Oko ja Otto

Joskus aikoinaan kirpputorilla minua katsoi silmiin aivan ihana ja likainen nallekarhu. Se ihan pyysi päästä mukaani. Pesin sen pesukoneessa, harjasin turkin ja laitoin sille miesten solmukkeen kaulaan. Annoimme sille nimeksi Otto-poika. Se on istunut täällä nojatuolissa ja luultavasti sitä on moni lapsi hyväillyt sinä aikana, kun tätä huoneistoa vuokrasimme. Nyt sen turkki on takkuinen ja ajattelimme antaa sen omalle Oko-pojallemme toveriksi. Okolle tuli varmaankin "lapsuus" ja velipojat mieleen, sillä sellainen paini tuon Otto-pojan kanssa käytiin. Otin pienen videonpätkän Okon Oton kanssa leikistä vai pitäisikö sanoa Oton retuuttamisesta. Tällä hetkellä Otto-poika on kiikutettu parvelle lepäämään ja Oko-poika leikkii muiden lelujensa kanssa ja välillä mörmöttää vaarille, jos vaari kieltää sitä pöydällä olevien tavaroiden "omimisesta".

Pyyheliinarullasta on etsitty namipaloja (se on aina yhtä tervetullutta touhua) on kerrattu opittuja taitoja ja käyty kolmeen kertaan muutaman sadan metrin lenkillä pienten pissilenkkien lisäksi. Nuo lenkit tuntuvat rauhoittavan ja ehkä väsyttävänkin poikaa, vaikka eivät kovin pitkiä olekaan. Kaikki siellä on kuitenkin niin uutta ja outoa, joten näkemäänsä on sisäistettävä nukkumalla. Tosi innokkaasti Oko haluaa lähteä pyörätielle lenkille, mutta vielä emme arvaa ihan koko Suopunkitien lenkkiä kiertää, sillä rokotusohjelma on kesken ja kirjoissakin varotellaan, ettei kovin pitkille lenkeille pitäisi pentua viedä (Okohan täyttää kohta vasta 3 kk), sillä se saa liikkumista tarpeeksi pihalla ja sisällä peuhatessaan. Tänään on pakkasta ollut - 14 astetta, Okon tassuja ei näyttänyt kuitenkaan palelevan näillä lenkeillä. Uutena asiana vaari opetti katsekontaktia ja käteen koskettamista kirsulla. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta ja makupalan kanssa asiaa opeteltiin. Ja tietysti tänään on leikitty, leikitty ja leikitty. 

Tänään poika onkin ollut tosi suloinen, oikea herranterttu! Eilinen oli villi päivä, kun vaarin kanssa piti leikkiä Rajaseudun Ramboa ja painia "rinta kuin ryövärillä" -leikkiä. Minusta ei ole pojan kanssa painijaksi. Jos huomaan, että se haluaa "ramboilla", annan sille vessasta ämpärin tai jonkun muun lattialla vieritettäessä kovasti rämisevän/kolisevan lelun. Kun Oko on saanut tarpeeksi höyryttyä, korjaan ne taas pois sen ulottuvilta. 

Oko kasvaa vauhdilla. Mielestäni sen pää on nyt alkanut kasvaa vai ovatko posket pullistuneet. Olemme kuitenkin yrittäneet pitää mielessä, että pentu ei saisi lihoa liikaa. Se vaara on, sillä Oko on tosi perso kaikelle syötävälle ja kun se on niin suloinen ja sillä on niin ilmeikkäät silmät, niin vaikea on sen pyyntöä vastustaa! Meidän (varsinkin minun) on joka päivä muistutettava itseäni, että teen karhunpalveluksen Okolle, jos syötän sen lihavaksi ......