Aidan tällä puolella takana Oko, sitten Oksi, edessä Kepa
ja aidan toisella puolella juuri lenkiltä tullut Arco
Oksi ja Oko ovat leikkineet päivät pitkät. Molemmat ovat vielä nuoruuden huumassa eläviä lapsikultia. Sen sijaan Kepa ja Arco ovat jo kultaisessa keski-iässä. Kepa toimii "poliisitätinä", vaikka toiminnallaan ehkä aiheuttaakin enemmän härdelliä kuin häpeää. Arco taas murinallaan ilmaisee, että "kiitos jo riittää tällä kertaa". Okokin on (ehkä) jo oppinut kunnioittamaan Arcon murahdusta. Se huomaa, että silloin kun Arcon kuononpäällys on täynnä ryppyjä ja huulet tosi irvistyksessä, on syytä ottaa pari askelta taakse päin ja lähteä etsimään kaveria Kepasta tai Oksista. On mukavaa katsella Oksin ja Okon leikkiä, vaikka ensi alkuun se minusta näyttikin lähinnä tappelulta. Eivät hauvelit ole kuitenkaan toisiaan satuttaneet ja nyt minäkin jo olen oppinut erottamaan mikä on leikkiä ja mikä totta. Tulisuudelmia ovat pojat vaihdelleet, sitten mennään kanveesiin vuoron perään ja välillä ollaan niin pöllämistyneitä ja ihmetellään "missä nyt mennään" ....
Koiramainen tulisuudelma
Tällä kertaa Oksi on kanveesissa ja Oko "niskan päällä", mutta ....
... hetken päästä tilanne on toisin päin, Oko kellottaa
selällään ja Oksi on tilanteen herrana.
"Meillä on niin kivaa, mitäs te oikein tuijotatte ...."
Valkovuokot kukkivat, käki kukkuu, kyyhkyset kujertavat ja
puut ovat puhjenneet hiirenkorvista pienen pieniin lehtikuvioisiin mekkoihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti