Heippa ystävät, Kitkalla lopultakin ....

Oko kiittää Eijaa ja Karia, Arcoa ja Kepaa, sekä varsinkin leikkikaveri Oksia mukavista päivistä siellä Aitomäessä. Eilen olemme monen mutkan kautta palanneet Kitkalle. Eilen olikin hieno päivä, täälläkään ei tuullut yhtään, mutta tänä aamuna herätessämme vaahtopäät lyövät rantaan niin, ettei verkkoja ole päästy nostamaan. 

Oko oli innoissaan päästessään pois "autoelämästä" tänne Kitkalle. Jopa niin innoissaan, että illalla veti itsensä näistä topakammistakin valjaista irti sillä aikaa, kun me laittelimme venettä ja verkkoja. Sitten se juoksi ympäri tonttia kuin viimeistä päivää ikään kuin meille ilmoittaen, että "pääsinpäs vapaaksi noistakin valjaista". Onneksi se ei lähtenyt seikkailemaan minnekään kauemmaksi, sillä pensaiden lehdet eivät vielä ole niin suuria, että vaimentaisivat autojen äänen niin, ettei Rovaniemen tieltä autonmoottorien ääni laulaisi seireenien kutsusäveliä Okon korviin. 

Sitten hieman matkakertomusta ja kuvia. Kouvolasta lähdettiin viime sunnuntaina. Matkan varrella kävimme tutustumassa Parikkalan patsaspuistoon.

Täällä Okolla oli ihmettelemista, haisteltiin ja välillä

maisteltiinkin. Laitan tästä patsaspuistosta oman Picasa-albumin, kunhan

ennätän.

Parikkalasta ajelimme Punkaharjulle, missä teimme pari pientä lenkkiä. Sieltä ajoimme Suomen metsämuseo Lustoon (sekin Parikkalassa) ja sieltä puulajipuistoon. Kävimme illalla kävelemässä Montellin reitin ja yövyimme puulajipuiston parkissa. Seuraavana päivänä kävelimme Kurkiharjun kierrosta ja sieltä poikkesimme muille poluille ja kävimme huilimassa Karjalan kalliolla, sieltä tämä kuva:

Päivä oli lämmin ja askelmittariin kertyi tältä reissulta

kahdeksan kilometriä

Punkaharjulta matkasimme Joensuuhun, missä etsimme lemmikkieläinkaupan ja ostimme sieltä punkkipihdit. Oko oli saanut sekä Aitomäen että Punkaharjun tuliaisina punkkeja, joita piti nyppiä pois. Joensuusta ajelimme Uimaharjun kautta Patvinsuon kansallispuistoon ja siellä Kurkilahden parkkipaikalle. Illalla kävelimme pienen lenkin pitkospuita myöten, kuuntelimme joutsenten roikunaa ja ihailimme auringonlaskua Suomunjärven yllä. Seuraavana aamuna lähdimme patikoimaan Suomun kierroksen (pituus ilman poikkeamia 15 km, meille kertyi 17 - 18 km). Sieltä nämä kuvat:

Tässä Suomun Luontotupa- ja retkeilumaja. Majassa oli

yöpyjiä jo nyt, vaikka oli toukokuu. Telttailualueellakin

oli yksi teltta.

Mummo otti kuvan palaneen puunrungon reijästä.

Kun patikointi kävi Okosta tylsäksi, se aloitti puunpätkien

kuljettelemisen edestakaisin. Vauhtia riitti niin, että

korvatkin lerppasivat pystyyn ja alas. 

Välillä ihailtiin Suomunjärven maisemia. Tästä reissusta on

paljon, paljon kuvia, mutta laitan niistäkin oman albumin sitten

kun ehdin ...

Ensimmäistä tällaisen sillan ylitystä (näitä oli reitillä 3 tai 4) Oko

hieman aristeli, mutta sitten se viipotti jo edeltä sillalle ja 

jäi meitä "vanhoja" odottelemaan.

Kyllä tuo Suomun kierros on mukava reitti! Yllättävää oli se, että vaikka oli toukokuu ja arkipäivä, niin viisi vaeltajaa tapasimme reitillä. Eräs nuori mies oli yöpynyt Virtaniemen leiripaikalla ja kertoi nähneensä siellä illalla "kolomen suen lauman" (suomeksi kolmen suden lauman) jolkottelevan pitkin rantaa. Varoitteli meitä, että pitäisimme koiran lähellämme. Tämä nuori mies oli jo ollut reissussa kolme viikkoa patikoiden mm. Rantasalmella, Rautavaaralla Tiilikan kansallispuistossa ja nyt sitten kulki Patvinsuon reittejä. 

Seuraavan yön olimme Suomun luontotuvan parkissa ja aamulla kävimme verestämässä muistoja Suomun saunasta (minkä eteisessä lepakko takertui hiuksiini, enkä sen jälkeen ole suostunut saunomaan siellä), leirintäalueesta ja venerannasta. Sen jälkeen siirryimme Surkansuon parkkiin ja kävimme kävelemässä Surkansuon reitin (siitäkin tulee albumi joskus), sieltä tämä kuva:

Surkansuon lenkki kiertää pääasiassa suolla ja suon keskellä

olevalla kumpareella. Okosta oli kiva kahlata märässä suossa ja 

työntää kuononsa veteen. Mitä lie etsinyt ...

Taisi poikaa painaa edellisen päivän Suomun kierros, sillä

Surkansuon lenkillä se halusi välttämättä käydä huilaamaan

kesken kaiken. Luuli kai, että edessä on yhtä pitkä matka. Ei sentään,

Surkansuon reitti oli vain noin 3+ km.

Patvinsuolta ajelimme Hatunkylän kautta Pankakoskelle ja Lieksaan. Ajattelimme, että menemme Timitran leirintäalueelle, joka oli auennut pari päivää aikaisemmin. Leirintäalue oli kauniilla paikalla, mutta mutta ... Kaikki autopaikat olivat pieniä ja kallellaan sinne sun tänne, eivät oikein matkailuautoille sopivia. Kokeilimme paria paikkaa ja katsoimme parhaimmaksi etsiä itsellemme tasaisempi yöpymispaikka. Lieksassa kiertelimme eri puolilla, kävelimme Brahen polun, kävimme satamassa katsomassa mistä Koli-laiva lähtee ja ihmettelemässä auringonottajia ja uijia Pielisen rannassa.

Varsinkin melojat olivat Okosta niin "hämäriä", että niitä

piti seurata tosi tarkasti!

Lieksasta lähdimme vasta yötä vasten ajelemaan Nurmekseen. Yövyimme Nurmeksesta Rautavaaralle päin erään Lammen rannalla olevalla levähdysalueella ja aamulla jatkoimme kohti Rautavaaraa ja sieltä Sotkamoon, Sotkamosta Ristijärvelle ja Suomussalmelle. Suomussalmelta hieman pohjoiseen olimme erään järven rannalla levähdysalueella yön. Pysähdyimme tuonne jo hyvissä ajoin ja kävelimme pitkin rantoja katsellen joutsenia, syöden ja leikkien (autossakin). Oko ei ole unohtanut, miten suukko annetaan ja siitä tämä todisteeksi:

 "Tuoss on, kun niin kerjäsit ...."

"Eikö tämä reissaaminen ikinä lopu?" Ja loppuihan

se. 

Tänään vaari on leikkinyt Okon kanssa frisbeellä ja jalkapallolla moneen otteeseen ulkona, kävimme myös pienen lenkin metsässä. Touhua ja tekemistä olisi niin paljon, että ei ehdi valokuvia albumeihin jakamaan vielä tässä vaiheessa. Ensin on pyöritettävä pyykkiä, siivottava auto, haravoitava pihamaa, siistittävä kukkapenkit ja kolmen viikon postitkin on luettava ja laskut laitettava maksuun. Eiköhän nuo tule muutaman päivän sisällä tehtyä ja sitten onkin valmistauduttava seuraavaan reissuun, nimittäin Kangasalle lähtöön. Reittisuunnitelma ei ole vielä valmis, sitä täytyy pohtia myöhemmin.