Kutisee, kutisee .....

Okon ikeniä kutisee. Se tietää, että jotain hampaistossa tapahtuu. Näyttää sille, että kulmahampaiden ja isojen hampaiden väliseen tyhjään tilaan on nousemassa hampaita, leuathan sillä ovat kasvaneet, joten "tyhjiin" kohtiin voi hampaita noustakin. Olisi kyllä kiva, kun hampaat vaihtuisivat nopeasti! En muista, olenko kertonut, että Okon korvat ovat nyt "tasassa". Sille tuli kuin tulikin isänsä korvat eli puolipystyt. Jos sille tulisi pystyt korvat, olisi toinen korva jo varmasti terhakkaasti pystyssä. Nätit korvat se sai, joten kiitos isä-Fredylle. Yritän jonain päivänä ottaa siitä ulkona kuvia, joissa korvat näkyisivät hyvin. Nyt laitan tähän muutaman leikkimiskuvan. Leluna on tyhjä, litteäksi pureskeltu limpsapullo. Se on niin kiva, kun pitää natisevaa ääntä ja kolisee hieman lattiallakin. 

Toissa iltana poika järjesti meille liki sydänkohtaukset. Olimme katselemassa televisiota ja Oko touhuili omiaan. Yhtäkkiä Jorma sanoi minulle, että "Oko on saatava kiinni". Poika juoksi edellämme karkuun ja me perässä. Sain siepattua sen pannasta kiinni ja Jorma äkkiä avaamaan väkisin Okon leukoja. Hän sai kaivettua pojan suusta sellaisen sähköjohdon pidikkeen, jossa on noin 2 cm:n pituinen terävä naula. Olimme laittaneet silloin, kun tänne vaihdettiin sähköpatterit, patterin johdot tuollaisilla pidikkeillä kiinni seinään. Nyt Oko oli napannut sellaisen suuhunsa, mutta onneksi ei ehtinyt sitä nielaista. Oli onni onnettomuudessa! Siitä viisastuneena irroitimme kaikki pidikkeet pois ja "palautamme" ne siinä vaiheessa, kun poika on hieman järkevöitynyt. Okolla, kuten ehkä kaikilla koiranpennuilla on "sisäinen omatunto". Se tietää milloin on ottanut suuhunsa sellaista mitä ei saisi ja se pyrkii nielemään sen mahdollisimman pian, ettei ehdittäisi ottamaan sitä suusta pois. Näin kävi mm. kuusen naavatupsun kanssa. Hiekanmurusiakin se on syönyt. Eilen otti suuhunsa männynkävyn ennen kuin ehdin väliin, se ei onneksi maistunutkaan mukavalle ja Oko tiputti sen suustaan ihan itse pois. 


Laitan tähän alle vielä yhden kuvan. Siitä näkyy, miten Okon uusi turkki kihartuu ja häntä on jo paksu kuin majavalla .... Hännässä on myös vaaleaa kasvavaa karvaa mustien karvojen alla, joten ainakin osa hännästä tulee kirjavaksi. 

Nyt olemme aivan varmoja, että Oko tuntee sanan "pallo" ja tietää mitä se merkitsee. Olemme testanneet sitä niin monta kertaa, että asia on varma. Palloleikki on yksi sen mielileikeistä. Se nappa jo todella näppärästi pallon pompusta suuhunsa. 

Oko on nyt 15 viikkoa ja pari päivää vanha. Enää sen herkkua eivät olekaan pentunappulat liotettuna. Tai sitten se ihan omasta halustaan jättää nappuloita syömättä. Oko haluaa ihan selvästi syödä samanlaista ruokaa kuin mekin. Porkkanaa, kiinankaalia ym. salaattitarpeitahan se saakin pienen määrän päivittäin, samoin mandariinia ja omenaa. Tänään minulta putosi kolme tomaattia lattialle ja salamannopeasti Oko nappasi suuhunsa yhden ja juoksi omalle matolleen sitä syömään. Eli tomaattikin on ihan jees-ruokaa. Possunkorvat ja poronluut ovat hyvä juttu. Ja broilerinleikkeet. Ja karjalanpaisti eli kaikki se, mitä mekin syödään. Tällä viikolla alamme sekoittaa pentunappuloiden joukkoon Hau-Haun lammas-riisinappuloita. Jos ne maistuisivat pentunappuloiden seassa.

Okon panta on jäämässä pieneksi. Olen tilannut sille uuden pannan ja vähän muutakin tavaraa, mm. lelun, taskunaksuttimen, hammasharjan, ienharjan, hammastahnaa ja kumisen sukahanskan, jolla yritän opettaa sitä hyväksymään harjaamisen. 

Onneksi parina päivänä on pakkanen ollut mukavissa lukemissa ja olemme voineet käydä pitemmillä lenkillä. Tänään kävin Tuijun kanssa Laanilassa ja suunnittelimme, että vaari ja Okokin olisivat lähteneet mukaan. Kuitenkin, kun aamulla kierrettiin Suopunkitien lenkki ja poika riehui ulkolelujensa kanssa Rambon lailla, se nukahti per oitis, kun sisään tultiin. Tulimme ratkaisuun, että Laanilan lenkki on Okolle vielä liian pitkä. Sen sijaan vaari ja Oko tekivät sillä aikaa kaksi lyhyempää lenkkiä ja Oko (ja vaari) huilasivat lenkkien välillä. 

On uuden vuoden aatto, vaari ja Oko tulivat juuri sisälle. Ulkona paukuteltiin. Vaari sanoi, ettei Oko edes huomioinut paukuttelua, kun se touhusi omien ulkolelujensa kanssa. Hyvä poika!