tulossa juuri hänen luokseen lepertelemään ja paijaamaan.
Oko oksensi viime yönä. Taisimme antaa sille illalla liian monenlaista maisteltavaa (mandariinia, omenaa, juustoa, uunijuustoa, kanaa, nakkia, tosin ihan pieniä määriä) nappuloiden lisäksi. Lisäksi se tahtoo kerätä suuhunsa pihalta pieniä hiekoituskiviä, jäniksen papanoita, repii sisällä pahvia/paperia ym., eikä niitä aina ehdi suusta pois ottamaan. Tuntuu kuin sillä olisi kova kiire nielaista kaikki, mitä yritetään ottaa pois suusta. Aamulla katseltiin huolestuneena, onko poika kipeä, mutta ei, ihan pirteä itsensä se on ollut koko päivän. Pissareissuilla jalkakin nousee aika usein.
On se vaan metka pakkaus! Välillä niin silittelyn ja sylittelyn tarpeessa ja hetken päästä pieni riiviö hepulikohtauksineen. Olemme vaarin kanssa sitä mieltä, että pojassa ei ole mitään toivomisen varaa. Se on niin topakka, napakka, sypäkkä ja supukka - kaiken kaikkiaan toiveiden täyttymys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti