"En leiki sun kans, leikin yksin ....
... panen pallon piiloon tänne tyynyn väliin ...
... Älä tuu kattoon, siellä on jo yksi ....
... mitäs siinä hääräät kameran kans ....
... mä siirsin tyynyt pois ja piilotan pallot tänne ....
... ja sitten mä löydän ne yksi kerrallaan ....
... jeps, tässä on sitten viimeinen kolmesta pallosta ...
... no, huomaatko ....
... otanyssekuva, kaikki pallot on löydetty ....
... pääsin mä sentään iltahämärässä juoksemaan uloskin ....
Tänään lähdettiin vähän pidemmälle lenkille, asfalttitietä kalasatamasta Kannuslahden tienhaaraan ja siitä Kannuslahdentietä Uopajanniemelle. Tuntui, että Oko on ihan "liekeissä", kun se sai kytätä autoja, hrrrr..... Sitten kun päästiin Kannuslahdentielle, sen häntä heilui jo ihan normaalisti. Vapaaksi se pääsi Uopajanniemellä, siellä heiteltiin turvakkoa ja oltiin piilosilla ja sekös oli Okosta kivaa. Vähän ajan päästä sinne tuli naapurin mies vanhan koiramammansa kanssa. Oko ja koiramamma haistelivat toisiaan ja ihan hyvin meni, vaikka naapurinmies olikin sitä mieltä, että "vanha leidi" saattaa puraista, on kuulemma ennenkin purrut toisia koiria. No, Oko oli kai sen verran pentunen, ettei siihen kannattanut hampaitaan liata ..... Ja takaisin tullessa Rovaniementietä myöten Okon autojen kyttääminen oli ihan syvältä. Sen sijaan sillalla kävely ei pelottanut yhtään, Oko katseli joutsenta ja sorsapariskuntia ja olisi ehkä halunnut hypätä järveen leikkimään niiden kanssa. Kitka oli nimittäin jo sula sillan alta (siitä se jäiden lähtö alkaa ....). Oko taitaa kaivata talvea, sillä kun se pääsi lumiplänttiin, se kieriskeli siinä autuaan onnellisena ja välillä tunki päätään lumen alle piiloon. Kotiin tultua olikin Okosta "paskamainen" tilanne, nimittäin tassujen suihkuttaminen ja hoitotoimenpiteet. Suihkutettiin sen jalat, rasvattiin takatassut ja laitettiin vauvasukat takatassuihin, jotta Oko ei nuolisi heti Tummelia pois. Myöhemmin tarkasteltuna näyttää sille, että "vammoitta" selvittiin Uopajanniemen reissu, 7 km.
Tänään aamulla leikittiin normaalit opetusleikit ja kaikki meni ihan ok. Pienen pieni juustonpalakin otetaan nyt niin taiten suusta-suuhun, ettei kauniimmin asia voisi tapahtua! Nyt illalla ollaan pelattu palloa, Oko on nimittäin aivan pallofriikki johtuen osittain siitä, että vaari tykkää pelata Okon kanssa palloa (molemmat pallofriikkejä siis - tämä on salaisuus). Kaiken kaikkiaan Oko viihtyy täällä Kitkalla tosi hyvin, ehkä täällä lähialueella on sille enemmän kivaa kuin Saariselällä, missä joka kerta ulos mennessä oltiin tiukasti remmissä kiinni sen jälkeen, kun autot alkoivat kiinnostaa. Oko tykkää, että mummo käyttää ihan liikaa aikaa netin ääressä istumiseen. Se tuo palloa minun luokseni ja katsoa napittaa nallesilmillään tiukasti silmiini. Jos en ymmärrä, se haukahtaa pari kertaa ja lopulta on valmis näykkimään..... Mitenkähän minä pystyn säilyttämään raajani sen jälkeen, kun siirrymme ohuempaan pukeutumiseen? Sitten jos ärähdän sille näykkimisestä, se on kuin Herran enkeli, kaipaa hyväilyä ja paijausta. Kunpa tietäisi mitä tuon kullanmurun aivoissa liikkuu! Kai tuo näykintä on jonkinlaista "kutsua", toisaalta näykkimistä tapahtuu myös silloin, kun leikkiminen menee ylikierroksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti