Eipä meillä juuri uusista jutuista ole kertomista, kun ei niitä ole ehditty opettelemaan, onneksi vanhoja asioita on kerrattu ja ne pysyvät pojalla muistissa, kun on ne kerran oppinut. Eilen kävimme reilun kolme tuntia käppäilemässä poluilla ja teimme syksyn viimeiset verijäljet Okolle. Veri tuppasi jäätymään, mutta kyllä jälki vielä onnistui ja se käytiin mennen tullen haistelemassa.
Oko täytti maanantaina (14.9.) yhden vuoden ja yhden kuukauden. Ensi kuun 10. päivä tulee kuluneeksi vuosi, kun Okosta tuli meidän poika. Kyllä aika kuluu nopeasti!
Tämän kummempia ei nyt ole kerrottavana, eilen kävimme lenkillä ja otin sieltä Okosta muutamia kuvia:
Tämä on nyt se 1 v:n 1 kk:n kuva, tosin otettu vasta 16.10. Oko
huomasi jotain mielenkiintoista lenkillä ....
Kuukkelihan se oli. Oko ja kuukkeli "paistoivat särkeä" pitkän tovin.
(Paistaa särkeä = katsella silmästä silmään)
Ja kun kävely taluttimessa tuntui tylsältä, oli käytävä "hommiin" ....
"Näin meikäpoika kuljettelee risua ...."
Askeleet ovat pitkiä, ja meno sen mukaista ....
Kun risusta tuli selvää jälkeä, otettiin järeämmät puut kuljetukseen ....
Mitähän Saariselän joulupukki toisi Okolle lahjaksi? Nyt ainakin pukilla
on täällä oma toimisto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti