Uusi viikko, uudet kujeet

Taas on uusi viikko alkanut aurinkoisena, mutta kovin tuulisena. 

Eilen päivällä kävelimme Laanilan lenkin maantietä myöten.

Lisäksi Oko kävi aamulla postilenkin vaarin kanssa ja illalla

käveltiin Etelärinne II:n lenkki. Sieltä tämä kuva. 

Oko taisi saada eilen liikaa liikuntaa, sillä se oli aika lailla

väsynyttä poikaa illalla. Nojatuolista käsin se vahti mummon

liikkeitä parvella.

 Lauantaina kävimme Okon ja Haltin kanssa tutustumassa

tällaiseen paikkaan

 Siellä Okon oli ihan pakosti taas katsottava,

mitä hangen alta löytyisi. Se ei varmaankaan tunne

sananlaskua "Joka (toiselle) kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa".

 Lady Halti eli virallisesti Itätuulen Haldi

Ja meidän ikioma kullannuppumme, 

Oko Fredinpoika Taavila eli virallisesti vain Oko

Tämä koti kaipaisi peruskorjausta!

Tänään aamusta naksuttelimme tuttuja juttuja Okon kanssa. Aika mielenkiintoista minusta oli, että Oko pysyi vaarin hanskan vieressä makuulla käskystä "paikalla" koko ajan, kun kävin kahteen kertaan pesuhuoneessa, kerran laskin 30:een tuulikaapissa ja sitten kävin vielä petaamassa makuuhuoneessa vuoteen. Aika pitkän aikaa pysyi paikoillaan ja olisi ehkä ollut kauemminkin. Hyvä Oko! Vaari on alkanut opettamaan Okolle esineiden erottelua. Okohan tuntee jo "tytön" (Hello Kittyn) ja pallon. Aikaisemminhan olemme testanneet tuota esineiden tunnistamista "hae tyttö", "hae pallo" tms. käskyllä. Nyt Jorma laittoi lattialle vierekkäin renkaan, turvakon (= ulkolelu) ja pallon. Kun vaari kysyi, missä turvakko, Okon piti laittaa tassu turvakon päälle, naksu ja palkka. Sama kysymys muittenkin esineiden kohdalla ja aika hienosti meni. Eilen harjoiteltiin ensimmäisen kerran ja tänään lisää.

Aamuaskareiden jälkeen haimme Haltin ja kiersimme Etelärinne II:n lenkin. Marjo soitteli jättäneensä Haltin tarhaan odottelemaan. Kun olimme noin 100 metrin päästä Haltin kotoa, se tunnisti jälleen meidän äänemme ja päästi hurjan ulinan ja haukunnan. Se juoksi ympäri tarhaansa ja yritti kaikin tavoin herättää huomiotamme. Ei rassukka tiennyt, että olimme tulossa sitä noutamaan tai sitten se oli varma, että tulemme ja ryntäili jälleennäkemisen ilosta. Nyt leidi Haldi ja meidän kultamussukkamme nukkuvat päivätorkkuja reporankana. 

 Oko on aika sypäkkä liikkeissään, minulle käy usein

näin, kun yritän kuvata sen liikkeitä.

Tänään aamulekillä.

Lenkin loppupuolella Okolla on tapana käydä "ramboilemaan",

silloin kavetaan "turvakko" taskusta ja poika pääsee

sen kanssa touhuilemaan.

Kun yhtään ei hotsittaisi tulla sisälle, täytyy keskiä vaikka mitä,

jos ei muuta niin "hautoa" turvakkoa.

 Älä ota sitä, tää on mun, mun, mun!!!!

Okon Hello Kitty alkaa olla aika lailla ränsistynyt. Siltä on leikattu sitä mukaa rusetteja, lettijä ja hameenhelmaa pois, kun Oko on niitä repinyt. Nyt tytöstä ei ole jäljellä kohta muutta kuin pää ja pylly. Oko on alkanut repiä siltä käsiä ja jalkoja, kun ei enää muuta revittävää juurikaan ole. Toisen posken punainen vilkkuvalo on sammunut, mutta toinen poski vilkkuu vielä. Mistähän löytäisi samanlaisen aarteen? Tuo tyttö on nimittäin ollut Okolle tosi rakas lelu. Pallojen jälkeen heti seuraava. 

Suunnittelemme lähtevämme huomenna Ivaloon ja sieltä jatkamme pilkkireissulle. Jorma porasi tänään kahteen pulkkaan reunoille reijät ja laitamme niistä narut ja saamme näin tavarat kulkemaan narutettuina pulkissa autolta jäälle. Jos säät ovat suotuisat, tulemme ehkä perjantai-iltana vasta kotosalle. Riippuu tiettenkin siitä, miten Oko viihtyy, mutta luulisin kyllä että pojasta pilkkireissut ovat mukavia, saahan se juosta ja temmeltää vapaana koko nuoren miehen energian voimalla. Jos Juutualle on aurattu parkkipaikka, käymme metsäsuksilla Saaritaimenjärvellä, mutta ainakin Tuulisjärvelle ja ehkä Saukkojärvellekin menemme. 

Oko on sitten topakka ja tarkka. Minua nauratti tänä aamuna, kun se seurasi makuuhuoneen ikkunasta vaarin touhuja varaston ovella. Se oli niin tärkeän näköinen, sen huuletkin olivat "paksuna" ihan samalla tavalla kuin "laulaessaan".  Tänään se yritti vähän lauleskella Hello Kittyn tahdissa.

Niin miestä, niin miestä jotta!

Oko on vielä torkuilla, joten ajattelin laittaa tähän vähän tilannetietoja ja eilen ottamiani kuvia. 

Oko on jo niin miestä, niin miestä, että jalka nousee pissatessa jo ehkä 60 prosenttisesti. Ihan naurattaa, kun joskus jalka nousee niin räväkästi, että koko poika meinaa kellahtaa selälleen. Välillä sitten pissa lipsahtaa tyttöjen tapaan. Toinen miehisyyden merkki on Haltin haisteleminen, onneksi ei vielä hyppää selkään .... Ihan selvästi Oko haluaisi tutkia, mitä Haltin mahan alta löytyy, mutta toistaiseksi Halti on ollut "tiukkana". Eli Okolla ovat hormonit heräämässä hyrräämään.

Yksi huvittava piirre Okossa on se, että sen pää kallistelee puoleta toiselle, kun sille jutellaan. Se kuuntelee hyvin tarkasti mitä sille sanotaan. Ymmärtääköhän se enemmän, mitä yleensä koirien tiedetään ymmärtävän? Onhan todettu, että apinatkin ovat joissakin asioissa ihmisiä paljon älykkäämpiä. Miksi ei siis koirat?

Tänään meillä on siivottu ja kohtapuolin lähdemme Okon kanssa kävelylle ja haemme samalla Haltin mukaamme. Huvitti aamulla, kun Oko laulatti Hello Kittyä ja samalla päästi itsekin "wouuu-uuuu" -laulun. Näinköhän se vielä oppii laulamaan käskystä? Se on niin söpön näköinen kun se wouwottaa, sen suu on jotenkin pyöreänä. Naksuteltiin aamulla kerraten entisiä juttuja. Kohta pitäisi opettaa sille jotain uutta, mutta ulkoilu sotkee hieman asioita, koska kauniit keväiset päivät on otettava tarkkaan. Okokin tykkää olla valtavasti ulkona, välillä se on parvekkeella ja katselee sieltä maailman menoa. Laitettiin parvekkeen portaiden eteen portti, jotta se ei pääse ihan helposti karkuteille. 

Ihmisten ohitukset onnistuvat hienosti, mutta ne autot, ne autot, niitä on jatkuvasti kytättävä. Pitäisi kai olla viikko Rovaniemellä kadun vartta kävelemässä edestakaisin joka päivä niin kauan, kunnes Oko kyllästyy kyttäämiseen. Kun olimme Rovaniemellä ja kävelimme pyörätietä edestakaisin, se lopulta menetti kiinnostuksensa autoihin. Ehkä tuon autojen kyttäämisen saa kesällä kitkettyä pois, kun tarkenee istuskella tien penkalla tuijottelemassa liikennettä. 

Oko on muuten aika iso. Mitattiin sen säkäkorkeus ja saatiin mitaksi 57 cm eli poju on 4 cm yli rotumääritysten. Mutta eipä tuo haittaa, poika on komea kuin Kauniitten ja rohkeitten Rigde, hih!

Ja tässä kuvakavalkaadia eilisiltä lenkeiltä:

 Meistä on ollut nautinto katsoa pieniä taitavia ihmisentaimia,

kun ne laskevat suksilla tai pulkalla mäkeä niin topakasti

 Oko tarkistaa tilannetta Kaunispään päällä

 19. - 20.4. on pulkkarinteessa pulkallalaskemisen MM-kisat

 Mikä ihana ilme meidän mussukallamme! On se niin

suloinen kullanmuru!

 Pulkkamäki lanataan latukoneella. Oko katselee,

minne Halti jäi

 Miljoona, miljoona, miljoona ruusua! Aivan ihania veteen

jäädytettyjä, mutta jo auringon sulattamia ruususia!

 Oko kyttäysasennossa

 Ystävykset: Lady Haldi eli Halti ja nuorukainen Oko

 Aurinko lämmittää niin suloisesti, että silmät luppaavat

Kotiin tultua on heti otettava köllötykset, voi tuota

mussukkaa, tulikohan riekuttua ulkona liian kauan ....

Väsynyt - onnellinenkin?

Olin eilen illalla niin väsynyt, että kävin nukkumaan jo heti ilta-yhdeksän jälkeen ilman iltakahvia. Tänä aamuna olikin sitten pää kipeänä. Onneksi Oko herätteli viiden aikoihin ja sain otettua pillerin ajoissa, ettei ihan migreeniksi asti särky yltynyt. Silti nytkin tuntuu kuin olisi tuhannen kilon paino hartioissa. Johtuu varmaankin tämän päivän happihyppelyistä ja saunomisesta. Okokin vetää unia potsojollaan eli pitkin pituuttaan, taisi sekin saada riittävän annoksen liikuntaa tälle päivälle. Väsynyt ja onnellinenkin - toivottavasti ainakin viimeksi mainittu! 

Okosta on tullut "metka". Se kallistelee päätään ja kuuntelee hyvin tarkkaan, kun sille jutellaan. Tämä pään kallistelu on tullut vasta viime viikkojen aikana ja näyttää tosiaan siltä, että se haluaisi ymmärtää kaikki mitä sille puhutaan. Ja paljon se ymmärtääkin! Yhtenä iltana sanoin sille "menehän Oko jo nukkumaan, me tulemme ihan kohta". Ja poika lähti oitis makuuhuoneeseen ja omaan sänkyynsä. Oko on mummon ja vaarin kultamussukka!!!!

Eilen illan edellä kiersimme Suopunkitien lenkin. Halti oli tarhassaan ja tunnisti taas kaukaa meidän äänemme. Voi sitä ulinaa ja haukuntaa, millä se kutsui Okoa ja meitä luokseen. Ei auttanut kuin käydä taputtelemassa sitä tarhassaan ja luvata, että "huomenna haemme sinut lenkille". 

Tänä aamuna soittelin Marjolle ja kyselin missä Halti oli. Haimme sen sitten hieman ennen kymmentä Hippupuodista ja lähdimme talvikävelyreittiä myöten Laanilaan ja takaisin. Kolme tuntia siellä tallusteltiin ja sekä Okolle että Haltille maistui reissun päälle poronluut ja päikkärit. Sää on ollut mitä keväisin, parvekkeella oli + 18 astetta lämmintä, kun istuskelimme siellä Laanilan reissun jälkeen sulattelemassa Haltin tassupaakkuja.

Iltapäivällä kävimme vielä kävelemässä Etelärinne II:n lenkin ja jätimme paluumatkalla Haltin omaan tarhaansa odottelemaan emäntäänsä töistä. Tällä reissulla ajoi auto ohitsemme ja pysähtyi Koivutiellä olevan mökin pihaan odottamaan. Sieltä tuli rouva kahden tyttärensä kanssa tiepuoleen ja kysyi onko Oko bordercollie. Hän kertoi, että heilläkin on sekä villakoira että bordercollien puolivuotias narttupentu. Siinä jutellessa tytär haki autosta Minnin, bortsutytön nähtäväksemme ja tutustumaan. Voi, kun se oli nätti! Se oli vaaleanruskean/valkoisen -kirjava. Mutta oli se pieni verrattuna Okoon, vaikka ikäeroa ei ollutkaan kuin 2 - 3 viikkoa. Tosin tytöt ovatkin poikia pienempiä. Tämä Minni oli haettu Mäntsälästä. Mielestäni sillä oli pehmeämpi turkki kuin Okolla (Okon turkki on aika karkeakarvainen) ja Minnin kuono oli pitkä ja suippo verrattuna Okon kuonoon. Mutta ihan samalla tavalla se kerjäsi hyvänäpitoa, ehkä enemmänkin, sillä se heitti itsensä ihan selälleen, mitä Oko ei vieraille rapsuttelijoille tee. Autoja ja silittelyjä Minni kuulemma jahtaa ihan samalla tavalla kuin Okokin. Hyvin tulivat Okon kanssa juttuun. Haltia emme uskaltaneet laskea Minnin lähelle, sillä Halti on pari kertaa laittanut tyttökoiran "kanveesiin", kun olemme olleet kävelemässä. 

Tänään en ole kuvia ottanut, joten tämänpäiväinen "sepustus" jää ilman kuvia. Patterit ovat latauksessa ja ehkä huomenna on jälleen kuvauspäivä.

Tuulisjärven reissu

Tuulisjärven pilkkireissu on heitetty. Sunnuntaina illan edellä olimme perillä Tuulispään parkissa, maanantaina teimme pilkkireissun ja tänään tiistaina tulimme takaisin kotiin. 

Täällä Tuulispään parkissa nukuimme kaksi yötä. Meidän vakiopaikassamme ylempänä oli parkissa jo toinen asuntoauto,

mutta hyvä oli köllötellä tässäkin kohtaa.

Ja tänne suunnistimme sunnuntaina illalla katsomaan,

minkä verran jäällä on lunta

Oko yritti kantaa kortensa kekoon nuotiotarpeiden

haalimisessa

Perillä Tuulisjärven laavulla ...

... missä paistoimme illalla makkaraa ja

meetwurstin kantapaloja

Oko tutki tarkasti puuvajan ja puu-ceen 

ympäristön

Maanantaina teimme aamulenkin Tuulispään päälle

ja kuvasimme Inarijärveä. Yöllä oli satanut noin 10 cm lunta.

Välillä oli kaivettava ja katsottava, mitä lumen alta

voisi löytyä

Ja sitten pantiin pylly pystyyn ja nuoltiin ....

Kun sää vähän lämpeni, lähdimme Tuulisjärvelle 

pilkille. Okon oli taas kerättävä risuja nuotiotulta

varten ....

Oko mielipuuhassaan - risuja repimässä

Tuulisjärvellä oli vielä jäällä lunta. Pilkkijöitä oli 

ainakin 20 - 30 ja tulistelijoita/retkeilijöitä myös

Pojat pilkkipuuhissa

Oko oli tarkkana, ettei kukaan muu

tullut meidän reijillemme

Sitten oli aika lähteä autolle

Kappas vaan, tuossahan on jonkun hanska

Tämä hanskahan on kiva lelu ....

Tää hanska on varmasti nyt mun!!!!

Himskatti, nyt ne jättävät minut .....

Olihan se pilkkipäivä kiva, mutta itse pilkkiminen oli vähän sitä sun tätä. Oko seurasi tohkeissaan miten reikää kairattiin jäähän ja sen oli maisteltava miltä järven vesi maistui (maistui muuten hyvältä). Sitten sen oli kuovittava etukäpälillään hyyhmää reijän ympäriltä, kun vaarikin teki niin hyyhmäkauhan kanssa. Tarkasti se seurasi, miten pilkki laitettiin järveen ja kun sitä liikuteltiin ylös ja alas, niin Oko ynnäsi pienessä viisaassa päässään, että me emme osaa nostaa pilkkiä ylös ja se tarjoutui auttamaan. Se nappasi siimasta kiinni hampaillaan ja alkoi etukäpälillään vetää siimaa perääntyen reijän luota pois. Oli täysi työ saada siima sen varpaiden välistä pois ennen kuin pilkki ja koukku tulivat pintaan. Välillä se kävi katsomassa minun pilkkimistäni ja pisti molemmat etukäpälänsä reijästä järveen ja siitä innostuneena juoksi vaarin luokse ja molemmat takakäpälät upposivat vaarin pilkkireikään. Siinä välillä minä ehdin saamaan yhden pienen raudun ja vähän ajan päästä vaarikin sai. Mutta mitä tekikään Oko? Se pisteli poskeensa tuoreeltaan molemmat kalat ja nuoli tyytyväisenä suupieliään. Kyllä pojasta kalakaveri tulee, se on varmaa!!!!! Kauan emme voineen jäällä olla, koska Oko kasteli tassunsa niin pahasti ja pitkältä matkalta. Kävimme tulistelemassa ja paistamassa makkaraa ja sitten lähdimme tallustelemaan takaisin autolle. Tänä aamuna kävimme vielä kävelemässä lähellä Tuulisjärven rantaa ja sitten lähdimme Ivalon kautta kotiin Saariselälle. Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan kiva ja nyt on suunnitelmissa useamman päivän reissu eri järville (ehkä Tuulisjärvi, Saukkojärvi, Rahajärvi, Mierasjärvi ym. ym.), jos/kun sääennuste näyttää useamman päivän aurinkoista jaksoa.

Kevättä rinnassa Okollakin

Joo, joo, Oko alkaa esittää miehisyyden merkkejä tai sitten sillä on kevättä rinnassa. Se nimittäin tykkää pissata Haltin pissan päälle ja silloin nostetaan jalkaa oikein reippaasti. Muuten sojotetaan vielä puoliksi tyttöjen tapaan. Halti on siinä mielessä jännä vanha rouva, että se pissii kuin pojat, ihan naurattaa katsella. Minä luulinkin sitä pissaamisen perusteella pojaksi, sillä en muista nähneeni sellaista tyttökoiraa, joka nostaisi jalkaa pissatessaan. 

Tennispalloleikit ovat ulkonakin mieluista puuhaa

Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä. Haltin piti olla kotosalla Marjon tyttären hoidossa, mutta kun päivällä kävelimme pyörätietä Etelärinne II:een, niin Halti nosti tarhassaan sellaisen ulinan ja haukunnan, että oli ihan pakko käydä sitä taputtelemassa. Halti kuulee noin 70 - 100 metrin päähän meidän äänemme ja silloin "kutsuminen" alkaa. Olisimme ottaneet sen lenkille, mutta missään ei ollut talutinta näkyvissä. Sitten illan edellä (noin klo 17) toistui sama homma. Halti ulisi, vinkui ja haukkui pihassa ja kun lähdimme menemään kohti sen kotia, se juoksi vastaan häntä heiluen, oli irti pihassa. Marjon tytär tuli ulos katsomaan, mikä hätä Haltilla on ja lupasimme ottaa Haltin lenkille mukaan, veimme sen sitten paluumatkalla takaisin. Oko viihtyy aivan hyvin Haltin seurassa. Välillä se yrittää houkutella Haltia leikkiin, mutta Halti ei osaa leikkiä, vaan kävelee arvokkaasti Okon houkutuksista huolimatta. 

Iltayöstä ainakin täällä oli upeat revontulet. Vihreät. En ole koskaan puolen yön maissa nähnyt Suopunkitiellä niin paljon ihmisiä, kuin oli viime yönä ihastelemassa revontulia. Yritin ottaa valokuvia, mutta tuli pelkkää mustaa ja pieniä valopilkkuja, talojen ja katujen valot häiritsevät. 

 Tämä ulkolelu on tarpeen silloin, kun Oko 

haluaa heittäytyä Rajaseudun Ramboksi

Välillä sitten kävellään näin hienosti häntä heiluen

Tänä aamuna herätessä oli aurinkoista, sitten pilviverho kulki taivaan kannen yli ja heitti muutaman lumihiutaleen ja taas taivas selkeni aurinkoiseksi. Marjo soitteli ja sovimme, että hän tuo Haltin meille puolilta päivin töihin mennessään. Minä menin vastaan ja kun Halti näki minut, se juoksi turkki hyllyen luokseni, oli ihan mielissään kun tiesi, että pääsee Okon kanssa lenkille. Kävelimme yhdessä noin 7 km, aamulla olimme käyneet jo Okon kanssa postilenkillä. Aamulla teimme myös naksutusharjoitukset. Täällä sisällä Oko toimii juuri niin kuin pitääkin, mutta ulkona "vietit vievät". Kertasimme aamulla "paikalla", "tassu", "odota", "etsi", "tuo tyttö mummolle", "tuo pallo mummolle", "miten tyttö laulaa", "vieressä" ja "kosketa frisbitä" -juttuja. Uutena/vanhana kertasimme "ei"-kieltoa siten, että laitoin nakinpalan lattialle ja kun Oko tuli noin metrin päähän sanoin "ei, istu". Sitten hetken päästä "saa ottaa" -luvalla Oko sai syödä nakinpalan. Tämäkin sujui mainiosti, mutta ei toimi ulkona esim. jäniksenpapanien, hevosen kakkaroiden tai poron pipanoiden kohdalla, silloin on otettava avuksi taluttimesta vetäminen. 

Palloleikin jälkeen "vauva" nukahti pallo kainalossa

Tällä hetkellä molemmat (Oko ja Halti) nukkuvat lenkkiväsymystään pois. Viemme Haltin jossain vaiheessa tarhaan, sillä Marjon mies tulee tänään ja hoitelee sitten Haltia. 

Jos maanantain sää näyttää lupaavalta, lähdemme huomenna Tuulispäälle ja maanantaina käymme pilkillä Tuulijärvellä. Onhan se Okollekin hieman uutta toimintaa, kun saa tulistella ja juoksennella järven jäällä uusissa maisemissa.

Kuivaliha on njammmmm niin njammmmm

Eilen illansuussa palasimme Saariselälle. Reissulle on aina mukava lähteä, mutta auton purkaminen ja tavaroiden laittaminen paikoilleen on auts, niin työlästä, oikeastaan äklöttävää. Mutta jos haluaa reissata, on myös otettava vastaan nämä ikävämmätkin lieveilmiöt, hah. Monta kuvaa eivät matkassani olleet patterit antaneet ottaa, vain nämä Napapiiriltä otetut kuvat. Olisin niin mielelläni ottanut kuvia Kitkan lumitilanteesta, Okon touhuamisista mökin pihalla ja varsinkin Kitkan kuutamosta, joka oli aivan ihana, mutta kun kamera käski aina vaan vaihtamaan pattereita, niin ei onnistunut. Harmi.

Napapiirin yksi turistipyydyksistä,

tässä näkyy vain pieni osa rakennuksesta

Tämän kotarakennuksen tarkoitusta en tiedä,

olisiko joku turistiryhmän tulistelukota ...

Joulupukin majan edessä oli valtavan korkea

joulukuusi ja sen ympärillä useita ihan oikeasta

lumesta rakennettuja lumiukkoja. 

Tänään nukuimme kaikki pitkään. Vaari käytti Okoa ulkona viiden aikaan ja kun minä nousin ylös kahdeksalta, Oko halusi vielä jatkaa uniaan. Väsyttävähän sille reppanalle tuo reissu oli. Ei se kuitenkaan ollut unohtanut naksutinjuttuja. Kun laitoin frisbin lattialle, poika tomerasti toppasi molemmilla jaloillaan sen päälle joka kerran, tähän asti se on laittanut vain jomman kumman tassun. 

Tänään kävimme lenkkeilemässä Etelärinne II:lla, Kuukkelissa ja kerran kiersimme Suopunkitien. Halti oli Etelärinteen reissulla mukanamme ja vein sen tarhaan kuuden jälkeen illalla. Halti oli todella mielissään tapaamisesta ja Okon mielestä Halti taitaa "kuulua jo kalustoon". 

Kuukkelin lenkillä meitä vastaan juoksi hoikka nainen kahden koiransa kanssa, labradorinnoutajan ja cockerspanielin. Koirat olivat irti. Oli pieni pelko, mitä kohtaamisessa käy, mutta eipähän käynyt mitään. Oko haisteli topakasti toiset koirat eikä yhtään ärhennellyt. Jutellessa kävi ilmi, että nainen oli Noora Valkila, jolta on juuri ilmestynyt kirja Kasvata koirasta kunnon kaveri. Täytyykin tutustua kirjaan. Aika jännä juttu muuten se, mistä johtuu, että Oko räyhää joillekin koirille ja toisten kanssa se on alusta asti ylintä ystävää. Onko se niin, että "kauneus on katsojan silmissä" koirillakin?

Aamulla vaari kävi lapioimassa parvekkeelta lumet ja Oko tarkkana poikana seurasi hiihtoladun liikennettä.

 Tässä katsellaan parvekkeelta erilaisia hiihtotyylejä.

 Sitten piti hypätä penkille katsomaan keittiön

ikkunasta mitä mummo touhuilee.

Ja pallon pelaaminen on aina must-juttu,

jos ei saa mummosta ja vaarista houkuteltua

kaveria on sitten pelattava yksin. Okolta

leikki käy!

Iltapäivällä otimme kuivalihat pois häkistä. Ja olihan niitä maisteltava. Hyvää tuli! Okon mielestä kuivaliha oli niiiiiin hyvää, että "melkein" piti mummon suustakin kaivaa lihapalat pois. Vaari harmitteli, että taas tuli tehtyä liian vähän kuivalihaa ja yhteen ääneen todettiin, että kyllä kesällä taas Arcon silmät loistavat, kun se saa kuivalihaa. Loistivat Okonkin silmät! Ja jos rehellisiä ollaan, niin eivät Kepa ja Oksikaan sylkeneet kuivalihan päälle.

En ole muistanut mainitakaan, että Okon tassuhiki ei enää tuoksu (= haise). Ei ole haissut enää aikoihin. Olisiko haju sitten johtunut pentumuonasta? Luin jostain, että koirien hikirauhaset sijaitsevat tassuissa. Nyt Oko tuoksuu niin ihanalle, niin ihanalle jottoikein!