Kavereita odotellaan ....
Eija, tuu ikkunaan ....
Ja tulihan se Oksi leikkimään ....
Kävimme päivällä hoitelemassa asioita, sitten ajoimme Kuusankosken urheilualueelle ja parkkeerasimme auton sinne. Lähdimme Okon kanssa käymään polkua myöten Nauhan majalla. Samalla kerroimme Okolle, miten noin 27 vuotta sitten kävelimme usein samaa reittiä Nökö-pojan kanssa. Sää oli lämmin, suorastaan helteinen. Okon piti välillä pyöriskellä maassa tuoden julki nuoruuden iloa ja rinnan riemua!
Oko ei ole sitten Saariselältä lähdön juurikaan tavannut lenkillä vieraita ihmisiä, joten opit ja ohitustilanteet ovat taas uusia ja jännittäviä. Polulla oli jonkin verran liikkeellä patikoijia ja kun Oko huomasi vastaantulevan, se oitis löi itsensä maahan, sen häntä alkoi viuhtoa ja katse pyysi "taputa mua". Ja ihmiset taputtivat. Ensin he kysyivät, että pelkääkö koira heitä, kun on noin maata myöten. Kun kerroimme, että tällä asennolla se kerjää taputuksia, niin kaikki olivat ihan ihastuneita ja otettuja siitä, että Oko halusi juuri heiltä taputukset (eivät nähtävästi tienneet, että Oko kerjäsi taputuksia kaikilta vastaantulevilta, eikä me sitä kerrottu, hih!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti