Oko 12 viikkoa

Oko-poika täytti tänään 12 viikkoa, tässä tämän päivän potretit:

Tämä on virallinen 12 viikon potretti!

Tämä on namipyyntö! Toinen korva on jo niin topakka,

mutta toinen vielä vauvan velttokorva

Tässä jo ollaan helpottuneina, kun ei tarvitse poseerata

Niin, pikkupoika vanheni tänään taas uudella viikolla, eli 12 viikkoa on Okolla elämää takana, viikon päästä tulee 3 kuukautta täyteen. Poika on jo "melkein" sisäsiisti. Eilinen oli 0-päivä, tänään aamupäivällä kävi vahinko. Ulkona oli niin paljon porukkaa, joita piti tuijotella ja toivoa, että mahdollisimman moni tulisi rapsuttelemaan. Siitä oli seurauksena, että pissat tulivat ulos, mutta kakka, joka olisi vaatinut keskittymistä, ei enää ulos tullutkaan, vaan sisälle. Nurkkaan lattialle, hmm.... sillä vaari korjasi jo eilen paperit pois. Oko kun tuppaa repimään sanomalehdet ja jätystää suussaan paperipalloja. Onneksi Okon kakka on sopivan kiinteää, joten se on helppo korjata pois ja pyyhkäistä lattia. Pissat on tänäänkin tehty kaikki ulos ja jopa kerran on ilmoitettu oven edessä isolla äänellä, että nyt on pissahätä!

Eilen illalla kohtasimme sen ongelman, mihin olemme osanneet varautua. Oko olisi halunnut nukkumaan käydessä sänkyyn. Kun minä olin vielä hammaspyykillä, kuulin, kuinka Jorma neuvotteli Okon kanssa sänkyyn pääsystä. Oko hävisi neuvottelut. Kun minä tulin makuuhuoneeseen ja kävin vuoteeseen, tuli samanlaiset neuvottelut. Oko antoi periksi, mutta aivan selvästi osoitti mieltään. Se meni vaatekaapin ja oman pesänsä väliin ja otti tosi surkean ilmeen. Siinä se tuijotti minua ja toivoi, että olisin kutsunut sen kainaloon. En kutsunut, mutta sain sen kuitenkin houkuteltua oman puseroni avulla pesäänsä. Luulen, että Okon pesäsänkyyn täytyy laittaa pari tyynyä pienentämään sitä, sillä Oko tykkää nukahtaa johonkin pieneen tilaan, vaikka nukahdettuaan se oikoo itsensä ihan potsojolleen ja makaa "mätipuoli" ylöspäin pitkiä aikoja. 

Tänään on leikitty monenlaisia leikkejä ja kertailtu käskyjä. Okolla ja vaarilla on kiva leikki. Jorma kääntää Okon lattialla selälleen ja sanoo "sinulla on rinta kuin ryövärillä", pojalla häntä vispaa, se kiemurtelee ja sitten jää tuijottamaan vaaria, jotta hän taas rapsuttaisi ja sanoisi "sinulla on rinta kuin ryövärillä", tätä Oko jaksaisi vaikka kuinka kauan. Pakkasta oli aamulla - 22 astetta ja nytkin vielä noin -15 astetta, joten kovin pitkiä aikoja emme ole ulkona voineet viettää. 

Uusi mukava leikki

Tänään vietämme itsenäisyysjuhlaa. Ulkona palavat lyhdyt ja kynttilät, sisälle emme uskaltaneet laittaa kuin takan reunalle led-kynttilät. 

Oko on vähän tyhmänrohkea, on pakko koko ajan vahtia, ettei se hyppää "maistelemaan tulta", kun takassa on valkea. Taitaa pojasta tulla kunnon reissukaveri kesäisille tulistelu- ja kalareissuille. Tässä tuijotetaan tulta:

Päivä on mennyt mukavasti, tähän asti ihan sisäsiististi. Eilen illalla kävi kyllä pikku-pikku vahinko. Käytin illalla Okon ulkona pissaamassa ja yritin houkutella sitä kakkaamaan, ei tullut mitään. Mutta heti, kun tulimme sisälle ja otin hihnan pois, poika juoksi nurkkaan paperien päälle tekemään pienet pökäleet, ei sentään sanonut "ähä kutti". Pissaa ei eilen tullut sisälle tipan tippaa. 

Eilisestä rokotuksesta ei tullut minkäänlaisia jälkimaininkeja, poika oli oma touhukas itsensä. Eilen leikittiin ekaa kertaa pallon piilottamista maton alle. Okosta oli jännää työntää etukäpälillä palloa pois maton alta ja kun pallo sitten pyörähti vapaasti lattialle pyörimään, se oli hauska juttu. Tänään opittiin vielä mukavampi leikki. Otin käsipyyhkeen ja kieritin sen rullalle ja laitoin sisään useaan kohtaan nappuloita. Oko näki piilottamisen. Kun laitoin pyyheliinarullan lattialle, Oko tarrasi siihen heti ja ravisteli namit pois. Laitoin pyyheliinan uudelleen rullalle ja piilotin sinne nameja. Kun laitoin pyyheliinan lattialle, näytin sormella miten rulla avataan ja Oko hiffasi homman heti. Sitä ei enää ravisteltu, vaan tassut laitettiin pyyheliinan reunalle ja kuonolla pyöritettiin pyyheliinarullaa nätisti auki. Sitä mukaa, kun nameja tuli esiin, ne napsittiin poskeen. Tämä on ollut tosi nasta leikki Okon mielestä ja sitä on tehty useamman kerran.

Sohvalle hyppäämisen askelmerkit osuvat kohdalleen entistä useammin. Eikä Okolta rohkeutta puutu. Se hyppäsi sohvalta nojatuoliin niin sukkelasti, että me Jorman kanssa emme ehtineet edes silmiä räpäyttää. Sen sijaan pelästyimme. Eilen Oko hyppäsi sohvalta sohvapöydälle ja olisi varmasti liukunut lattialle, onneksi saimme otettua sen kiinni. Oko vissiin luulee, että sillä on siivet ja se voi lähteä lentoon, jos sille päälle sattuu. 

Muuten poika on ollut suloinen, välillä tuppaa viereen tai syliin. Luiden pureskeleminen on vähentänyt puremisviettiä huomattavasti. Enää ei tarvitse juurikaan pelätä käsiensä puolesta. 

Tänään Oko sai keitettyä haukea, kypsytettyä suikalepaistia ja riisiä, porkkanaraastetta, omenaa, mandariinia ja omia nappuloitaan. Palan painikkeeksi oli piimää ja muutama lipaisu vettä. Namipaloina käytimme sen omia kuivia nappuloita sekä pieniksi kuutioiksi leikattua savukylkeä. Se on Okosta ihan hurrrjan hyvää!

Aamusuukko ja päivän piikki

Eilen aamulla minut herätettiin tassun ropsautuksella, tänä aamuna sain suukkoja eli heräsin Okon kielen lipaisuihin naamallani. Waude, harvoin sitä enää tässä iässä suukoilla herätellään! Tuleekohan tuosta ihan tapa?

Matka Ivaloon ei sujunut ihan kuin "stromssöössä". Juuri kun pääsimme eläinlääkäriaseman pihaan, Okolta tuli oksennusta putkenaan vaarin makuupussin päälle. Aikaisemmin se ei ole voinut autossa pahoin. Mietimme, olinko antanut sille liikaa ruokaa lähtiessämme, mutta eihän se ollut aikaisemminkaan syötyään voinut autossa huonosti. Jossain vaiheessa  Jorma oli tutkinut sen oksennusta ja huomannut siellä pienen kumipalan. Siinä siis syy yrjöilyyn. Aikaisemmin kerran se yökkäsi yöllä ja silloin yrjössä oli kuusenneulasia. Voi poikaa!

Eläinlääkärissä meni hienosti. Oko painoi 8,9 kiloa, oli juuri sopiva (ei lihava eikä laiha, vaan topakan kokoinen), korvat ja sydänäänet Ok ja muutenkin reipas poika. Ei edes huomannut rokotusta, kun söi niin ahneesti nameja kädestäni. Seuraava rokotus on 4 viikon päästä. 

Viivyimme reissulla monta monituista tuntia, joten ruoka ja unet maittoivat. Olen itsekin hieman väsynyt, sillä viime yönä poika käänteli ja väänteli vuoteessaan, tuli sängystään lattialle ja köllähti vaatekaapin viereen. Sytytin yövalot ja sanoin pojalle, että "menehän nukkumaan". Oko nousi ja kipusi kiltisti pesäänsä. Taisi kävellä unissaan. 

Eilen oli täysin sisäsiisti päivä, samoin on ollut tänään tähän asti. Hienoa!

Tästä päivästä ei tämän enempää ....

Kehitystä ....

https://picasaweb.google.com/Oina46/Oko4122012?authkey=Gv1sRgCJeZxfenouWkCA#5818143630267963602

Laitoin tuohon alkuun linkin Picasa verkkoalbumiini. Siinä on tämän päivän kuvasaldoa.

Tänä aamuna heräsin tassun huitaisuun. Oko ei enää malttanut odottaa heräämistäni, vaan tuli ja ropsautti minua tassullaan. Waude, ihan mukava herätä tällä tavalla! Se on jännää, miten Oko ei lähde makuuhuoneesta aamuisin pois, vaikka Jorma on jo noussut ylös, vaan odottaa, että minäkin nousen pois vuoteesta. Nähtävästi nukuin tänä aamuna sen mielestä ihan liian kauan, joten poika päätti herättää. Saas nähdä, millainen herätys on huomenna. Saattaa olla, että nenänpäästä on pala poissa .... 

Tänään Oko on muutaman kerran hypännyt makuuhuoneen sängyn päälle, mutta otamme heti sen alas, jos emme ehdi kieltämään hyppäämisvaiheessa. Olemme ajatelleet, että se ei saa mennä sängyn päälle päivälläkään, jotta se ei alkaisi pyytää vuoteeseen nukkumaan öisin. Parempi niin, ettei päivällä ja yöllä ei ole eri sääntö voimassa. Olohuoneen nojatuolit ja sohva on sallittua aluetta. Sohvalle se on onnistunut jo muutaman kerran hyppäämään, mutta ne kerrat ovat olleet jonkinlaisia onnenkantamoisia, missä askelkuviot ovat osuneet kohdalleen. Se ottaa vauhtia joko liian kaukaa tai sitten se yrittää nousta kiipeämällä, mikä ei vielä onnistu, mutta ei paljoa puutukaan. Kolmen viikon päästä se jo "kävelee" sohvalle. 

Yksi uusi asia, minkä se tänään on hiffannut, on olohuoneen ikkunasta ulos katseleminen. Se on omia aikojaan noussut katselemaan lintujen ateriointia lintulaudalla ja joulukuusen valoja. Olohuoneen ikkunat ovat hieman alempana kuin muut, joten pojan on helppo nostaa etutassut ikkunan reunaan ja katsella, kun ladulla hiihtäjät menevät ja lujaa .... Toivottavasti se ei innostu menemään ikkunan läpi!

Luita poika on saanut purtavakseen oikein tosissaan. Ehkä se on hieman rauhoittanut puremisvimmaa. Uusia tai heiluvia hampaita emme ole huomanneet. Eilen Okon nukkuessa Jorma leikkasi sen kynnet (toisen kerran). Tänään Okon nukkuessa rasvasin sen anturat ja saksin tassukarvat. Yllättävän pitkiksi ne olivat kasvaneet. Okoa on helppo käsitellä sen nukkuessa. Poju on niin sikeässä unessa, ettei se välitä ollenkaan mitä sille tehdään. Hereillä asiat eivät ihan niin helposti sujukaan!

Jorma soitti tänään Ivalon eläinlääkärille ja saatiin rokotusaika huomiselle. Saas nähdä, millainen "pejjooni" pojasta kuoriutuu eläinlääkärin luona. Toivottavasti ei saa tohtorissakäyntikammoa eli valkotakkisyndroomaa. 

Okolla on hyvä hajuaisti ja se nuuhkii jälkiä ulkona hyvin mielellään. Täällä sisällä on leikitty "kummassa kädessä nami on" leikkiä. Jos kädet ovat pestyt, Oko haistaa kaukaa kummassa kädessä nami on, se ei edes haista molempia käsiä. Kun namia on pidetty molemmissa käsissä, se tutkii ensin molemmat kädet ja takuuvarmasti yrittää avata namikäden. Piilotusleikki on myös kivaa. Näitähän voimme leikkiä sisällä pakkasella ja sitten keväällä ulkona metsässä. 

Muuten päivä on taas ollut tavanomainen. Poika kasvaa silmissä ja on niin suloinen, niin suloinen - se on suloinen ja niin rakas, vaikka se saisikin välillä hepulin. Sen jälkeen se yleensä simahtaa jomman kumman luokse. Ja on se vaan niin mahdottoman komia, niin "meän mieluinen" sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. 

PS. Jorma tuli juuri äsken ulkoa ja totesi "arvaas mitä poika teki". Se oli istahtanut maahan ja alkanut tuijotella taivaalle ja ihmetellyt tähtiä. Kyllä on aikamoinen velikulta! Toivottavasti näkyisi vielä revontuletkin illan mittaan, Oko osaisi varmasti ihastella niitäkin!

Rokotuksen odottelua

Tähän asti olemme päässeet tänään ilman "hepulikohtausta", riemukierroksia on pari tehty, mutta pureminen/roikkuminen on ollut vähäisempää. Olemme opetelleet uudelleen irti-käskyn omaksumista. On kyllä tunnustettava ihan rehellisesti, että niin tavattoman älykäs tuo pentu on, että se päihittää meidän hyvät hämäysyrityksemme tullen mennen. Oppaassa kerrotaan, että irti-käskyn palkitseminen pitäisi tulla yllätyksenä, sillä tavalla, että koira ei näe namin ottamista. Meidän poju tietää kuitenkin tasan tarkkaan mihin namit on pantu odottamaan, eikä sitä pysty huijaamaan millään. Se tajuaa heti, kun otan namipalan ja piilotan sen käteeni, Oko irroittaa lelun ja jää odottamaan palkkaa. Sitten se ihan kuin pilaillen ottaa lelun suuhunsa, irroittaa sen ja jää odottamaan palkkaa ... Minä en keksi sellaista paikkaa, mistä saisin salaa otettua palkkion. Aika velikulta! 

Viime yönä me Jorman kanssa nukuimme huonosti. Minä pelkäsin, että Oko "litistää" kaulansa ja tukehtuu, kun se laittoi uudelleen ja uudelleen päänsä roikkumaan pesälaatikon reunan ylitse. Minun oli ihan pakko tämän tämän koettaa hengittääkö se ollenkaan. Sitten Jorma vei Okon pissalle joskus yhden aikaan yöllä ja minä käänsin sillä aikaa matalan reunan laatikosta sänkyyn päin. Näin poika sai oikaistua kaulansa vaakasuoraan. Huomasin, että jos se haluaa nukkua potsojollaan (ei kerällä vaan pitkin pituuttaan), sen on paha nukkua laatikossa, reunat tulevat vastaan. Päivällä otin parvelta Okon paitsiossa olleen uuden sängyn ja peittelin sen täkillä yltympäriinsä, jotta poika ei tajua sängyn olevan täkin alla (ja käy sitä pureskelemaan/repimään). Nyt sillä on riittävän suuri ja tosi pehmeä pesäsänky makuuhuoneessa. Ensi yön nukumme sitten kaikki syvää ja rauhallista unta. 

Ehkä tuosta meidän yöhössötyksestä johtuen poika on tänään köllötellyt sylissäni ja vieressäni sohvalla useampaan otteeseen. Jorma vähän filmasi sitä. Harmi vaan, kun keinovaloilla ei oikein kunnollista väritystä saa kuviin. Oko on edelleen nukkunut yönsä ilman minkäänlaista huuhailua tai hortoilua. Jos joku hortoilee, niin se on mummo tai vaari. Jos Oko tuolloin herää, se kannetaan ulos pissalle ja takaisin pesäänsä jatkamaan uniaan. Joskus tuntuu, ettei se edes herää öisellä pissareissulla!

Vielä pitäisi reilu viikko odottaa, kunnes saisimme Oko-pojan rokotukseen. Toivottavasti pääsisimme rokotettavaksi Ivaloon, jos ei, sitten on mentävä joko Rovaniemelle tai Sodankylään. Päivittäinen arki on pitkälle samanlaista tekemisten suhteen; leikkiä, syöntiä, opettelua, nukkumista, pissalla ja kakalla käymistä, Pekka-Petteri-poron ihmettelyä ja ystävällisten ihmisten taputeltavana ja ihailtavana oloa! Odotamme jo kovasti aikaa, että voisimme viedä poikaa sopivan leudoilla säillä ympyrälenkille Suopunkitielle. Tämä saattaisi olla sopivan mittainen lenkki näin aluksi, se on noin kilometrin pituinen ja pyörätietä koko matkan. Silloin olisi aika aloittaa ohituksen opettelu. Saattaa olla vaikeaa, kun Oko olettaa, että kaikki vastaantulijat ovat siihen ylen ihastuneita ja haluavat sitä rapsutella. Se olisi valmis lähtemään jokaisen matkaan, mutta en kyllä anna, en anna! Eikä se lähtisikään, sehän on vaarin ja mummon ikioma hauvavauva!

Jotain uutta joka päivä

Tässä Jorman tänään ottama kuva Okosta. Kuva on heikkolaatuinen, mutta tästä mielestäni näkyy, miten komearyhtinen poika Oko on. Se on vain niin liikkuvainen, että kuvan saaminen oikealla hetkellä on todella onnenkantamoinen. Onneksi me voimme katsella poikaa päivät pitkät! Tässä alla olevassa, vielä enemmän "tärähtäneessä" kuvassa näkyy vähän pojan silmien ilmeikkyyttä. Meistä Okolla on todella ilmeikkäät silmät. Välillä katse on niin viekas ja ovela, välillä anova, välillä lempeä ja välillä täynnä taistelutahtoa. 

Tänään olemme kokeilleet istumista oikealle sivulle ja vasemmalle sivulle, eteenhän poika on istunut jo alusta asti. Lisäksi kertailimme vanhoja juttuja. 

Oko on onnistunut hyppäämään jo sohvalle, se tykkää nukkua siinä. Sen sijaan se on vähän "päätön", kun se saattaa hypätä päädyn kautta pois, vaikka matalammalta istuinkorkeudelta sen olisi helpompi tulla. Äsken Jorma meni katsomaan, mitä se tekee makuuhuoneessa ja poika oli hypännyt itse sängyn päälle, siellä se tutustui sohvatyynyihin. Nyt alkaa tv:stä Tanssii tähtien kanssa, joten tämän päivän plörinät ovat tässä.

Sylittelyä ja silittelyä

Pakkanen paukkuu, aamulla oli - 20 ja nyt äsken - 19. Kuitenkin ilma on sumuinen, täysikuu on sumunkin läpi upeaa katseltavaa. 

Tänään siivosin huushollin kunnolla. Poika laitettiin vaarin kanssa portin taakse, kun siivosin olohuonetta ja keittiötä ja taas toisin päin kun siivosin makuuhuonetta, eteistä ja pesutiloja. Oko ei yhtään tykännyt olla portin toisella puolella, ulvoi ja vikisi, olisi halunnut tulla äiti-mummolle avuksi imurointiin ja lattian pyyhkimiseen. Vaari kiipesi imuroimaan parven ja minä jäin pojan kanssa alakertaan. Kävin istumaan matolle ja poika kömpi syliini ihan pieneksi keräksi ja nukkui siinä hievahtamatta 45 minuuttia. Siivouksen seuraaminen otti kai niin koville, vaikka itse ei päässytkään kuin ulvomaan portin taakse. Aikaisemmin ei ole vikissyt eikä ulvonut, vaikka on ollut portin takana silittämisen tai pissojen siivouksen aikana. Nyt suututti, kun ei päässyt lattiamoppia liikuttelemaan. 

Muutettiin sohvan ja nojatuolin paikkoja niin, että nyt kahdenistuttavassa voi katsella tv:tä. Nojatuoli, missä aikaisemmin katselin televisiota, osoittautui hankalaksi, koska pojan tekee mieli syliin. Sylissä se ei aina malta olla nätisti, vaan alkaa maistella mummoa sieltä ja täältä. Nyt Oko saa olla vieressäni ja touhuta omiaan tai ottaa torkut, kun katselemme tv:tä (se kun ei mene makuuhuoneeseen nukkumaan ennen kuin mekin menemme). Kovasti "jelleä" se olikin, pääsi tänään ekan kerran ottamaan torkut sohvalla. Tunsi aivan selvästi olevansa tasavertainen lauman jäsen meidän kanssamme. Enkä malttanut olla ottamatta pikku-herrasta paria kuvaa:

Tänäänkin harjoiteltiin kertaalleen vanhoja asioita. Seuraamista on tehostetusti harjoiteltu sisällä ja ulkona. Irroita-käsky ei aina mene perille, sitä harjoitellaan nyt uutterasti, sillä se on oppaiden mukaan hyvin tärkeä heti alkuun opetettava asia koiranpennulle (ja nyt meillä tosi tarpeellinen, kun Oko roikkuu kiinni kaikessa, mihin vain hampailla voi tarttua), toisessa oppaassa terotettiin luokse-käskyä tärkeimpänä. No, luokse käsky tuntuu olevan vielä hallussa ainakin pillillä puhallettuna, sillä tänään on Okolla ollut taputtajia enemmän kuin tarpeeksi ja kun kutsu sisälle ei ole muuten kulkeutunut tajuntaan asti, niin pillillä puhallus on palauttanut pojan maan pinnalle taputtelujen taivaasta. Ja poika on taputteluista ollut niin jeppeä, niin jeppeä. Katselee ympärilleen näkyykö ketään ja luulee, että kauempanakin kävelevät ovat tulossa juuri hänen luokseen lepertelemään ja paijaamaan. 

Oko oksensi viime yönä. Taisimme antaa sille illalla liian monenlaista maisteltavaa (mandariinia, omenaa, juustoa, uunijuustoa, kanaa, nakkia, tosin ihan pieniä määriä) nappuloiden lisäksi. Lisäksi se tahtoo kerätä suuhunsa pihalta pieniä hiekoituskiviä, jäniksen papanoita, repii sisällä pahvia/paperia ym., eikä niitä aina ehdi suusta pois ottamaan. Tuntuu kuin sillä olisi kova kiire nielaista kaikki, mitä yritetään ottaa pois suusta. Aamulla katseltiin huolestuneena, onko poika kipeä, mutta ei, ihan pirteä itsensä se on ollut koko päivän. Pissareissuilla jalkakin nousee aika usein.

On se vaan metka pakkaus! Välillä niin silittelyn ja sylittelyn tarpeessa ja hetken päästä pieni riiviö hepulikohtauksineen. Olemme vaarin kanssa sitä mieltä, että pojassa ei ole mitään toivomisen varaa. Se on niin topakka, napakka, sypäkkä ja supukka - kaiken kaikkiaan toiveiden täyttymys!