Nostalgiaa ....

Tänään kävimme näyttämässä Okolle muistojen maisemia. Kävimme näyttämässä Okolle entisiä valtausmaisemia. Ilma oli mitä ihanin, - 2 astetta pakkasta ja lunta sateli hiljalleen. Maailma oli uskomattoman kaunis, kynttiläkuuset kohosivat ylväinä kohti taivasta ja koivut olivat kuin Brysselin pitsiä. Jotenkin oli aivan "pyhä" olo.

Oko oli oma touhukas itsensä, kuten kuvista näkyy:

 Korkealle jaksaa pojuli hypätä!

 Mitäs hajuja täältä löytyy?

 Mitä se mummo taas haluaa?

 Ai, poseraamista. Käviskös tämä?

 Kaukana kaikesta ....

 Pyryttää ....

Ihanaa, AUTO TULEE!!!!!!

Oko on sitten hassu höpöliini. En olisi ikinä uskonut, että koira voi olla noin fiksu. Vaikka edesmennyttä cockeriamme Nököä kohdeltiin ihan samalla tavalla, ei se koskaan ollut noin hoksaavainen/viisas. Tosin Nökö joutui olemaan päivisin muutaman tunnin yksin, kun olimme töissä, mutta Oko ei ole ollut kuin korkeintaan pari minuuttia yksin. Aina sen kanssa on jompi kumpi meistä ja Okolle jutellaan hyvin paljon. Olemme varmoja, että koirat ymmärtävät paljon enemmän kuin me ihmiset aavistammekaan. Siitä on meilläkin monta esimerkkiä. Esim. yhtenä päivänä vaari lähti käymään autolla ja Oko meni katsomaan olohuoneen ikkunasta näkyisikö vaaria siellä. Minä laittelin kahvia ja sanoin Okolle ihan normaalilla äänellä, että "mene makuuhuoneen ikkunasta katsomaan, sieltä vaari näkyy". Ja mitä Oko teki? Se kipitti kiireenvilkkaa makuuhuoneen ikkunasta katsomaan näkyykö vaaria siellä. Minä olin aivan "äimän käkenä". Monta muutakin esimerkkiä siitä, että koira ymmärtää puhetta on tapahtunut, mutta ne pitäisi aina kirjoittaa  heti ylös, jotta muistaisi. Ihmettelemme kuitenkin jatkuvasti tuota puheen ymmärtämisasiaa. 

Aika tuon veijarin kanssa kuluu sukkelaan. Olemme ottaneet tavoitteeksi kävellä joka päivä ainakin 10 km. Eilen tuli peräti 18,5 km! Tosin matkaa ei kävellä yhtä mittaa, vaan se jakautuu 3 - 4 eri lenkkiin, joiden välillä pojat ottavat nokoset ja minä luikin nettiin. Tänään on 9,9 km kävelty ja käymme kohta vielä yhden lenkin tekemässä, joten tavoite ylittyy tänäänkin. Usein viime aikoina ja tästä eteen päin on Halti ainakin yhden lenkin verran meidän kanssamme ulkoilemassa.  

Olen jo aikaiseminkin maininnut, että Oko on ns. kaikkiruokainen. Sille kelpaa omenat, banaanit, mandariinit, appelsiinit, paprikat, salaatit, kurkut, kiinankaali, porkkanat, yleensä kaikki mitä se näkee meidänkin suuhumme laittavan. Jätski on Okosta njam, njam, samoin hillot (paitsi sokeroimaton puolukkahillo). Tänään se sai iltaruuaksi paistettuja muikkuja, mitkä ovat sen mielestä ah, niin hyviä! Ja pallon pelaaminen sekä sisällä että ulkona on sen mielestä ihan must-juttu!