Heippa ystävät, Kitkalla lopultakin ....

Oko kiittää Eijaa ja Karia, Arcoa ja Kepaa, sekä varsinkin leikkikaveri Oksia mukavista päivistä siellä Aitomäessä. Eilen olemme monen mutkan kautta palanneet Kitkalle. Eilen olikin hieno päivä, täälläkään ei tuullut yhtään, mutta tänä aamuna herätessämme vaahtopäät lyövät rantaan niin, ettei verkkoja ole päästy nostamaan. 

Oko oli innoissaan päästessään pois "autoelämästä" tänne Kitkalle. Jopa niin innoissaan, että illalla veti itsensä näistä topakammistakin valjaista irti sillä aikaa, kun me laittelimme venettä ja verkkoja. Sitten se juoksi ympäri tonttia kuin viimeistä päivää ikään kuin meille ilmoittaen, että "pääsinpäs vapaaksi noistakin valjaista". Onneksi se ei lähtenyt seikkailemaan minnekään kauemmaksi, sillä pensaiden lehdet eivät vielä ole niin suuria, että vaimentaisivat autojen äänen niin, ettei Rovaniemen tieltä autonmoottorien ääni laulaisi seireenien kutsusäveliä Okon korviin. 

Sitten hieman matkakertomusta ja kuvia. Kouvolasta lähdettiin viime sunnuntaina. Matkan varrella kävimme tutustumassa Parikkalan patsaspuistoon.

Täällä Okolla oli ihmettelemista, haisteltiin ja välillä

maisteltiinkin. Laitan tästä patsaspuistosta oman Picasa-albumin, kunhan

ennätän.

Parikkalasta ajelimme Punkaharjulle, missä teimme pari pientä lenkkiä. Sieltä ajoimme Suomen metsämuseo Lustoon (sekin Parikkalassa) ja sieltä puulajipuistoon. Kävimme illalla kävelemässä Montellin reitin ja yövyimme puulajipuiston parkissa. Seuraavana päivänä kävelimme Kurkiharjun kierrosta ja sieltä poikkesimme muille poluille ja kävimme huilimassa Karjalan kalliolla, sieltä tämä kuva:

Päivä oli lämmin ja askelmittariin kertyi tältä reissulta

kahdeksan kilometriä

Punkaharjulta matkasimme Joensuuhun, missä etsimme lemmikkieläinkaupan ja ostimme sieltä punkkipihdit. Oko oli saanut sekä Aitomäen että Punkaharjun tuliaisina punkkeja, joita piti nyppiä pois. Joensuusta ajelimme Uimaharjun kautta Patvinsuon kansallispuistoon ja siellä Kurkilahden parkkipaikalle. Illalla kävelimme pienen lenkin pitkospuita myöten, kuuntelimme joutsenten roikunaa ja ihailimme auringonlaskua Suomunjärven yllä. Seuraavana aamuna lähdimme patikoimaan Suomun kierroksen (pituus ilman poikkeamia 15 km, meille kertyi 17 - 18 km). Sieltä nämä kuvat:

Tässä Suomun Luontotupa- ja retkeilumaja. Majassa oli

yöpyjiä jo nyt, vaikka oli toukokuu. Telttailualueellakin

oli yksi teltta.

Mummo otti kuvan palaneen puunrungon reijästä.

Kun patikointi kävi Okosta tylsäksi, se aloitti puunpätkien

kuljettelemisen edestakaisin. Vauhtia riitti niin, että

korvatkin lerppasivat pystyyn ja alas. 

Välillä ihailtiin Suomunjärven maisemia. Tästä reissusta on

paljon, paljon kuvia, mutta laitan niistäkin oman albumin sitten

kun ehdin ...

Ensimmäistä tällaisen sillan ylitystä (näitä oli reitillä 3 tai 4) Oko

hieman aristeli, mutta sitten se viipotti jo edeltä sillalle ja 

jäi meitä "vanhoja" odottelemaan.

Kyllä tuo Suomun kierros on mukava reitti! Yllättävää oli se, että vaikka oli toukokuu ja arkipäivä, niin viisi vaeltajaa tapasimme reitillä. Eräs nuori mies oli yöpynyt Virtaniemen leiripaikalla ja kertoi nähneensä siellä illalla "kolomen suen lauman" (suomeksi kolmen suden lauman) jolkottelevan pitkin rantaa. Varoitteli meitä, että pitäisimme koiran lähellämme. Tämä nuori mies oli jo ollut reissussa kolme viikkoa patikoiden mm. Rantasalmella, Rautavaaralla Tiilikan kansallispuistossa ja nyt sitten kulki Patvinsuon reittejä. 

Seuraavan yön olimme Suomun luontotuvan parkissa ja aamulla kävimme verestämässä muistoja Suomun saunasta (minkä eteisessä lepakko takertui hiuksiini, enkä sen jälkeen ole suostunut saunomaan siellä), leirintäalueesta ja venerannasta. Sen jälkeen siirryimme Surkansuon parkkiin ja kävimme kävelemässä Surkansuon reitin (siitäkin tulee albumi joskus), sieltä tämä kuva:

Surkansuon lenkki kiertää pääasiassa suolla ja suon keskellä

olevalla kumpareella. Okosta oli kiva kahlata märässä suossa ja 

työntää kuononsa veteen. Mitä lie etsinyt ...

Taisi poikaa painaa edellisen päivän Suomun kierros, sillä

Surkansuon lenkillä se halusi välttämättä käydä huilaamaan

kesken kaiken. Luuli kai, että edessä on yhtä pitkä matka. Ei sentään,

Surkansuon reitti oli vain noin 3+ km.

Patvinsuolta ajelimme Hatunkylän kautta Pankakoskelle ja Lieksaan. Ajattelimme, että menemme Timitran leirintäalueelle, joka oli auennut pari päivää aikaisemmin. Leirintäalue oli kauniilla paikalla, mutta mutta ... Kaikki autopaikat olivat pieniä ja kallellaan sinne sun tänne, eivät oikein matkailuautoille sopivia. Kokeilimme paria paikkaa ja katsoimme parhaimmaksi etsiä itsellemme tasaisempi yöpymispaikka. Lieksassa kiertelimme eri puolilla, kävelimme Brahen polun, kävimme satamassa katsomassa mistä Koli-laiva lähtee ja ihmettelemässä auringonottajia ja uijia Pielisen rannassa.

Varsinkin melojat olivat Okosta niin "hämäriä", että niitä

piti seurata tosi tarkasti!

Lieksasta lähdimme vasta yötä vasten ajelemaan Nurmekseen. Yövyimme Nurmeksesta Rautavaaralle päin erään Lammen rannalla olevalla levähdysalueella ja aamulla jatkoimme kohti Rautavaaraa ja sieltä Sotkamoon, Sotkamosta Ristijärvelle ja Suomussalmelle. Suomussalmelta hieman pohjoiseen olimme erään järven rannalla levähdysalueella yön. Pysähdyimme tuonne jo hyvissä ajoin ja kävelimme pitkin rantoja katsellen joutsenia, syöden ja leikkien (autossakin). Oko ei ole unohtanut, miten suukko annetaan ja siitä tämä todisteeksi:

 "Tuoss on, kun niin kerjäsit ...."

"Eikö tämä reissaaminen ikinä lopu?" Ja loppuihan

se. 

Tänään vaari on leikkinyt Okon kanssa frisbeellä ja jalkapallolla moneen otteeseen ulkona, kävimme myös pienen lenkin metsässä. Touhua ja tekemistä olisi niin paljon, että ei ehdi valokuvia albumeihin jakamaan vielä tässä vaiheessa. Ensin on pyöritettävä pyykkiä, siivottava auto, haravoitava pihamaa, siistittävä kukkapenkit ja kolmen viikon postitkin on luettava ja laskut laitettava maksuun. Eiköhän nuo tule muutaman päivän sisällä tehtyä ja sitten onkin valmistauduttava seuraavaan reissuun, nimittäin Kangasalle lähtöön. Reittisuunnitelma ei ole vielä valmis, sitä täytyy pohtia myöhemmin. 

Huh hellettä ....

Kyllä on kuumaa .... Okokin on nukkunut jo reilun tunnin reporankana autossa, kun ulkona on liian kuuma nukkua, eikä se vielä osaa hakeutua varjoon. Autossa saa kyllä niin viileän, että meikäläinen meinaa paleltua, kun laittaa kaikki ikkunat auki. Läpiveto on sellainen, että sukatkin pyörii jalassa. No, se siitä. Kohta lähdemme kuitenkin ulos, kunhan Oko herää. Tarkoituksena on vielä istuttaa pari kuusentainta.

Oko oli tänä aamuna istuttamassa meidän kanssamme vaahteran taimia. Ei arvattu jättää sitä tänne aitaukseen toisten koirien kanssa, etteivät ne yhdessä innostuessaan tee Okosta muusia. Eilenkin istuttelimme puuntaimia ja polttelimme risuja ja lehtiä. Oko oli mukana, kun me toimimme tulenvartijoina. Toiset hauvelit jäivät aidan sisäpuolelle.

Roskien polttopäivä, Oko nukkuu tulenvartijoiden tuolien takana, 

sai sieltä vähäisen varjon ....

Mitään naksutusjuttuja ei oikeastaan ole ehditty tekemään. Okon aika kuluu tarkkaan "laumassa" juosten ja Oksin kanssa leikkiessä. Okolla ja Oksilla on vain vuosi ikäeroa, eli lapsenkengissä juoksentelevat vielä molemmat. Kepa ja Arco ovat jo "keski-iässä", eivätkä enää viitsi pikkupoikien kanssa leikkiä. Mutta Oksi ja Oko ne jaksavat peuhata:

Välillä pojat ovat yhtä karvamyttyä, välillä toinen on selällään ja

välillä toinen. 

Yksi todella hieno asia on se, että kumpikaan nuorukaisista ei menetä hermojaan leikkiessä, vaan sitten kun jompaa kumpaa ei leikki enää huvita, se lähtee muihin touhuihin. Tässä alla olevassa vielä tuijotetaan tiukasti silmiin:

Okolla on sellainen katse, että "kohta tulee turpiin",

Oksi taas katselee rauhallisesti, että "viitsiskö tuota enää

kurmottaa ..."

Sitten molemmille tulee muuta seurattavaa ...

Arco

Kepa

Tätä ennen tapasimme Arcon, Kepan ja Oksin viime syyskuussa. Sekä Arco että Kepa ovat "vanhettuneet" mielestäni tänä aikana. Arcon naama on vaaleampi, se on hoikistunut ja jotenkin se näyttää etulapojen kohdalta "kutistuneen", mutta yhtä innokas se olisi viettämään aikaa autossa kuin ennenkin. Ja ihan yhtä iloinen se on, tykkää rapsuttamisesta. Kepa on saanut paljon harmaata turkkiinsa sitten viime näkemän, sehän oli lähes musta. Lisäksi Kepan silmät ovat jotenkin oudot, näyttää kuin mustuaisen koko ei vaihtelisi ollenkaan valoisuuden mukaan. Kepa on kuitenkin ihan yhtä kiltti tyttö kuin ennenkin. Aikaisemmin se ei ole näin innokas autoontulija ollut. Nyt Kepa käy välillä tarkistamassa onko autossa kaikki kunnossa. Hyvä tyttö! Oksi puolestaan on saanut paljon turkkiinsa pituutta ja ihanaa punaista väriä. Oksin väritys on aivan mahtava! Pataässän kuvio on pysynyt otsassa edelleen. Oksin silmät ovat hienon väriset, hohtavat kilpaa turkin punaisenruskean raidotuksen kanssa. Leikkisä Eijan-kultamuruhan tuo Oksi on. 

Oko 8 kk tänään!

Oko täytti tänään 8 kk. Sen kunniaksi joimme nyt illalla jätskikahvit. Onnea Oko-kulta! 

Olemme edelleen täällä tyttären luona ja täällä yövymme autossa. Tänä aamuna vaari laski Okon ulos ja se ryntäsi suoraan Eijan rappusille ikään kuin pyytäen "pääsiskös pojat ulos" tai "Eija, tuu ikkunaan!" Vaari myöhästyi vähän kameransa kanssa, eikä saanut ihan sitä hauskinta hetkeä kuvatuksi, mutta näissä kuvissa odotus jatkuu ....

Kavereita odotellaan ....

 Eija, tuu ikkunaan ....

 Ja tulihan se Oksi leikkimään ....

Kävimme päivällä hoitelemassa asioita, sitten ajoimme Kuusankosken urheilualueelle ja parkkeerasimme auton sinne. Lähdimme Okon kanssa käymään polkua myöten Nauhan majalla. Samalla kerroimme Okolle, miten noin 27 vuotta sitten kävelimme usein samaa reittiä Nökö-pojan kanssa. Sää oli lämmin, suorastaan helteinen. Okon piti välillä pyöriskellä maassa tuoden julki nuoruuden iloa ja rinnan riemua!

Oko ei ole sitten Saariselältä lähdön juurikaan tavannut lenkillä vieraita ihmisiä, joten opit ja ohitustilanteet ovat taas uusia ja jännittäviä. Polulla oli jonkin verran liikkeellä patikoijia ja kun Oko huomasi vastaantulevan, se oitis löi itsensä maahan, sen häntä alkoi viuhtoa ja katse pyysi "taputa mua". Ja ihmiset taputtivat. Ensin he kysyivät, että pelkääkö koira heitä, kun on noin maata myöten. Kun kerroimme, että tällä asennolla se kerjää taputuksia, niin kaikki olivat ihan ihastuneita ja otettuja siitä, että Oko halusi juuri heiltä taputukset (eivät nähtävästi tienneet, että Oko kerjäsi taputuksia kaikilta vastaantulevilta, eikä me sitä kerrottu, hih!).

"Oksi ja Oko ne yhteen soppii, pantaisko huomenna sammaan koppiin"

Nyt Oko on kolmen karvaisen kaverinsa luona Aitomäessä, täällä tontilla hyörii nyt neljä karvaista kaveria. Hyvin on Oko sopeutunut joukkoon!

Aidan tällä puolella takana Oko, sitten Oksi, edessä Kepa

ja aidan toisella puolella juuri lenkiltä tullut Arco

Oksi ja Oko ovat leikkineet päivät pitkät. Molemmat ovat vielä nuoruuden huumassa eläviä lapsikultia. Sen sijaan Kepa ja Arco ovat jo kultaisessa keski-iässä. Kepa toimii "poliisitätinä", vaikka toiminnallaan ehkä aiheuttaakin enemmän härdelliä kuin häpeää. Arco taas murinallaan ilmaisee, että "kiitos jo riittää tällä kertaa". Okokin on (ehkä) jo oppinut kunnioittamaan Arcon murahdusta. Se huomaa, että silloin kun Arcon kuononpäällys on täynnä ryppyjä ja huulet tosi irvistyksessä, on syytä ottaa pari askelta taakse päin ja lähteä etsimään kaveria Kepasta tai Oksista. On mukavaa katsella Oksin ja Okon leikkiä, vaikka ensi alkuun se minusta näyttikin lähinnä tappelulta. Eivät hauvelit ole kuitenkaan toisiaan satuttaneet ja nyt minäkin jo olen oppinut erottamaan mikä on leikkiä ja mikä totta. Tulisuudelmia ovat pojat vaihdelleet, sitten mennään kanveesiin vuoron perään ja välillä ollaan niin pöllämistyneitä ja ihmetellään "missä nyt mennään" ....

 Koiramainen tulisuudelma

 Tällä kertaa Oksi on kanveesissa ja Oko "niskan päällä", mutta ....

 ... hetken päästä tilanne on toisin päin, Oko kellottaa

selällään ja Oksi on tilanteen herrana.

 "Meillä on niin kivaa, mitäs te oikein tuijotatte ...."

Valkovuokot kukkivat, käki kukkuu, kyyhkyset kujertavat ja

puut ovat puhjenneet hiirenkorvista pienen pieniin lehtikuvioisiin mekkoihin

Oko rakastaa lunta

Meillä parasta aikaa pötkötetään ja välillä haukutaan kovalla äänellä, sillä sataa kaatamalla ja vesipisarat ropisevat katolle, ääni kuuluu sisälle ja sekös on Okosta outoa ääntä. 

Okolle lumi on se elementti, jonka muistaa vauva-ajastaan. Tänään ajoimme autolla Patoniementietä Kirintöjärventielle menevän metsäautotien risteykseen, jätimme auton siihen ja lähdimme metsään. Mukana oli turvakko ja frisbee. Voi sitä riemua, kun ensimmäinen lumipläntti osui kohdalle:

 Lunta!

Minä rakastan lunta!

Voi miten ihanaa!!!!!!

Kun näistä lumiplänteille esitetyistä rakkaudentunnustuksista päästiin eroon, kierreltiin metsässä ja heiteltiin turvakkoa ja fresbeetä.

Tuolla se frisbee lentää ....

Oko näki myös riekkoja ja niiden perään oli ihan pakko juosta, lensivät mokomat niin matalalla. Riekot ovat vaihtamassa talvitakkia kesätakkiin, pää ja kaula olivat ruskeankirjavat, muuten valkoinen. Riekon jäljet piti nuuskia maasta oikein tarkkaan. Ja sitten taas löydettiin LUNTA!

 Okosta lumessa  makailu on ah, niin mukavaa.

Ja parasta leikkiä ovat lumipalloleikit,

silloin saa hypätä korkealle ottamaan lumipalloa kiinni

Väsyttää, lähdetään kotiin ....

Toista tuntia tallattiin metsässä ja koko ajan Oko juoksi lumipallojen, turvakon ja frisbeen perässä. Ei siis ole ihme, että poikaa nyt nukuttaa. Lisäksi satoi koko ajan ja sekä Oko että me olimme lähes läpimärkiä, kun tulimme takaisin autolle ja kotiin. Onneksi näyttää sille, että Okon tassut ovat parantuneet, ei ainakaan tällä reissulla takatassujen herkät kohdat menneet rikki. 

Tänään pakkaillaan tavaroita autoon ja huomenna käännetään auton nokka kohti Kouvolaa. Siellä ovat jännät ajat edessä, kun Oko tutustuu kolmeen hollanninpaimenkoiraan ....

Ärsyttävää ....

Okosta on varmasti ärsyttävää, kun me kytätään sen takatassujen kuntoa. Eilen vielä paranneltiin tassuja ja Okon lenkitykset tehtiin usein, mutta vain pihalla leikkien frisbeellä ja turvakkeella sekä kävelyllä mökkitietä myöten kalasataman ympäri. Välillä Okon piti hauskuttaa itse itseään ja siitä tässä kuvasarja:

 "En leiki sun kans, leikin yksin ....

 ... panen pallon piiloon tänne tyynyn väliin ...

 ... Älä tuu kattoon, siellä on jo yksi ....

 ... mitäs siinä hääräät kameran kans ....

 ... mä siirsin tyynyt pois ja piilotan pallot tänne ....

 ... ja sitten mä löydän ne yksi kerrallaan ....

 ... jeps, tässä on sitten viimeinen kolmesta pallosta ...

 ... no, huomaatko ....

 ... otanyssekuva, kaikki pallot on löydetty ....

... pääsin mä sentään iltahämärässä juoksemaan uloskin ....

Tänään lähdettiin vähän pidemmälle lenkille, asfalttitietä kalasatamasta Kannuslahden tienhaaraan ja siitä Kannuslahdentietä Uopajanniemelle. Tuntui, että Oko on ihan "liekeissä", kun se sai kytätä autoja, hrrrr..... Sitten kun päästiin Kannuslahdentielle, sen häntä heilui jo ihan normaalisti. Vapaaksi se pääsi Uopajanniemellä, siellä heiteltiin turvakkoa ja oltiin piilosilla ja sekös oli Okosta kivaa. Vähän ajan päästä sinne tuli naapurin mies vanhan koiramammansa kanssa. Oko ja koiramamma haistelivat toisiaan ja ihan hyvin meni, vaikka naapurinmies olikin sitä mieltä, että "vanha leidi" saattaa puraista, on kuulemma ennenkin purrut toisia koiria. No, Oko oli kai sen verran pentunen, ettei siihen kannattanut hampaitaan liata ..... Ja takaisin tullessa Rovaniementietä myöten Okon autojen kyttääminen oli ihan syvältä. Sen sijaan sillalla kävely ei pelottanut yhtään, Oko katseli joutsenta ja sorsapariskuntia ja olisi ehkä halunnut hypätä järveen leikkimään niiden kanssa. Kitka oli nimittäin jo sula sillan alta (siitä se jäiden lähtö alkaa ....). Oko taitaa kaivata talvea, sillä kun se pääsi lumiplänttiin, se kieriskeli siinä autuaan onnellisena  ja välillä tunki päätään lumen alle piiloon. Kotiin tultua olikin Okosta "paskamainen" tilanne, nimittäin tassujen suihkuttaminen ja hoitotoimenpiteet. Suihkutettiin sen jalat, rasvattiin takatassut ja laitettiin vauvasukat takatassuihin, jotta Oko ei nuolisi heti Tummelia pois. Myöhemmin tarkasteltuna näyttää sille, että "vammoitta" selvittiin Uopajanniemen reissu, 7 km. 

Tänään aamulla leikittiin normaalit opetusleikit ja kaikki meni ihan ok. Pienen pieni juustonpalakin otetaan nyt niin taiten suusta-suuhun, ettei kauniimmin asia voisi tapahtua! Nyt illalla ollaan pelattu palloa, Oko on nimittäin aivan pallofriikki johtuen osittain siitä, että vaari tykkää pelata Okon kanssa palloa (molemmat pallofriikkejä siis - tämä on salaisuus). Kaiken kaikkiaan Oko viihtyy täällä Kitkalla tosi hyvin, ehkä täällä lähialueella on sille enemmän kivaa kuin Saariselällä, missä joka kerta ulos mennessä oltiin tiukasti remmissä kiinni sen jälkeen, kun autot alkoivat kiinnostaa. Oko tykkää, että mummo käyttää ihan liikaa aikaa netin ääressä istumiseen. Se tuo palloa minun luokseni ja katsoa napittaa nallesilmillään tiukasti silmiini. Jos en ymmärrä, se haukahtaa pari kertaa ja lopulta on valmis näykkimään..... Mitenkähän minä pystyn säilyttämään raajani sen jälkeen, kun siirrymme ohuempaan pukeutumiseen? Sitten jos ärähdän sille näykkimisestä, se on kuin Herran enkeli, kaipaa hyväilyä ja paijausta. Kunpa tietäisi mitä tuon kullanmurun aivoissa liikkuu! Kai tuo näykintä on jonkinlaista "kutsua", toisaalta näykkimistä tapahtuu myös silloin, kun leikkiminen menee ylikierroksille. 

Tylsää ....

Meillä on tylsää ja Okolla on tylsää! Eilen Rovaniemellä etsin Okolle "kenkiä", jotka suojaisivat sen tassuja. Vaihtoehtona oli vahvat kumitossut, jotka olisivat olleet paksummat kuin nämä kaksi päällekkäistä muovipussia, joita olen Okon takajaloissa käyttänyt. Tylsää, kumpiakaan ei ollut Mustissa ja Mirrissä. Sitten olisin ostanut Okolle kelluntaliivit kevään ja kesän kalastusreissuja varten. Tylsää, bordercollien kokoa ei löytynyt. Sitten olisin ostanut koirapillejä kaksi kappaletta, sellaisia, joissa toinen pää on tavallinen koirapilli ja toinen pää korkeataajuuksinen pilli. Tylsää, kaupassa oli vain yksi kappale. Sen sai vaari. Rovaniemellä menikin koko päivä, olimme vasta illalla seitsemän jälkeen kotosalla. 

Tänään olemme tehneet taas näitä lyhyitä lenkkejä. Tylsää. Aamulla herätessä meillä näytti tältä:

 Veräjälle eli pihaantulotielle

 Vierasmökille

Olohuoneesta rantaan ja Kitkan selälle

Hehtaarirappu ja pitkospuut

Ihan tylsää. Koko aamupäivän satoi lunta, sitten satoi räntää ja sitten vettä. Huomiseksi on luvattu samanlaista säätä. Aamulla tehtiin Okon kanssa juttuja ja loppupäivä laitettiin autoa. Huh, siinä riittää hommaa. Okosta oli ihan tylsää jököttää autossa, kun me laitoimme tauluja, vaatekoukkuja, vuodetta ja kaappien hyllyjen pinnalle suojalevyjä, jotta ajaessa ei niin kovaa kolinaa kuuluisi astia- ym. kaapeista. Välillä käytiin pelaamassa palloa ulkona ja sisällä. Oko on kova poika kutsumaan palloleikkeihin:

 Pallo suussa se katsoa tapittaa

 silmiin ja haluaa sanoa, tule nyt pelaamaan .... 

Välillä on istuttava sohvalle ja tarkasteltava tilannetta

Okossa on hyvä puoli se, että se ei syö omaa ruokaansa kuin sen, mitä tarvitsee (paitsi herkkuja pöydästä, hmmm ....). Eilen sitä rassasi tuo Rovaniemen reissu, eikä se aamulla syönyt mitään, päivällä Rovaniemellä söi ja sitten vähän illalla. Ihan selvästi huomaa lenkkien puutteen ruokahalussa. Voi, kun sen tassut paranisivat pian! Tänä aamunakaan sillä ei ollut nälkä, mutta kun sanoin, että pupu tulee syömään Okon ruuan, niin sitten se söi vain puolet annoksestaan - jättikö tahallaan puolet "pupulle":

Oko ja pupu ruokailevat