Oko - kyntömies

Meillä Kitkalla on tontti kuin kynnettu mullospelto sillä erotuksella, että pinta on lähinnä sammalta ja hiekkaa, mutta sekin ihan sikinsokinssekaisin. Säät ovat olleet kosteat ja Okon kanssa on leikitty jalkapallolla ja fresbeellä unohtamatta turvakkoa ja jälki on sen mukaista. Ainakin sammal on saanut kyytiä ja laguunin hiekka on lentänyt kuin hiekkamyrskyssä. Arkeologisia kaivauksia on tehty vieri viereen, kukkapenkkikään ei ole jäänyt koskemattomaksi, vaan Oko on tarkastanut mullan syvyyttä muutamasta kohden (anteeksi kukkaset). Siihen, onko mitään muinaismuistoja löynyt, osaa vastata vain Oko. Mutta ahkerana poika on ollut! Tässä kuvasarja, jossa Oko odottaa heittäjää/potkijaa kaveriksi, kyttää tarkasti heiton, juoksee pallo suussaan frisbeen perässä, vaihtaa heittovehkeen turvakkoon ja lopulta laittaa huiliksi.

Oko täyttää maanantaina 1 vuoden ja 1 kuukauden. Meille maanantai on matkapäivä, joten ei järjestetä, ehkä kuvakin jää ottamatta, otetaan sitten tiistaina. Olemme olleet Kitkalla aiottua kauemmin siitä syystä, että saamme Saariselälle pienen arkkupakastimen tiistaina ja aion viedä Kitkan isosta arkkupakastimesta suurimman osan pakasteista Saariselälle, loput marjoista laitan keittiön pakastinkaappiin. Kun lähdemme maanantaina, ei auton pakastimen tarvitse olla kuin yhden yön päällä. Saariselän pakastinkaappihan on täynnä kuin Turusen pyssy. 

Jaa, jaa, mitäs Okon kanssa on puuhailtu muuta kuin pelattu ulkona. Täällä sisällä on tehty tuttuja juttuja. Uutena olen ottanut käsimerkin "tänne"-käskyn tueksi. Nyt näyttää sille, että merkki on ainakin huomioitu, ellei sitten sisäistetty. Toinen asia on, että olemme vaikeuttaneet namien etsimistä siten, että piilotamme nameja "hankaliin" paikkoihin, "kuppeihin", lelujen suojaan, yms., hyvin Oko on ne löytänyt, nenä sillä on aika tarkka. Nostoja on harjoiteltu, nyt Oko tuo esineen jo aivan jalkojen juureen, mutta en osaa opettaa sitä antamaan esinettä käteen. Oma syy! Oko on edelleen hyvin innokas oppimaan uusia asioita. 

Okon kastraatioleikkauksesta on nyt kulunut reilu kaksi kuukautta. Aikaisempaan olotilaan on eroa se, että Oko on kokonaan unohtanut "tyttöjen" olemassa olon ja yleensäkin "miehiset vietit", pyssyn sisuskin pysyy tupen sisällä, eikä roiku tämän tämän ulkona, kuten ennen leikkausta. Luonne on edelleen hellyyttä kaipaava, ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Nyt olemme huomanneet, että ruokahalu on kasvanut. En tiedä, johtuuko se leikkauksesta vai siitä, että Oko pelaa vaarin kanssa tuntikausia palloa päivässä, juoksua ja syöksähtelyä tulee paljon ja se vie energiaa. Sittenhän tuo nähdään, kun Saariselällä lenkkeillään, siellähän palloa ei voi potkiskella. Ulkona taluttimessa seuraaminen sujuu ihan hienosti, mutta autot ovat edelleen must-juttuja. Tosin niitä ei enää kytätä maassa maaten, vaan seisten. Nämä asiat on otettava ihan vakavaan koulutukseen Saariselällä, sillä talviaikaan ei juurikaan ole autottomia kävelyreittejä talvikävelyreittiä lukuun ottamatta, mutta siinäkin osalla matkaa autot ajelevat ohi. Että tällaista nyt, seuraavan kerran kirjoittelen sitten "talvesta" eli Saariselältä, sinnehän on luvattu ensi viikolla useampana päivänä satavaksi. Saas sit nähdä!