Viime keskiviikkona aamulla Okolta tuli sairastumisen jälkeen ensimmäinen kakka. Olimme sopineet, että jos Okon kakka on normaalia, niin lähdemme katselemaan hillasoita. Kun Oko kävi kakalle, hoimme vaarin kanssa "älä tule paha kakka, tule hyvä kakka". Ja niinhän siinä kävi.
Lähdimme iltapäivällä Ivaloon, kävimme kaupassa ja jatkoimme matkaa ensimmäiselle suolle. Sieltä poimimme jonkin verran hillaa ja autoon palattuamme puhdistimme marjat rasioihin ja laitoimme pakastimeen. Seuraavana päivänä teimme toisen "suunnistuksen" ja vaikka suolla olikin joku käynyt ennen meitä, niin kypsyneitä marjoja oli meillekin illaksi siivota. Patikoimmekin eli kävimme Keski-Taimenjärvellä paistamassa makkaraa. Päivä ei ollut lämmin ja tuuli oli kova. Oko kaipasi päiväunia ja se nukkuikin tulistelun ajan vaarin takki peittonaan.
Jännää, miten tyytyväisenä Oko nukkuu "peiton" alla
aina ollessaan väsynyt. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
Eilen kävimme taas eri suunnassa hillasoilla. Otimme nyt virvelit mukaan, mutta jäät unohtuivat Saariselälle. Sovimme, että ensin kierrämme järven, poimimme mahdolliset hillat ja vasta pois lähtiessämme heittelemme virveliä. No, minähän en malttanut, vaan heitin heti järvelle päästyämme. Toisella heitolla tuli harjus. Kun kävin tainnuttamaan kalaa, löinkin puukolla omaan etusormeeni. Onneksi ei ollut vaarin iso puukko, vaan minun pienokaiseni, joka on vielä aika tylsä. Silti sain kunnon haavan sormeeni ja se vuoti verta koko päivän, oli sikäli hankalassa kohtaa, että aina kun sormea liikuutti, verenvuoto alkoi. Järvi kierrettiin ja marjojakin olivat edelliset poimijat meille vähän jättäneet. Paistoimme nuotiolla makkaraa ja pitelimme sadetta. Pois lähtiessämme vaari sai hauen, mutta ei maalle asti, sillä minä en ehtinyt irroittaa oman virvelini koukkuja haavista saatuani harjuksen. Niin sitten kävi, että hauki nappasi vaarin virvelistä siiman poikki ja lähti uiskentelemaan kuva suupielessä. Vaari kävi vaihtamaan uutta kuvaa ja minä lähdin parinkymmenen metrin päähän heittelemään virveliä. Ja heti ensi heitolla nappasi. Huutelin vaaria haavittamaan. Lähemmäs tultua näimme, että kala on hauki. Sanoin vaarille, että olisipas tämä se sama hauki, joka vei sinulta kuvan. JA OLIHAN SE! Sillä napotti suupielessä vaarin virvelin kuva ja minun virvelini lipan se oli napannut suuhunsa kokonaan. Tappiota ei siis tullut kuvien suhteen, hah. Tänään olemme syöneet tuosta hauesta kalasoppaa. Okolle laitoin eilen harjuksen ja tänään se sai haukea. Oko tykkää kalasta.
Tänään kävimme Kutturassa päin etsimässä hilloja - saimme vajaan kahvikupillisen. Katselin jo entiselle valtauspaikalle mennessä, ettei millään suolla näkynyt marjan marjaa. Halla oli vienyt Kutturan soilta kukat ja marjat. Kutturan Kultakioskilla oli kullanhuuhdontakilpailut, väkeä ja autoja pilvin pimein. Ja Okolla riitti haukuttavaa!!!!
Menomatkalla oli kilpailu käynnissä, mutta minun kamerani
jossain taskussa. Paluumatkalla kisat olivat jo ohi, mutta porukka
oli juhlatuulella ja juhlinta jatkui edelleen. Tässä vain
murto-osa porukasta. Oko hyppi ikkunasta ikkunaan ja haukkui
jokaista sydämensä kyllyydestä.
Okohan ei ole ollut mikään "kainaloinen kana", se ei ole useinkaan pyrkinyt syliin tai nukkumaan sänkyyn. Eikä se turhasta heiluttele häntäänsäkään. Nyt sen häntä heiluu tämän tämän ja muutamana viime yönä se on "ängennyt" nukkumaan meidän väliimme. Tosin se viipyy vain vähän aikaa, nähtävästi me olemme liian kuumia petikavereita sen mielestä. Jonkinlainen räksytysvaihe sillä on edelleen päällä. Poroja se ei hauku, mutta saattaa haukkua liian käyrää puuta, hah. Mutta muuten se on oma suloinen hauvavauva. Karvaa lähtee edelleen ihan tajuttomasti. Olen kammannut sitä ja samalla jutellut, että "sinustahan taitaa tulla karvaton koira". Toivottavasti ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti