Bordercollie Oko: Oko kävi ruskareissulla

Viime maanantaina lähdimme ruskareissulle. Ajelimme maanantaina Syysjoelle asti ja yövyimme siellä. Välillä kävimme kävelemässä metsässä Okon kanssa. Tiistaina aamulla aikaisin menimme Petsikkoon ja siellä tehtiin Okolle verijälki metsikköön. Tosi hyvin seurasi mennen tullen jälkiä ja alussa etsi itse jäljen lähtökohdan (nähtävästi veren tuoksu oli niin voimakas ja tuttu tehtävä edessä). Petsikossa oli jo koivuista lennellyt lehtiä pois aika lailla ja vähän mietitytti, onko ruskasta enää pohjoisempana jäljellä mitään. Ja olihan siellä. Paikka paikoin niin uskomatonta väriloista, ettei sitä oikein sanoin voi kuvata. Koivut olivat vaalean kullan värisiä (keltaisin vaihe oli jo edellisellä viikolla), paikoitellen hieman tummempia, mutta silti silmiä hivelevän kauniita. Kenespahdalla pysähdyttiin ja tehtiin kävelylenkkin vanhaa tienpohjaa myöten. Seuraava etappi oli Nuorgam, sieltä ajelimme Polmakin ja Varangerbotnin kautta Karlsbotniin. Olimme siellä jo 16 - 17 välillä, mutta koska maisemat sieltä ovat aivan upeita, jäimme sinne yöksi. Kävimme pariin kertaan illalla kävelemässä meren rannalla ja vielä aamulla teimme kuvausreissun rantaan. Meren tuoksu tuntui hyvältä sekä Okosta että meistä. Okosta onkin tulossa Jäämeri-fani!

Aamulla ajelimme Brensletteniin ja siellä teimme pitkän lenkin vanhaa merenpohjaa kävellen ja tietysti kuvasimme maisemia ja - ketäs muuta kuin Okoa, heh. Vaikka aamu näytti pilviseltä ja sumuiselta, lopusta päivää tuli todella kaunis ja lämmin. Pysähtelimme moneen kertaan matkan varrella. Neidenissä kävimme kuvaamassa kirkkoa, hautausmaata ja tietysti Kolttaköngästä. Minä sain Kolttakönkäältä aivan ihanan muiston, näin nimittäin ison lohen hyppäävän könkään korkeimmalta kohdalta. Se yritti päästä könkään päälle, mutta voimat eivät ihan riittäneet niin korkeaan loikkaan. Harmi, ettei kamerani ollut silloin laukaisuvalmiin. Jonkin aikaa odottelin lohen uutta hyppyä, mutta nähtävästi se jäi lepäämään ja me jatkoimme matkaa kohti Näätämön kauppaa. Näätämössä oli + 19 astetta lämmintä! Kukapa olisi uskonut, että syyskuun lopulla tällaisia lämpötiloja on.

Näätämöstä ajelimme Pakanajoen parkkiin, siellä yövyimme. Seuraavana aamuna teimme eväät ja keittelimme kahvia termospulloon ja lähdimme kohti Nuortijärviä. Reilut kuusi tuntia patikoimme ja kerran pidimme pidemmän lepotauon ja evästelimme. Seuraavan yön vietimme Välijärven rannalla. Siellä tein illalla Okon kanssa pitkän "seuraa vieressä"-kävelyn, ainakin 500 metriä. Vain kerran Okon keskittyminen hieman herpaantui ohi ajavasta autosta, mutta käskystä se palasi heti vierelle. Toisen kerran lähellä autoa tiellä ajoi auto ohitse, mutta siihen Oko ei reagoinut kuin korvia höristämällä.

Matkan varrella leikittiin Okon kanssa ja Oko kyllä keksi tekemistä itsekin. Sienet (tatit) olivat sen mielestä mukavia jalkapalloja, niitä heiteltiin. Kapuloita kiskottiin maasta ja oksia kanneltiin suussa pitkiä matkoja. Ja jos ei ollut sieniä tai oksia, sitten Oko kanteli kiviä suussaan. Okolle on muuten tullut tavaksi, että se tuo iltapissalla ja yöpissalla käydessään suussaan kiven sisälle. Minun pitää sitten "vaihtaa" se kivi johonkin namiin. Aikaisemmin se ei olisi raatsinut antaa "aarrettaan", mutta nykyisin se pudottaa kiven heti suustaan, kun huomaa, että vien sille makupalan. Kaikenlaista hassua! Eilen kotiin tullessamme pysähdyimme vielä Magneettimäen parkkiin ja kipusimme Okon kanssa Urupään päälle. Tänään on tarkoitus lähteä kävelemään vielä Palo-Ojan lenkki, jos ei ala hetikohta satamaan. Lähdemme nimittäin tuota pikaa, kunhan saan kuvat ladattua tähän postaukseen. Ja nyt iso pino kuvia: