Tähän asti olemme päässeet tänään ilman "hepulikohtausta", riemukierroksia on pari tehty, mutta pureminen/roikkuminen on ollut vähäisempää. Olemme opetelleet uudelleen irti-käskyn omaksumista. On kyllä tunnustettava ihan rehellisesti, että niin tavattoman älykäs tuo pentu on, että se päihittää meidän hyvät hämäysyrityksemme tullen mennen. Oppaassa kerrotaan, että irti-käskyn palkitseminen pitäisi tulla yllätyksenä, sillä tavalla, että koira ei näe namin ottamista. Meidän poju tietää kuitenkin tasan tarkkaan mihin namit on pantu odottamaan, eikä sitä pysty huijaamaan millään. Se tajuaa heti, kun otan namipalan ja piilotan sen käteeni, Oko irroittaa lelun ja jää odottamaan palkkaa. Sitten se ihan kuin pilaillen ottaa lelun suuhunsa, irroittaa sen ja jää odottamaan palkkaa ... Minä en keksi sellaista paikkaa, mistä saisin salaa otettua palkkion. Aika velikulta!
Viime yönä me Jorman kanssa nukuimme huonosti. Minä pelkäsin, että Oko "litistää" kaulansa ja tukehtuu, kun se laittoi uudelleen ja uudelleen päänsä roikkumaan pesälaatikon reunan ylitse. Minun oli ihan pakko tämän tämän koettaa hengittääkö se ollenkaan. Sitten Jorma vei Okon pissalle joskus yhden aikaan yöllä ja minä käänsin sillä aikaa matalan reunan laatikosta sänkyyn päin. Näin poika sai oikaistua kaulansa vaakasuoraan. Huomasin, että jos se haluaa nukkua potsojollaan (ei kerällä vaan pitkin pituuttaan), sen on paha nukkua laatikossa, reunat tulevat vastaan. Päivällä otin parvelta Okon paitsiossa olleen uuden sängyn ja peittelin sen täkillä yltympäriinsä, jotta poika ei tajua sängyn olevan täkin alla (ja käy sitä pureskelemaan/repimään). Nyt sillä on riittävän suuri ja tosi pehmeä pesäsänky makuuhuoneessa. Ensi yön nukumme sitten kaikki syvää ja rauhallista unta.
Ehkä tuosta meidän yöhössötyksestä johtuen poika on tänään köllötellyt sylissäni ja vieressäni sohvalla useampaan otteeseen. Jorma vähän filmasi sitä. Harmi vaan, kun keinovaloilla ei oikein kunnollista väritystä saa kuviin. Oko on edelleen nukkunut yönsä ilman minkäänlaista huuhailua tai hortoilua. Jos joku hortoilee, niin se on mummo tai vaari. Jos Oko tuolloin herää, se kannetaan ulos pissalle ja takaisin pesäänsä jatkamaan uniaan. Joskus tuntuu, ettei se edes herää öisellä pissareissulla!
Vielä pitäisi reilu viikko odottaa, kunnes saisimme Oko-pojan rokotukseen. Toivottavasti pääsisimme rokotettavaksi Ivaloon, jos ei, sitten on mentävä joko Rovaniemelle tai Sodankylään. Päivittäinen arki on pitkälle samanlaista tekemisten suhteen; leikkiä, syöntiä, opettelua, nukkumista, pissalla ja kakalla käymistä, Pekka-Petteri-poron ihmettelyä ja ystävällisten ihmisten taputeltavana ja ihailtavana oloa! Odotamme jo kovasti aikaa, että voisimme viedä poikaa sopivan leudoilla säillä ympyrälenkille Suopunkitielle. Tämä saattaisi olla sopivan mittainen lenkki näin aluksi, se on noin kilometrin pituinen ja pyörätietä koko matkan. Silloin olisi aika aloittaa ohituksen opettelu. Saattaa olla vaikeaa, kun Oko olettaa, että kaikki vastaantulijat ovat siihen ylen ihastuneita ja haluavat sitä rapsutella. Se olisi valmis lähtemään jokaisen matkaan, mutta en kyllä anna, en anna! Eikä se lähtisikään, sehän on vaarin ja mummon ikioma hauvavauva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti