Ensin laitoin otsikoksi "Ei mitään uutta auringon alla", sitten muistin, että meillähään ei ole aurinkoa vielä pariin viikkoon, kaamosaika jatkuu vielä.
Tänään ei siis uutta ja erikoista ole tapahtunut. En ole paljon ehtinyt pojan kanssa touhuilemaankaan, vaan vaari on ollut Okon kaverina ja taitaa ollakin Okon mielestä paras kaveri. Ainakin päiväunet se meni vaarin kainaloon ja hylkäsi minut vallan tyystin.
Olen tänään tehnyt kotihommia: paistanut karjalanpiirakoita, torttuja, karjalanpaistia ja nyt köllöttelee kinkku uunissa. Oko on ollut ahkerana auttajana! Vielä illallakin karkaan, sillä lähdemme Tuijun kanssa laulamaan kappeliin kauneimpia joululauluja.
Oko on ollut oma ihana itsensä. Tänään se on torkkunut moneen kertaan, vaari sanoo sen keräävän voimia iltarytinöihin. Yöt Oko on nukkunut edelleen todella hienosti, aamuisin se herättää minut ja sitten sitä on paijattava ja kehuttava, sillä ei ole mitään kiirettä ulos, vaan oikoo itseään ja ilmiselvästi nauttii hellimisestä. Monta päivää on kulunut siitä, kun sisälle on tehty "vahinko". Mielestäni se osaa jo pyytää ulos vinkumalla.
Nyt Oko on hoksannut, miten voi seurata lintuja lintulaudalla. Se joko laittaa tassunsa patterin päälle tai sitten nousee sohvan selkänojalle ja katselee sieltä. Lintuja olisi kiva haukkuakin, varsinkin, jos ne lentävät ikkunan lähellä olevan joulukuusen oksalle. Toisia koiria Oko tuntuu hieman "pelkäävän" (pelkäävän lainausmerkkeissä, sillä poikahan ei ihan oikeasti pelkää leijonaakaan), sillä se ainakin tänään on lähtenyt poispäin muista koirista. Se on ihan hyvä. Tänään yksi pieni karvapallero olisi halunnut tutustua siihen, kun olimme pihalla. Oko siirtyi muutaman metrin poispäin ja haukahti - vissiin sanoi, että "piru vie, tänne et tule". Ihmiset ovat ihania, varsinkin jos ne antavat hyppiä vasten ja paijaavatkin vielä, kuten tänään eräs hiihtämästä tullut nuoripari teki.
Nyt näyttäisi siltä, että Okolle kasvaa housu-, häntä- ja mahakarvoja, siis pidempää karvaa. Selässähän sillä on jo karheaa karvaa, mikä on hieman kiharaa ja tosi kiiltävää. Olemme antaneet Okolle joka päivä ruokalusikallisen rypsiöljyä. Ja toinenkin korva ilmoittelee kohoamisesta, ainakaan se ei lörpötä niin "löysänä" kuin aikaisemmin. Näyttäisi, että korvista tulee puolipystyt, mutta ei nuolaista kunnes tipahtaa. Voi että siitä tulee komia kaveri!
Pakkanen on paukkunut - 21 - -23 asteen voimalla ja viima on ollut kova. Olemme pyrähtäneet vain 100 - 150 metrin lenkkejä. Kunpa pakkanen laskisi, jotta voisimme käydä pitemmillä kävelyillä, Oko ihan selvästi tykkäisi olla ulkona enemmän, mutta pakkasen takia se nostelee muutaman minuutin päästä tassujaan, mutta tossuja se ei jalkaansa huoli. Miehet ovat miehiä eikä niitä pueta misseiksi, hmmm .....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti