Ihan ensiksi Oko lähettää Eijalle onnittelut syntymäpäivästä, samalla terveisiä Arcolle, Kepalle ja Oksille. Hmmm..... menköön vielä Olgalle ja niille parille muulle kisulille.
Tänä aamuna, kun Jorma oli lähdössä Okon kanssa ulos, oli Pekka-poro ulko-oven takana odottamassa omaa "namiannostaan". Jorma perääntyi ovelta ja veti Okon takaisin tuulikaappiin ja huusi minua ottamaan pojan hihnasta kiinni. Minä tietysti kilttinä tyttönä tottelin ja vein Pekka-poron annospussin ja pari leipäpalaa Jormalle porolle syötettäväksi. Tarkoitus oli odottaa Okon kanssa, että poro lähtisi pihalta pois. Vaan sehän ei Okolle käynyt. Se haistoi poron ja nosti hurjan mekkalan. Ilmoitti suorin sanoin, että "haluan ystäväporoni luokse"! Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä katsomaan, kun Pekka-poro söi annostaan. Jorma oli laittanut loput omenan- ym. kuoret maahan. Kun poro oli ne syönyt, se lähti tulemaan kohti. Minä kiskoin Okoa pois, mutta Oko taas halusi ystävänsä luokse. Oko kiemurteli pois valjaista ja siitäkös minulle tuli hätä. Huusin Jormaa avuksi ja onneksi sain poikaa sen verran takajaloista kiinni, ettei se päässyt juoksemaan poron jalkoihin. Oko kun luulee olevansa vähintään poron kokoinen, eikä tajua, että yksi koparan heilautus jättää siitä vain märän jäljen. Jorma juoksi hätiin ja saimme kuin saimmekin kiemurtelevan ja niin ärsyyntyneen vauvamme sisälle.
Hetken aikaa odoteltuamme poron häipymistä pihalta lähdimme autolle ja Ivaloon. Viime kerralla Oko nukkui paluumatkalla matolla meidän välissämme, menomatkalla se halusi matkustaa sängyn päällä. Nyt otin tyynyn mukaan ja ajattelin, että Oko nukkuisi tyynyn päällä meidän välissämme. Vaan sehän ei sopinut Okolle. Kun se kerran oppi taidon päästä valjaista pakoon, niin simbsalabim, se kävi taas äkkiä. Oko halusi sängyn päälle matkustamaan ja niin siinä sitten kävi, että äiti-mummo vahti sängyn päällä, että pojan uni on rauhallista ja syvää koko menomatkan ja tulomatkan. Meillä on ollut nykyisin käytäntö, että teemme kaksi ostoslistaa, toinen Jormalle ja toinen minulle, sillä jomman kumman meistä on oltava pojan kanssa autossa, koska sitä ei ole vielä opetettu yksin oloon. Minä kävin ensin ostamassa kaksi kassillista tavaraa ja sitten oli Jorman vuoro lähteä ostamaan loput ruuat. Onneksi Jorma oli käyttänyt poikaa pissalla, sillä minua hirvittää lähteä sitä valjaissa taluttamaan, (täytyy vastedes laittaa sekä valjaat että panta kiinni hihnaan). Okolle oli nähtävästi tullut nälkä, kun se halusi nähdä mitä ostoja olin tehnyt. Yks kaks huomasin sen viipottavan pitkä tuore kurkku suussaan pitkin auton lattiaa. No, ei auttanut muu kuin katkaista kurkku siitä kohtaa, mistä poika oli sitä hampaillaan kiinni pitänyt ja antaa pala sille. Vähän ajan päästä se olisi halunnut tutkia lisää kassien sisältöä, mutta olin vahingosta viisastunut ja nostanut kassit auton sohvan päälle (sitä kun ei aina muista, että tavat on muutettava, kun nelijalkainen vauva tulee perheeseen). Kurkunpalan jälkeen Oko halusi taas lisää purtavaa ja annoin sille pienen porkkanan. Sen kanssa aika kuluikin mukavasti. Tähän asti olen aina tehnyt sille porkkanasta ohutta raastetta, mutta hyvin tuo selvisi kokonaisesta porkkanastakin, toivottavasti vatsakin tykkää. Nyt illalla keittelin lanttukuutioita ajatuksena lanttulaatikon valmistaminen. Nuo kuutiot olivat kuitenkin niin maukkaita, että Oko halusi syödä niitä kuin myös me. Eiköhän noista lopuista kuitenkin vielä ainakin yksi lanttulaatikko synny.
Auton asunto-osan kaksi rappua sujuvat ylös ja alas Okolta aivan hyvin. Se osaa nousta sisällä parven rapuille niin, että sen takajalat ovat ensimmäisillä rapuilla ja etujalat kolmansilla ja kovasti se yrittää nostaa takajalkojaan toiselle rapulle. Se on ihan selvästi hoksannut, miten rappuja kiivetään, mutta haarat eivät vielä oikein riitä rappujen askelmille. Me emme tietenkään halua, että se kiipeää parvelle, sillä pelkäämme sen putoavan ja satuttavan itsensä rapuissa. Sitä paitsi Okolta puuttuu täysin itsesuojeluvaisto ja se saattaisi luulla että voi lentää parven kaiteiden välistä alakertaan. Nojatuoleihin ja sohvalle hyppääminen käy jo kuin tanssi. Välillä se käy kokeilemassa onneaan ja hyppää makuuhuoneen sängylle, mutta sieltä sen on valitettavasti tultava aina alas.
On se ovela poika ja viisas! Kun minä vien sen pissareissulle, se ottaa aina puukapulan mukaan ja kantelee sitä suussaan. Kun vaari vie sen ulos, se ei vilkasekaan terassin penkillä säilytettävää puukapulaa. Se on siis tajunnut, miten pissalenkki tapahtuu vaarin kanssa ja miten mummon kanssa. Vaari on tosi hyvä kaveri, hän "painii" Okon kanssa ja tuollainen leikki on pojasta huitsin kivaa. Okon hännästä huomaa, että sekin ymmärtää, että leikistä on kyse. Häntä vispaa puolelta toiselle oli poika sitten selätettynä tai niskan päällä painiottelussa.
Mitähän uutta huominen tuo tullessaan? Kaikki hauvavauvojen vanhemmat tietävät, että jokainen päivä on erilainen ...... mutta ah niin mukava ja antoisa! On se vaan lottovoitto tuo Oko-poika tällaisille meikäläisille - ainakin siltä tuntuu. Poika kasvaa ja komistuu päivä päivältä ja on jo ties kuinka monetta päivää ollut sisäsiisti. Tosin en usko, että lopullisesti, mutta odotettua nopeammin on tähän asti siisteysjutut opittu. Jos joskus vahinko käy, niin se on aivan inhimillistä. Oko nukkuu edelleen yöt kuin herrasmies konsanaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti