Kalareissu takana

Eilen illalla tulimme kotiin kalareissulta. Kylläpä neljä päivää oli lyhyt hetki, mutta mukava sellainen. Jumiuduimme kuitenkin Tuulisjärven parkkiin maanantai-iltana kolmeksi yöksi ja kävimme Tuulijärvellä pilkillä keskiviikkona ja torstaina. Päivät olivat ihanan aurinkoisia, mutta tuulisia. 

Moottorikelkkauaa myöten tallustelimme parkkipaikalta 

Tuulijärvelle. Välillä Oko sai juosta irti, mutta kun lähestyimme

järveä, se piti ottaa taluttimeen.

Ja tietysti Okon piti hillua ja hyppiä nuoren sydämensä

kyllyydestä.

 Pilkiltä palatessa se "ystävällisesti" halusi kantaa

omaa remmiään (= lue ramboilla remmillänsä)

No, mikä nyt mättää?

Keskiviikon saaliit (9 kpl) paistoin pannulla Okolle ja itse söimme lihasoppaa. Torstaina onni oli suosiollisempi ja saimme peräti 22 pikkurautua, joista isoimmat paistoin meille ja pienemmät Okolle. Ei siinä muuta ruokaa jaksanut enää syödäkään, kun nämä kalat popsimme masuihimme. Eiväthän nämä Tuulijärven raudut kovin suuria ole, sillä järvi on poikastuotantojärvi ja uhkana on, että rautukanta kääpiöityy. Nyt sieltä onkin pyydetty raudunpoikasia Metsähallituksen toimesta ja siirretty muihin lähialueiden rautujärviin, joissa kanta on vähäisempi. Eräs pilkkijä kehaisi kuitenkin saaneensa edellisellä viikolla Tuulijärvestä yli 40 cm:n raudun. Ja onhan siellä isompaakin, koska poikastuotanto on niin hurjaa, mutta nähtävästi nämä isommat ovat ovelia, eivätkä niin helposti nappaa pilkkiin kuin nämä ahvenen kokoiset. Ei me kumpanakaan päivänä kovin kauan jäällä voineet olla, ettei Okolle olisi tullut kylmä. Siitäkin ajasta osa meni Okon perässä juoksemiseen, poika kun on niin maan perusteellisen innostunut ajamaan moottorikelkkoja takaa (voihan ähly sentään). Lisäksi pilkkijöitä oli paljon ja Okon teki mieli käydä moikkaamassa milloin ketäkin. 

Tuulispään "lähes" päältä Inarijärvelle

Aarteen kaivamista aurauskinoksesta - mitään ei kuitenkaan

löytynyt

Pilkkireissuilta tulon jälkeen Oko otti ensin unoset autossa ja sitten tallustelimme tunturin päälle ja alas, kävimme kävelemässä moottorikelkan jälkiä ja Oko sai ulkoiltua ja olla irti. Torstai-iltana lähdimme vielä ilta 9 jälkeen tallustelemaan uudelleen Tuulijärvelle asti, tulistelimme laavulla ja paistoimme makkaraa. Palasimme autolle ilta-yhdentoista jälkeen ja vieläkin oli lähes valoisaa. Ihanaa aikaa tämä kevät!

Perjantaina aamusta ajoimme Mieraslompaloon toiveena päästä pilkille Mierasjärvelle. Parkkipaikat eivät kuitenkaan olleet aurattuja, joten emme saaneet autoa parkkiin. Olisi pitänyt jättää se Petsikolle ja kävellä kilometritolkulla maantien reunaa, kunnes olisimme päässeet Mierasjärvelle menevälle kelkkauralle, joten jätimme Mierasjärven haaveeksi ja odottamaan kesäisiä retkiä sinne. Kyllä mieleen jäi vielä haave päästä käymään pilkillä, mutta saas nähdä, tuleeko enää uudesta reissusta mitään, riippuu säistä ja siitä, koska soitto Rovaniemeltä tulee. 

 Sajos, saamelaisten kulttuuri- ja hallintorakennus

Inarin kirkonkylällä

 Siida, saamelaismuseo Inarin kirkonkylällä

toisella puolella Juutuanjokea kuin Sajos

 Neljän Tuulen Tupa Tuurujärvellä, Kaamasesta

muutama kilometri Utsjoelle päin

Saukko ylitti maantien ihan edestämme, mutta ennen

kuin sain kameran viritetyksi, se ehti jo noin pitkälle

Tässä Oko haukkuu levähdysalueen roskapönttöä. Minusta

on huvittavaa, miten sen ylähuuli ikään kuin pyöristyy ja

turpoaa, kun se on täpinöissään rähjäämässä

Oko pärjäsi hyvin, tuli tunne, että kyllä siitä reissukoiraksi on. Okolle on iskemässä vauhdilla päällä murkkuikä. Se haukkuu jo kaikkea liikkuvaa ja liikkumatontakin. Jalka nousee jo 99 prosenttisesti. Oli Okosta kuitenkin kiva palata omien lelujensa luokse. Se leikkikin yksikseen pitkät tovit, heitteli palloja ja laulatti Hello Kittyä, vingutti tiikeriään ja ärähteli leluämpärille. 

Ai niin, Oko osaa ottaa makupalan huulieni välistä tosi nätisti. Ensin arkailin, että en uskalla kokeilla asiaa, koska välillä kun Okolta pyytää suukkoa, se pljäyttää sen sellaisella hurmoksella, että "oksat pois kuin suutarin joulukuusesta". Kuitenkin se ottaa makupalan huulien välistä niin varovaisesti ja nätisti, ettei sen kauniimmin homma voisi käydä. Ihana mummon mussukka! 

Tänään naksuttelimme aamulla. Hyvin oli Okolla muistissa kaikki ja kun vaari testasi esineiden erottelua, tassu osui aina oikeannimiseen esineeseen. Hyvä poika! Murkkuikä on ihan varmasti Okolla nyt, sillä kun kävimme tänään kävelyllä Laanilan lenkillä Haltin kanssa, Oko jo nosteli etutassujaan Haltin selkään ja ihan selvästi sen mieli teki kokeilla miehisiä temppuja Haltin kanssa. Mutta emmehän me antaneet, sillä mielestämme Halti on jo ihan tarpeeksi saanut äijäenergiaa kokea, onhan se tehnyt monet pennut ja ikääkin rouvalla on jo niin paljon, että tuskin sitä huvittaisi käydä pikkupojan koekaniiniksi. Vein Haltin nukkumaan omaan koppiinsa ja omaan tarhaansa. Ulkona on niin lämmintä, että Haltin olisi sisällä ihan liian kuuma. Tyytyväisenä "vanha leidi" kömpikin jo ennen tarhasta lähtöäni koppiinsa köllöttelemään. 

Uusi viikko, uudet kujeet

Taas on uusi viikko alkanut aurinkoisena, mutta kovin tuulisena. 

Eilen päivällä kävelimme Laanilan lenkin maantietä myöten.

Lisäksi Oko kävi aamulla postilenkin vaarin kanssa ja illalla

käveltiin Etelärinne II:n lenkki. Sieltä tämä kuva. 

Oko taisi saada eilen liikaa liikuntaa, sillä se oli aika lailla

väsynyttä poikaa illalla. Nojatuolista käsin se vahti mummon

liikkeitä parvella.

 Lauantaina kävimme Okon ja Haltin kanssa tutustumassa

tällaiseen paikkaan

 Siellä Okon oli ihan pakosti taas katsottava,

mitä hangen alta löytyisi. Se ei varmaankaan tunne

sananlaskua "Joka (toiselle) kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa".

 Lady Halti eli virallisesti Itätuulen Haldi

Ja meidän ikioma kullannuppumme, 

Oko Fredinpoika Taavila eli virallisesti vain Oko

Tämä koti kaipaisi peruskorjausta!

Tänään aamusta naksuttelimme tuttuja juttuja Okon kanssa. Aika mielenkiintoista minusta oli, että Oko pysyi vaarin hanskan vieressä makuulla käskystä "paikalla" koko ajan, kun kävin kahteen kertaan pesuhuoneessa, kerran laskin 30:een tuulikaapissa ja sitten kävin vielä petaamassa makuuhuoneessa vuoteen. Aika pitkän aikaa pysyi paikoillaan ja olisi ehkä ollut kauemminkin. Hyvä Oko! Vaari on alkanut opettamaan Okolle esineiden erottelua. Okohan tuntee jo "tytön" (Hello Kittyn) ja pallon. Aikaisemminhan olemme testanneet tuota esineiden tunnistamista "hae tyttö", "hae pallo" tms. käskyllä. Nyt Jorma laittoi lattialle vierekkäin renkaan, turvakon (= ulkolelu) ja pallon. Kun vaari kysyi, missä turvakko, Okon piti laittaa tassu turvakon päälle, naksu ja palkka. Sama kysymys muittenkin esineiden kohdalla ja aika hienosti meni. Eilen harjoiteltiin ensimmäisen kerran ja tänään lisää.

Aamuaskareiden jälkeen haimme Haltin ja kiersimme Etelärinne II:n lenkin. Marjo soitteli jättäneensä Haltin tarhaan odottelemaan. Kun olimme noin 100 metrin päästä Haltin kotoa, se tunnisti jälleen meidän äänemme ja päästi hurjan ulinan ja haukunnan. Se juoksi ympäri tarhaansa ja yritti kaikin tavoin herättää huomiotamme. Ei rassukka tiennyt, että olimme tulossa sitä noutamaan tai sitten se oli varma, että tulemme ja ryntäili jälleennäkemisen ilosta. Nyt leidi Haldi ja meidän kultamussukkamme nukkuvat päivätorkkuja reporankana. 

 Oko on aika sypäkkä liikkeissään, minulle käy usein

näin, kun yritän kuvata sen liikkeitä.

Tänään aamulekillä.

Lenkin loppupuolella Okolla on tapana käydä "ramboilemaan",

silloin kavetaan "turvakko" taskusta ja poika pääsee

sen kanssa touhuilemaan.

Kun yhtään ei hotsittaisi tulla sisälle, täytyy keskiä vaikka mitä,

jos ei muuta niin "hautoa" turvakkoa.

 Älä ota sitä, tää on mun, mun, mun!!!!

Okon Hello Kitty alkaa olla aika lailla ränsistynyt. Siltä on leikattu sitä mukaa rusetteja, lettijä ja hameenhelmaa pois, kun Oko on niitä repinyt. Nyt tytöstä ei ole jäljellä kohta muutta kuin pää ja pylly. Oko on alkanut repiä siltä käsiä ja jalkoja, kun ei enää muuta revittävää juurikaan ole. Toisen posken punainen vilkkuvalo on sammunut, mutta toinen poski vilkkuu vielä. Mistähän löytäisi samanlaisen aarteen? Tuo tyttö on nimittäin ollut Okolle tosi rakas lelu. Pallojen jälkeen heti seuraava. 

Suunnittelemme lähtevämme huomenna Ivaloon ja sieltä jatkamme pilkkireissulle. Jorma porasi tänään kahteen pulkkaan reunoille reijät ja laitamme niistä narut ja saamme näin tavarat kulkemaan narutettuina pulkissa autolta jäälle. Jos säät ovat suotuisat, tulemme ehkä perjantai-iltana vasta kotosalle. Riippuu tiettenkin siitä, miten Oko viihtyy, mutta luulisin kyllä että pojasta pilkkireissut ovat mukavia, saahan se juosta ja temmeltää vapaana koko nuoren miehen energian voimalla. Jos Juutualle on aurattu parkkipaikka, käymme metsäsuksilla Saaritaimenjärvellä, mutta ainakin Tuulisjärvelle ja ehkä Saukkojärvellekin menemme. 

Oko on sitten topakka ja tarkka. Minua nauratti tänä aamuna, kun se seurasi makuuhuoneen ikkunasta vaarin touhuja varaston ovella. Se oli niin tärkeän näköinen, sen huuletkin olivat "paksuna" ihan samalla tavalla kuin "laulaessaan".  Tänään se yritti vähän lauleskella Hello Kittyn tahdissa.

Niin miestä, niin miestä jotta!

Oko on vielä torkuilla, joten ajattelin laittaa tähän vähän tilannetietoja ja eilen ottamiani kuvia. 

Oko on jo niin miestä, niin miestä, että jalka nousee pissatessa jo ehkä 60 prosenttisesti. Ihan naurattaa, kun joskus jalka nousee niin räväkästi, että koko poika meinaa kellahtaa selälleen. Välillä sitten pissa lipsahtaa tyttöjen tapaan. Toinen miehisyyden merkki on Haltin haisteleminen, onneksi ei vielä hyppää selkään .... Ihan selvästi Oko haluaisi tutkia, mitä Haltin mahan alta löytyy, mutta toistaiseksi Halti on ollut "tiukkana". Eli Okolla ovat hormonit heräämässä hyrräämään.

Yksi huvittava piirre Okossa on se, että sen pää kallistelee puoleta toiselle, kun sille jutellaan. Se kuuntelee hyvin tarkasti mitä sille sanotaan. Ymmärtääköhän se enemmän, mitä yleensä koirien tiedetään ymmärtävän? Onhan todettu, että apinatkin ovat joissakin asioissa ihmisiä paljon älykkäämpiä. Miksi ei siis koirat?

Tänään meillä on siivottu ja kohtapuolin lähdemme Okon kanssa kävelylle ja haemme samalla Haltin mukaamme. Huvitti aamulla, kun Oko laulatti Hello Kittyä ja samalla päästi itsekin "wouuu-uuuu" -laulun. Näinköhän se vielä oppii laulamaan käskystä? Se on niin söpön näköinen kun se wouwottaa, sen suu on jotenkin pyöreänä. Naksuteltiin aamulla kerraten entisiä juttuja. Kohta pitäisi opettaa sille jotain uutta, mutta ulkoilu sotkee hieman asioita, koska kauniit keväiset päivät on otettava tarkkaan. Okokin tykkää olla valtavasti ulkona, välillä se on parvekkeella ja katselee sieltä maailman menoa. Laitettiin parvekkeen portaiden eteen portti, jotta se ei pääse ihan helposti karkuteille. 

Ihmisten ohitukset onnistuvat hienosti, mutta ne autot, ne autot, niitä on jatkuvasti kytättävä. Pitäisi kai olla viikko Rovaniemellä kadun vartta kävelemässä edestakaisin joka päivä niin kauan, kunnes Oko kyllästyy kyttäämiseen. Kun olimme Rovaniemellä ja kävelimme pyörätietä edestakaisin, se lopulta menetti kiinnostuksensa autoihin. Ehkä tuon autojen kyttäämisen saa kesällä kitkettyä pois, kun tarkenee istuskella tien penkalla tuijottelemassa liikennettä. 

Oko on muuten aika iso. Mitattiin sen säkäkorkeus ja saatiin mitaksi 57 cm eli poju on 4 cm yli rotumääritysten. Mutta eipä tuo haittaa, poika on komea kuin Kauniitten ja rohkeitten Rigde, hih!

Ja tässä kuvakavalkaadia eilisiltä lenkeiltä:

 Meistä on ollut nautinto katsoa pieniä taitavia ihmisentaimia,

kun ne laskevat suksilla tai pulkalla mäkeä niin topakasti

 Oko tarkistaa tilannetta Kaunispään päällä

 19. - 20.4. on pulkkarinteessa pulkallalaskemisen MM-kisat

 Mikä ihana ilme meidän mussukallamme! On se niin

suloinen kullanmuru!

 Pulkkamäki lanataan latukoneella. Oko katselee,

minne Halti jäi

 Miljoona, miljoona, miljoona ruusua! Aivan ihania veteen

jäädytettyjä, mutta jo auringon sulattamia ruususia!

 Oko kyttäysasennossa

 Ystävykset: Lady Haldi eli Halti ja nuorukainen Oko

 Aurinko lämmittää niin suloisesti, että silmät luppaavat

Kotiin tultua on heti otettava köllötykset, voi tuota

mussukkaa, tulikohan riekuttua ulkona liian kauan ....

Väsynyt - onnellinenkin?

Olin eilen illalla niin väsynyt, että kävin nukkumaan jo heti ilta-yhdeksän jälkeen ilman iltakahvia. Tänä aamuna olikin sitten pää kipeänä. Onneksi Oko herätteli viiden aikoihin ja sain otettua pillerin ajoissa, ettei ihan migreeniksi asti särky yltynyt. Silti nytkin tuntuu kuin olisi tuhannen kilon paino hartioissa. Johtuu varmaankin tämän päivän happihyppelyistä ja saunomisesta. Okokin vetää unia potsojollaan eli pitkin pituuttaan, taisi sekin saada riittävän annoksen liikuntaa tälle päivälle. Väsynyt ja onnellinenkin - toivottavasti ainakin viimeksi mainittu! 

Okosta on tullut "metka". Se kallistelee päätään ja kuuntelee hyvin tarkkaan, kun sille jutellaan. Tämä pään kallistelu on tullut vasta viime viikkojen aikana ja näyttää tosiaan siltä, että se haluaisi ymmärtää kaikki mitä sille puhutaan. Ja paljon se ymmärtääkin! Yhtenä iltana sanoin sille "menehän Oko jo nukkumaan, me tulemme ihan kohta". Ja poika lähti oitis makuuhuoneeseen ja omaan sänkyynsä. Oko on mummon ja vaarin kultamussukka!!!!

Eilen illan edellä kiersimme Suopunkitien lenkin. Halti oli tarhassaan ja tunnisti taas kaukaa meidän äänemme. Voi sitä ulinaa ja haukuntaa, millä se kutsui Okoa ja meitä luokseen. Ei auttanut kuin käydä taputtelemassa sitä tarhassaan ja luvata, että "huomenna haemme sinut lenkille". 

Tänä aamuna soittelin Marjolle ja kyselin missä Halti oli. Haimme sen sitten hieman ennen kymmentä Hippupuodista ja lähdimme talvikävelyreittiä myöten Laanilaan ja takaisin. Kolme tuntia siellä tallusteltiin ja sekä Okolle että Haltille maistui reissun päälle poronluut ja päikkärit. Sää on ollut mitä keväisin, parvekkeella oli + 18 astetta lämmintä, kun istuskelimme siellä Laanilan reissun jälkeen sulattelemassa Haltin tassupaakkuja.

Iltapäivällä kävimme vielä kävelemässä Etelärinne II:n lenkin ja jätimme paluumatkalla Haltin omaan tarhaansa odottelemaan emäntäänsä töistä. Tällä reissulla ajoi auto ohitsemme ja pysähtyi Koivutiellä olevan mökin pihaan odottamaan. Sieltä tuli rouva kahden tyttärensä kanssa tiepuoleen ja kysyi onko Oko bordercollie. Hän kertoi, että heilläkin on sekä villakoira että bordercollien puolivuotias narttupentu. Siinä jutellessa tytär haki autosta Minnin, bortsutytön nähtäväksemme ja tutustumaan. Voi, kun se oli nätti! Se oli vaaleanruskean/valkoisen -kirjava. Mutta oli se pieni verrattuna Okoon, vaikka ikäeroa ei ollutkaan kuin 2 - 3 viikkoa. Tosin tytöt ovatkin poikia pienempiä. Tämä Minni oli haettu Mäntsälästä. Mielestäni sillä oli pehmeämpi turkki kuin Okolla (Okon turkki on aika karkeakarvainen) ja Minnin kuono oli pitkä ja suippo verrattuna Okon kuonoon. Mutta ihan samalla tavalla se kerjäsi hyvänäpitoa, ehkä enemmänkin, sillä se heitti itsensä ihan selälleen, mitä Oko ei vieraille rapsuttelijoille tee. Autoja ja silittelyjä Minni kuulemma jahtaa ihan samalla tavalla kuin Okokin. Hyvin tulivat Okon kanssa juttuun. Haltia emme uskaltaneet laskea Minnin lähelle, sillä Halti on pari kertaa laittanut tyttökoiran "kanveesiin", kun olemme olleet kävelemässä. 

Tänään en ole kuvia ottanut, joten tämänpäiväinen "sepustus" jää ilman kuvia. Patterit ovat latauksessa ja ehkä huomenna on jälleen kuvauspäivä.

Tuulisjärven reissu

Tuulisjärven pilkkireissu on heitetty. Sunnuntaina illan edellä olimme perillä Tuulispään parkissa, maanantaina teimme pilkkireissun ja tänään tiistaina tulimme takaisin kotiin. 

Täällä Tuulispään parkissa nukuimme kaksi yötä. Meidän vakiopaikassamme ylempänä oli parkissa jo toinen asuntoauto,

mutta hyvä oli köllötellä tässäkin kohtaa.

Ja tänne suunnistimme sunnuntaina illalla katsomaan,

minkä verran jäällä on lunta

Oko yritti kantaa kortensa kekoon nuotiotarpeiden

haalimisessa

Perillä Tuulisjärven laavulla ...

... missä paistoimme illalla makkaraa ja

meetwurstin kantapaloja

Oko tutki tarkasti puuvajan ja puu-ceen 

ympäristön

Maanantaina teimme aamulenkin Tuulispään päälle

ja kuvasimme Inarijärveä. Yöllä oli satanut noin 10 cm lunta.

Välillä oli kaivettava ja katsottava, mitä lumen alta

voisi löytyä

Ja sitten pantiin pylly pystyyn ja nuoltiin ....

Kun sää vähän lämpeni, lähdimme Tuulisjärvelle 

pilkille. Okon oli taas kerättävä risuja nuotiotulta

varten ....

Oko mielipuuhassaan - risuja repimässä

Tuulisjärvellä oli vielä jäällä lunta. Pilkkijöitä oli 

ainakin 20 - 30 ja tulistelijoita/retkeilijöitä myös

Pojat pilkkipuuhissa

Oko oli tarkkana, ettei kukaan muu

tullut meidän reijillemme

Sitten oli aika lähteä autolle

Kappas vaan, tuossahan on jonkun hanska

Tämä hanskahan on kiva lelu ....

Tää hanska on varmasti nyt mun!!!!

Himskatti, nyt ne jättävät minut .....

Olihan se pilkkipäivä kiva, mutta itse pilkkiminen oli vähän sitä sun tätä. Oko seurasi tohkeissaan miten reikää kairattiin jäähän ja sen oli maisteltava miltä järven vesi maistui (maistui muuten hyvältä). Sitten sen oli kuovittava etukäpälillään hyyhmää reijän ympäriltä, kun vaarikin teki niin hyyhmäkauhan kanssa. Tarkasti se seurasi, miten pilkki laitettiin järveen ja kun sitä liikuteltiin ylös ja alas, niin Oko ynnäsi pienessä viisaassa päässään, että me emme osaa nostaa pilkkiä ylös ja se tarjoutui auttamaan. Se nappasi siimasta kiinni hampaillaan ja alkoi etukäpälillään vetää siimaa perääntyen reijän luota pois. Oli täysi työ saada siima sen varpaiden välistä pois ennen kuin pilkki ja koukku tulivat pintaan. Välillä se kävi katsomassa minun pilkkimistäni ja pisti molemmat etukäpälänsä reijästä järveen ja siitä innostuneena juoksi vaarin luokse ja molemmat takakäpälät upposivat vaarin pilkkireikään. Siinä välillä minä ehdin saamaan yhden pienen raudun ja vähän ajan päästä vaarikin sai. Mutta mitä tekikään Oko? Se pisteli poskeensa tuoreeltaan molemmat kalat ja nuoli tyytyväisenä suupieliään. Kyllä pojasta kalakaveri tulee, se on varmaa!!!!! Kauan emme voineen jäällä olla, koska Oko kasteli tassunsa niin pahasti ja pitkältä matkalta. Kävimme tulistelemassa ja paistamassa makkaraa ja sitten lähdimme tallustelemaan takaisin autolle. Tänä aamuna kävimme vielä kävelemässä lähellä Tuulisjärven rantaa ja sitten lähdimme Ivalon kautta kotiin Saariselälle. Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan kiva ja nyt on suunnitelmissa useamman päivän reissu eri järville (ehkä Tuulisjärvi, Saukkojärvi, Rahajärvi, Mierasjärvi ym. ym.), jos/kun sääennuste näyttää useamman päivän aurinkoista jaksoa.