Mittasin Okon painon eilen ja kotivaakan mukaan sain painoksi 12 kg. Oko täytti tänään 14 viikkoa. Onkohan poika liian iso vai liian lihava? Meistä ei tällä hetkellä enää liian lihavalta vaikuta, sillä vyötärö on ihan selvästi olemassa ja kylkiluutkin löytyvät etsittäessä. Vaari on tosin hieman annostellut Okon nappuloiden määrää pienemmäksi, sillä se saa päivittäin muutakin ruokaa kuin nappuloita. Eikä Oko ole saanut enää joka päivä savukylkipaloja, vaan opetusherkkuina on käytetty broilerin kevytnakeista leikattuja murusia. Oko on kasvanut korkeutta, se ei ole enää mikään "kainaloinen kana", vaan nuori jannu.
Mitään suurta uutta auringon alla ei ole tapahtunut. Oko nukkuu edelleen yönsä omassa pesässään, josta vaari herätessään nostaa sen syliinsä ja käyttää ulkona pissalla. Sitä emme tiedä, missä vaiheessa Oko herättelisi meidät vai herättelisikö ollenkaan, jos sitä ei kukaan veisi kerran yössä ulos. Aamulla Oko herätteli minua jossain vaiheessa, mutta sanoin sille, että mummoa vielä nukuttaa. Niin poika kävi kiltisi uudellen nukkumaan ja seuraavan kerran herätti vasta kahdeksan aikaan. On se hyvä poika!
Ai niin, eihän tämä päivä sentään mennyt kuin "stromssöössä". Kun aamupäivällä tulimme Suopunkitien lenkkiä kiertämästä, Oko oksensi matolle. Okohan ei yleensä oksentele, ellei se ole popsinut jotain ei-ruokamaista. Se on aikaisemmin oksentanut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oksennuksen syyksi paljastui kumipala, toisella kertaa parin sentin pituinen rustoluun pala ja nyt muutaman sentin pituinen silkkinauha, jonka se oli tänä aamuna mutustanut irti Hello Kittyn puvusta. Raksimme nyt kaikki mahdolliset "ulokkeet" saparoista rusetteihin pois Kittyn vaatetuksesta. Tarkkana olemme yrittäneet olla Okon syömisten suhteen, mutta aina kun silmä välttää, jotain sopimatonta suuhun menee. Sama on lenkeillä. Jokainen paperinpala tai tupakantumppi tiellä on sen mielestä jännää maisteltavaa. Eilen se otti tupakantumpin suuhunsa, mutta siinä taisi olla niin paljon tupakanmakua jäljellä, että poju sylkäisi ihan itse sen pois suustaan, ei tarvinnut kaivella.
Okoa "puretuttaa" aika tavalla. Se antaa nyt sormella hangata ikeniään, mitä se ei pienempänä halunnut. Kutittaisikohan sen ikeniä? Minulla on lanttutankoja pakastimessa, taidan antaa sille tänään yhden, jos se auttaisi kutitukseen. Olemme tänään kokeilleet sen hampaita, mutta nyt ei ollut tunnetta, että mikään olisi liikahtanut.
Tänään kävi ekan kerran sellainenkin ihme, että Oko ei syönyt kaikkia nappuloitaan. Laitoin Okolle illalla kiinankaalisiivuja, kurkunpaloja ja porosta tehtyjä ryynimakkaranpaloja sekä sen omia nappuloita ruuaksi. Ensin se pyöritti pari poromakkaran palaa pois kupistaan ja vaari totesikin, että ei taida Oko poika Petteriä syödä. Toisin kävi, kun se pääsi "makuun", se söi ilolla kuppinsa tyhjäksi. Liotettuja nappuloita oli vielä pari ruokalusikallista purkissa jäljellä ja ajattelin antaa ne vielä sille. Ei kelvannut, vain nesteen litki kupista. Sitten laitoin nappuloiden joukkoon hieman piimää, piimän se litki, mutta ei syönyt enää nappuloita. Miten tämä olisi sitten tulkittava? Pojalle ei jäänyt nälkää, mutta tuli jano. Onkohan sille aina muilla kerroilla jäänyt nälkä?
Mitä me tästä opimme? Jokainen päivä on erilainen ja jokainen päivä sisältää pieniä vastoinkäymisiä ja suuria ilon hetkiä. Emme päivääkään antaisi pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti