Tänään täällä on tuiskunnut, tuullut ja kinostanut. Olen "ulkoillut" lumitöiden merkeissä kahteen kertaan ja kohta on piha taas kinostunut. Sillä aikaa vaari vietti laatuaikaa pojan kanssa. Täällä aurataan milloin ehditään ja huomenna olisi tarkoitus heti aamusta päästä lähtemään Ivaloon. Saas nähdä kuinka käy!
Okon kanssa on touhuiltu samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Kävimme tuossa tuiskeessa kiertämässä Suopunkitien lenkin. Tänään poju on nukkunut pitkiä päiväunia ja ollut pääpiirteissään aivan sydämeenkäyvän suloinen, mitä nyt innostui mummon puserossa roikkumaan, kun juttelin Eijan kanssa puhelimessa, olisi varmaankin halunnut kertoa itse asioistaan. Tehtiin äsken vohveleita ja syötiin niitä lakkahillon kera. Oko sai puolikkaan vohvelin ja reilun ruokalusikallisen lakkahilloa. Astia oli alta aikayksikön tyhjä. Nyt poika natustelee onnellisena vaarin antamaa luuta.
Olen kehunut Okon jättävän matot rauhaan. Vaan ei jätä enää! En taida sittenkään saada jouluksi "oikeita" mattoja lattialle. No, eipä tuo haittaa, kun olemme oman porukan kesken joulun. Tuiju ehkä piipahtaa, jos ei pelkää Okoa. Ei kai kukaan voi noin suloista otusta pelätä? No, Okon teräviä piikkihampaita kyllä hieman pelkään minäkin. Oko on kylläkin niin vieraskorea, ettei ensimmäisenä esittele hampaitaan, vaan haluaa lepertelyä ja paijaamista.
Naapurissa on Okon mieluisia miehiä. He rapsuttelevat poikaa aina tavatessa ja poika on niin mielissään, pylly pyörii ja häntä heiluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti