Tämä on Okon 10 kuukauden juhlakuva.
Mu ráhkistan du Oko (pohjoissaamea) - minä rakastan sinua Oko!
Juhlakalu katselee ikkunasta näkyisikö ulkona liikettä,
vaikka poropoikia.
10-kuisen juhlapäivän lahjana Oko sai tämän etualalla
olevan kalan. Nallukka on "paitsiossa" eli piilossa jonkin aikaa
parvella, sitten sekin on taas ah niin hyvä lelu.
Juhlakalu oli niin mielissään uudesta lelustaan, että
sitä piti varjella, ettei mummo vaan nappaa sitä ja ala
leikkimään yksinään.
Niin se aika kuluu kuin siivillä, Oko-poika täytti tänään 10 kuukautta. Se on jo iso mies, möreä-ääninenkin kuin mikä. Lapsi se kuitenkin vielä on ja lapsellinenkin. Tänään olemme käyneet kolme kertaa pissatusta pidemmällä lenkillä ja kilometrejä on kertynyt yhteensä hieman yli 13. Olemme kierrelleet Kaunispään rinteen polkuja, käyneet Kaunispään päälläkin. Näillä reissuilla Oko on käyttäytynyt ihan nätisti. Vaari sanoikin, että silloin kun molemmat olemme Okoa lenkittämässä, se käyttäytyy paljon paremmin kuin silloin, jos Oko ja vaari ovat kahdestaan lenkillä. Silloin Okolle tulee ramboiluvimma. Nyt parina päivänä Oko on malttanut kävellä ulkonakin jonkin aikaa vierellä (hah, nameja ahmien). Roskat saavat olla rauhassa, mutta poron papanat houkuttavat edelleen. Aika hyvin se tottelee jätä-käskyä, kun käsky vain tulee meiltä oikealla hetkellä, ei liian aikaisin eikä liian myöhään vaan just kohdallaan.
Tänään minua huvitti, kun vaari meni imuroimaan autoa ja Oko jäi sisälle minun kanssani. Minä olin ompelemassa Okon veneilyliivejä siimalla pöydän ääressä. Oko meni makuuhuoneeseen katsomaan ikkunasta minne vaari meni. Kun se huomasi, että vaari meni autoon sisälle, se aloitti haukunnan. Ajattelin, että en noteeraa sitä ollenkaan. Sitten Oko tuli minun luokseni, haukahteli ja katsoa tapitti minua silmillään ja ikään kuin "kutsui" mukaansa. Sitten mentiin yhdessä katsomaan ikkunasta, milloin vaari tulee sisälle. Toisaalta ihan hyvä, jos poika oppii hakemaan ihmisen mukaansa, ties milloin tuotakin taitoa tarvitaan.
Meidän ihana mussukkamme kasvaa kohti aikuisuutta huimaa vauhtia ja me molemmat vaarin kanssa sanomme sille "Mun liikon dutnje, mu ráhkistan du" (minä pidän sinusta, minä rakastan sinua).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti