Back on Track -koiraloimi sun muut vermeet

 Lähtöä odotellaan.

Kun viime maanantaina lähdimme reissuun, emme olleet varmoja milloin palaamme. Nyt on perjantai ja palasimme jo puolen päivän jälkeen kotiin. Syynä oli se, että aamusta alkaen satoi tihkuttavaa vettä, eikä Okolle löytynyt Ivalosta sadeloimea. Etsin sitä jo viime maanantaina, mutta ei löytynyt. Pohjavillaa on lähtenyt niin paljon pois, että pitempiaikainen sade kastelee Okon selän ja varvut taas kastelevat vatsan. Toisena syynä oli, että ennen lähtöäni tilasin verkkokaupasta Okolle tarvikkeita (Back on Track -loimen, autoon turvavyövaljaat, leveän nahkataluttimen ja shampoota) ja nyt aamupäivällä tuli tekstiviesti, että tavarat ovat tulleet Saariselän Kuukkeliin. 

Ajattelin pestä Okon sitten, kun sen pohjavilla on kokonaan irronnut, jotta uusi pohjavilla saa kasvaa puhtaan ihon läpi. Tuosta vahvasta nahkataluttimesta on ollut tyttären kanssa puhetta jo aikaisemmin ja nyt kun loimen tilaaminen tuli ajankohtaiseksi, tilasin samalla myös tuon nahkaremmin. Tosi tanakalta tuo tuntuukin, on ihan samanlainen (22 mm leveä) kuin Arcolla, Kepalla ja Oksillakin. Turvavyövaljaat tilasin ihan sen takia, kun Oko lentää hassuna auton ikkunasta toiseen, sohvalta sohvalle ja sen jälkeen sänkyyn molemmista ikkunoista rähjäämään. Se onkin tosi innoissaan autossa rähjäämisestä, haukkuu kaikki, mitkä vähänkin liikkuvat. 

Pitäisi kai joskus ottaa Okosta kuva, kun sillä sylki roiskuu

ja sen ylähuuli on paksuna, kun se rähjää autossa

ulkona liikkuville koirille, lapsille, autoille ja vaikka heinätupsuille, jos

ne heiluvat tuulessa

Auton liikkuessa se saisi pysyä yhdessä kohdassa, ettei sille sattuisi mitään vahinkoa, jos äkkijarrutuksia tulee. Ja niitähän tulee, kun poroja on tämän tämän missä sattuu. Autossa Oko istuskelee yleensä sillä sohvalla, missä se voi istua pöydän ääressä katse menosuuntaan. Tosin se katselee sivuikkunasta. Toisena ajatuksena oli myös se, josko poika viihtyisi yhdessä kohdin sen aikaa, kun kävisimme vaarin kanssa kaupassa. Nyt Oko on ollut lyhyitä aikoja yksin, mutta se kiertää ikkunasta ikkunaan. Ehkä se sitten tyytyisi olemaan "tyynesti" katselemassa yhdestä ikkunasta. Kuitenkin noissa valjaissa on mahdollista, että Oko voi nukkua sohvalla halutessaan, ei välttämättä tarvitse koko aikaa istua. 

Ikkunakierros menossa, mutta tässä Oko katselee vielä

"tyynesti" eli ei rähjää - ainakin sen suu on kiinni. Nyt

Okolla on vain hännänpää valkoinen, muuten häntä on 

ylhäältä musta ja alapuolelta ruskean eri sävyinen.

Back on Trac-loimesta on tyttärellä ollut hyviä kokemuksia. Tilasin sellaisen loimen, jonka ulkopinta hylkii hieman vettä, mutta on kuitenkin varsinainen lämpöloimi eli keraamista kangasta. Oko katseli loimea hieman oudoksuen, yritin kokeilla sitä sen päälle, mutta poika suhtautui asiaan epäluuloisesti. Täytyy ujuttaa sen pää loimen läpi kuivalihalla houkuttelemalla. Okohan pitää mielellään veneilyliiviä ja kalareissuilla sillä on nyt ollut vaarin takki odotteluaikana päällä, jos sää on ollut vilakkaa. Uskon, että se tykästyy tuohon loimeen, kun se ensimmäisen kerran sille saadaan puetuksi. Otan sitten kuvan koko komeudesta.

Kävimme tällä reissulla ensin hillassa ja nyt on pakastimessa noin 10 litraa hyvänlaatuista hillaa. Hillaa olisi tällä reissulla saanut poimittua ämpärikaupalla, jos olisi halunnut, niin paljon sitä oli ainakin Inarin ja Utsjoen välisillä soilla. Ihan harmittaa, kun pakastinarkku on Kitkalla eikä täällä. Katselin jo sellaista pientä pakastinta Vaskoolista, mutta en vielä 
raatsinut ostaa.

 Okolla on hillapanta - niin se pitää ollakin

meillä hillan ystävillä.

Kokeilimme kalaa sieltä ja täältä, mutta perin heikosti niille meidän pyydyksemme kelpasivat. Utsjoesta sain ensin 15 cm:n taimenen, mutta se laskettiin kasvamaan. Sitten virveliini tarttui kunnon lohitintti, sellainen arviolta noin 50 senttinen. Huusin vaarille kuin heikkopää, että haavi tänne, haavi tänne. Olisi pitänyt kuitenkin antaa lohelle siimaa, sillä vaari oli (tietysti) niin pitkän matkan päässä, että ensin oli rauhoiteltava Okoa ja sitten vasta lähdettävä kivikossa haavin kanssa minun luokseni. Minä hölmö vedin kalan ihan rantakivikkoon, missä se pomppi ja hyppi, hyppi ja pomppi ja ennen kuin vaari ehti paikalle, se kiitti ja karkasi. Voi jukupliut, että harmitti. Olisi se Tenosta Utsjokeen uinut tintti kelvannut pannulle laittaa! Ensi viikolla on mentävä yrittämään uudelleen - ehkä. Takatullessa kävimme Syysjärvellä. Siellä virvelini tarttui jatkuvasti heiniin, eikä heittelystä tullut mitään. Kävimme myös Mudduksella ja lopuksi Vuontiksella. Vuontiksesta Jormalta putosi kaksi haukea (haavinainen kun ei ollut tarpeeksi lähellä). Minä sain harjuksen, hauenpötikän ja pulskan ahvenen. Niihin oli tällä viikolla tyytyminen. Kyllä se Okon suu napsaa noitakin syödessä. 

Tässä makaillaan pöheikössä ja katsellaan tarkasti,

saako mummo tai vaari kalaa.

Oko on sitten jännä kapistus. Se on päivä päivältä mukavampi ja suloisempi. Eihän sitä kohta urokseksi uskokaan muuten, kuin sen "tötterön" takia. Sitä se tyrkkää ulos jatkuvasti niin, että heikompaa hirvittää. Minä jo sanoin vaarille, että taitaa pojalla pippelin nahka olla liian löysä, kun sisukset tuppaavat ulos .... 

Olemme huomanneet, että kun Okon kanssa käy 2 - 3 km:n lenkillä, että se saa haistella "rintansa riemusta", sen jälkeen se tyytyy köllöttelemään ja katselemaan, kun me virvelöimme. Ja autossa on tietysti leikkisessiot päivittäin. Laitan tähän vielä lopuksi Okosta "työkuvasarjan":

Kas, kas, tässähän on komea risu.

Tämä on ihan pakko kuljettaa nuotioon ...

Hih, sitten minullekin paistetaan oma fetajuusto-

mustapippuri-Wilhelmi, kun olen näin kiltti

ja ahkera!